Menet kauppaan. Katselet mehuja ja smoothieita, jotka vaikuttavat terveellisiltä vaihtoehdoilta. Ja kukapa ei haluaisi aamiaisella juoda lasillista hyvää mehua. Smoothiet ja mehut ovat itselleni sitä perus-ruokaa, mutta valmiissa tuotteissa on ongelma. Ne ovat pilattu. Mistä on kyse?
Mehulaadut eroavat toisistaan maultaan ja hinnaltaan valmistusmenetelmiensä ja koostumustensa vuoksi. Lainsäädännössä ne on määritelty tarkasti. Valmistustavat vaikuttavat myös mehujen säilyvyyteen.
Täysmehu
Täysmehut ovat sataprosenttisesti hedelmistä, marjoista tai kasviksista valmistettuja. Ne valmistetaan mekaanisilla menetelmillä, ja niihin ei lisätä vettä eikä muita valmistusaineita. Täysmehuja ei enää saa makeuttaa sokerilla, mutta Suomessa tämä ei ole ollut yleensä tapanakaan. Mehuihin voidaan lisätä myös hedelmälihaa ja vitamiineja. Lisäaineiden käyttö on rajoitettua.
Tiivisteestä valmistettu täysmehu
Tiivisteestä valmistetut täysmehut on valmistettu mehutiivisteestä palauttamalla sama määrä vettä kuin tiivistettäessä on poistettu. Samalla voidaan palauttaa tiivistämisprosessissa talteenotettuja hedelmäsoluja, hedelmälihaa tai aromeja takaisin mehuun. Näin valmistetulla mehulla on oltava vähintään vastaavat ominaisuudet kuin keskivertotäysmehulla.
Täysmehutiiviste
Täysmehutiivisteellä tarkoitetaan valmistetta, joka on tehty täysmehusta poistamalla siitä vettä vähintään puolet täysmehun tilavuudesta.
Tuorepuristettu täysmehu
Tuorepuristettu täysmehu on puristettu lähellä sadonkorjuuajankohtaa. Vastapuristettu täysmehu on puristettu lähellä kulutusajankohtaa.
Nektari
Nektarit ovat sellaisenaan nautittavaksi tarkoitettuja juomia, joiden hedelmäpitoisuus vaihtelee 25–50 prosentin välillä raaka-aineiden happamuudesta riippuen. Nektareihin voidaan lisätä vettä, sokeria tai hunajaa (20 prosenttia tuotteen kokonaispainosta) ja happoja, mutta ei säilöntäaineita. Sokerit voidaan korvata osittain tai kokonaan makeutusaineilla.
Mehu
Mehu sisältää täysmehua ja vettä sekä sokereita tai makeutusaineita ja siihen voidaan lisätä maku- ja säilöntäaineita. Mehuihin on merkitty sen täysmehupitoisuus ja tarvittaessa laimennusohje. Mehun täysmehupitoisuutta koskeva vaatimus on poistunut lainsäädännöstä, mutta pitoisuus täytyy edelleen ilmoittaa pakkausmerkinnöissä.
Mehujuoma
Mehujuoma voi olla valmiste, joka ei koostumukseltaan ole täysmehua, nektaria tai mehua. Mehujuoman koostumusta ei ole lainsäädännössä määritelty. Mehujuomat sisältävät mehua, vettä, sokeria sekä säilöntä- ja väriaineita. Täysmehupitoisuutta ja sokerien määrää ei ole rajoitettu. Maku tulee lisätystä hedelmästä tai hedelmästä ja aromista.
Juomat
Juomissa mehupitoisuus voi olla hyvin pieni, ja maunantajana on käytetty lisättyä aromia, jolloin mehupitoisuus ei ole enää olennainen seikka. Jos juoman maku on peräisin vain aromista, esimerkiksi vadelma-aromista, tuotteen nimenä on käytettävä nimitystä vadelmanmakuinen juoma. (Lähde)
Pastörointi – kaikkien mehujen kohtalo
Pastörointi on lämpökäsittely, joka tappaa varastoinnin aikana muodostuvia bakteereita ja mikro-organismeja. En ole ainakaan itse löytänyt (valmista/kaupan hyllystä) laadullisesti hyvää mehua tai smoothieta, jota ei olisi lämpökäsitelty. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä tuotteisiin on pakko saada lisää säilyvyyttä, mutta kuluttajan kannalta tällaisten tuotteiden ostaminen on rahanhukkaa. Jos haluaa suosia terveellisiä valintoja niin kaupoissa on kuin onkin vaihtoehtoja. Nimittäin mehukoneet, jotka puristavat mehun suoraan hedelmistä. Jos haluaa erilaisia terveellisiä mehuja niin silloin kannattaa ostaa kotiin mehupuristin, jolla saa tehtyä mehuja myös vihanneksista. Toki pitkälle pääsee myös jo ihan tavallisella blenderillä. Myös täällä Egyptissä on kaduilla mehubaareja, joista saa mm. appelsiini-, granaattiomena-, sokeriruoko-, ja mangomehuja, mikä on ihanaa.
Edit: Kirjoituksen jälkeen ollut tullut vastaan muutamia korkeapainepastöroituja tuotteita, mutta aihe vaatii lisää perehtymistä, jotta uskaltaisin ottaa siihen syvemmin kantaa. Toripihan sivuilla kuitenkin kerrotaan näin: ”HPP (High Pressure Processing) on menetelmä, jolla käsitellään myyntipakkauksiinsa pakattuja elintarvikkeita. Lopputuloksena tuotteiden säilyvyys moninkertaistuu. HPP-käsittely sopii kosteutta sisältäville tuotteille, jotka on pakattu vesitiiviiseen ja joustavaan pakkaukseen. Tuotteet altistetaan koneellisesti noin 6000 barin vedenpaineelle 3–6 minuutiksi. Käsittely hajottaa pilaajamikrobeja kuten listerian, salmonellan ja noroviruksen sekä monet hiivat ja homeet. Itse tuotteen ominaisuudet säilyvät muuttumattomina.”
Kuulostaa siis järkevältä, mutta tiedetään, että vitamiineihin vaikuttavat (haitallisesti) niin lämpökäsittely, keittomenetelmät kuin säilytystavat. Eri vitamiinit reagoivat eri tavoin lämpöön, veteen ja valoon. Itse siis rohkenen epäillä, että myös korkeapainepastöroinnilla saattaa olla vaikutusta tuotteeseen ja sen ominaisuuksiin.
Alla eriteltynä tarkemmin, kuinka eri vitamiinit reagoivat käsittelyyn:
A-vitamiini
A-vitamiinia saa muun muassa puolukasta ja herukoista. Liiallinen kuumennus, kuten paistaminen tai pitkäaikainen keittäminen, voi kuitenkin tuhota tämän vitamiinin. Myös vääränlainen säilytys voi heikentää A-vitamiinin määrää ruoassa.
B-ryhmän vitamiinit
B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, mikä tarkoittaa, että ne liukenevat helposti veteen. Keittäminen avoimessa astiassa voi johtaa suureen osaan näiden vitamiinien häviämiseen marjoista, kuten tyrni ja mustaherukka.
Erityisesti B1-, B6- ja B12-vitamiini ovat herkkiä lämpökäsittelylle. Höyryttäminen tai hauduttaminen matalammassa lämpötilassa voi auttaa säilyttämään nämä vitamiinit.
C-vitamiini
Lähes kaikissa marjoissa esiintyvä C-vitamiini on erityisen herkkä lämmölle ja hapelle. Liika kuumennus, kuten keittäminen tai paistaminen, voi tuhota suuren osan C-vitamiineista. Raaka-aineiden nopea käsittely ja mahdollisimman lyhyt kypsennysaika auttavat säilyttämään vitamiinin.
D-vitamiini
Valo ja happi ovat D-vitamiinin pahimmat viholliset. Auringonvalo voi nopeasti hajottaa sen, joten ruoan säilyttäminen pimeässä paikassa voi auttaa myös sen D-vitamiinipitoisuuksien säilyttämisessä. Marjoissa ei ole juurikaan D-vitamiinia.
E-vitamiini
E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka voi hajota kuumennettaessa. Hellävarainen kypsennys ja ruoan säilyttäminen viileässä auttavat säilyttämään E-vitamiinin mustikoissa ja tyrnissä.
K-vitamiini
K-vitamiini on myös rasvaliukoinen ja voi hajota liian kovassa lämmössä. Säilytä K-vitamiinipitoisia elintarvikkeita viileässä ja vältä pitkää kypsennysaikaa. Marjoista ei saa K-vitamiinia, vaan se on kasvien lehtivihreässä.
Marjojen pakastaminen on suosittu tapa säilyttää niitä pitkään ilman merkittävää laadun heikkenemistä. Pakastamisen vaikutus vitamiinipitoisuuksiin voi vaihdella, mutta yleisesti ottaen se on yksi parhaista tavoista säilyttää marjojen ravintoarvot. (Lähde)
Pakastemarjat – keittäminen tuhoaa vitamiinit
Evira suosittelee, että ulkomaisia pakastemarjoja kuumennetaan kauttaaltaan vähintään viiden minuutin ajan 90 asteessa tai keitetään kahden minuutin ajan. Tämä kuitenkin tuhoaa marjoissa olevat vitamiinit. Keittämisen jälkeen marjoissa on luultavasti enää vain lähinnä kuituja jäljellä. Miksi tätä tietoa halutaan vähätellä? On hyvin pieni mahdollisuus saada ulkomaisista marjoista jotakin, mutta keittämällä varmuudella pilaa tuotteen täysin. Onneksi voimme kuitenkin valita myös suomalaisia tuotteita tai poimia marjoja luonnosta itse, mikäli kokee ulkomaisten pakastemarjojen heittämisen vaikkapa smoothien joukkoon sellaisenaan arveluttavana.
Terveystietoiset ihmiset, kuten raakavegaanit ja elävän ravinnon (ruokaa ei kuumenneta yli 40 asteen) syöjät tietävät, että ruoka on elinvoimaista vain ilman käsittelyitä ja kuumentamista. On toki olemassa poikkeuksia, mutta ruokavaliosta suurin osa (70%) tulisi olla kypsentämätöntä ja raakaa, mikäli haluaa ylläpitää kehonsa terveyttä.
