Category

Terveys & hyvinvointi

Category
Kemikaalit Minimalistinen elämäntapa Terveys & hyvinvointi

Kauniit kynnet luonnollisesti

Kynnet ovat itselleni olleet asia, joka on jostain syystä muodostunut yhdeksi eniten harmaita hiuksia aiheuttavaksi asiaksi (kehossa/kauneudenhoidossa). Ajattelin tässä postauksessa kertoa omia oivalluksiani ja ideoita kauniisiin kynsiin luonnollisemmilla tavoilla.

Lapsena purin kynsiä. Sittemmin pääsin siitä tavasta ja kynteni voivat ihan hyvin. (Tästä on kuvatodisteita, joiden aitoutta epäilen joskus itsekin…) Joskus vajaa 10 vuotta sitten tilanne kuitenkin muuttui ja kynsistäni tuli hauraat ja katkeilevat. Aloin myös käyttää geelikynsiä ja -lakkauksia. Pidin niistä, mutta ne ovat tietenkin kaukana luonnollisesta vaihtoehdosta eikä mistään terveellisestä tavasta voida myöskään puhua, sillä kaikki geeli- ja akryylikynsimateriaalit sisältävät herkistäviä yhdisteitä ja lisäksi kynsituotteiden kovettamisessa käytetty UV-valo vahingoittaa ihmissoluja.

Olen myös epäillyt, että jokin muutos ruokavaliossani on aiheuttanut kynsilleni hallaa. Jollakin tavalla tämä kynsien haurastuminen ajoittuu esimerkiksi siihen aikaan, kun olen alkanut juomaan kahvia, mutta sitä en kuitenkaan uskalla sanoa varmaksi vaan haluan tehdä tarkempia tutkimuksia asiasta. Toisaalta, kahvi kyllä haittaa joidenkin vitamiinien, kuten D:n imeytymistä.

Rakennekynsien ”kotipoisto”

Sanon tämän nyt kuin nainen naiselle: älä revi geeli- tai akryylikynsiä irti. Se sattuu ja kynnet vaurioituvat siitä. Oma tekosyyni tälle ikävälle tavalla on ollut esimerkiksi matkustelu: olen ollut useamman viikon reissussa enkä ole uskaltanut mennä paikalliseen studioon poistattamaan kynsiä vaan olen oikaissut oman käden kautta. Löysin kerran lupaavan saippua-öljy-lämmin vesi tyylisen tiktok-ohjeen kynsien poistoon, mutta yhtä heikko tulos seurasi siitäkin kokeilusta. Joten älä kokeile poistaa kynsiä kotona, pliis.

Eroon geelikynsi-kierteestä

Geelikynsi-kierre ei liene virallinen ilmaisu, mutta käytän sitä kuvaamaan tilannetta, jossa muovinen, kova kynsi tuntuu helpolta ratkaisulta, sillä oma kynsi geelin alla on ohutta, vaurioitunutta ja kynsinauhat miten sattuu. Tilanne on joko aiheutettu viilaamalla kynttä liikaa tai liian usein ja näin kynsi tietysti ohenee. Sen lisäksi olen huomannut geelin ja aluslakkojen vaurioittavan kynnen pintaa, vaikka kynnet olisivatkin asianmukaisesti poistettu. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta olen kuullut muidenkin sanovan, että kynnet voivat mennä piloille jo ihan tavallisesta kynsilakasta.

Vinkkejä:

  • Jos olet käyttänyt pitkään geelikynsiä tai -lakkauksia niin kyllä, paluu luonnolliseen voi tuntua aluksi vähän oudolta ja työläältä. Jos kyntesi ovat kuten omani eli kärsineet, katkeilevat ja hauraat niin ainoa vaihtoehto on jättää kaikenlaiset toimenpiteet ja lakat (myös kynsiä ns. vahvistavat yms.) sivuun ja antaa oman kynnen kasvaa kokonaan. Sen sijaan kynsinauhoja ja käsiä kannattaa muuten hoitaa.
  • Totuttele luonnolliseen kynteen. Geelikynnet ja – lakkaukset ovat toki kivoja, sillä lakka pysyy kauniina eikä kulu, mutta alkaakohan muoviset kynnet olemaan kuitenkin pian vähän last season…?
  • Säästät melkoisesti rahaa. Geelilakkauksien hinta pyörii 30-60 eurossa ja geelikynsien 40-90 eurossa. Ja toimenpiteethän on uusittava vähintään 3-4 viikon välein eli vuodessa kynsien hinnaksi voi tulla helposti lähemmäs 1000 euroa vuodessa.
  • Jos luonnollisuus ei tunnu ihan omalta jutulta niin kannattaa katsoa vaikka kuvia huippumallien kynsistä: ei ole juuri pidennyksiä tai näyttäviä muovikynsiä. Omat, max. lakatut kynnet ovat in. Jos haluat hemmottelua, suosi perus manikyyrejä geelien- tai akryylien sijaan.

Olen kirjoittanut luonnollisesta kauneudenhoidosta aiemminkin ja siihen postaukseen pääset tästä. Kannattaa myös muistaa, että vääränlaiset tuotteet ja kemikaalit voivat pahentaa ongelmaa, vaikka erilaisissa mainoksissa niistä sanottaisiin mitä. Eli jos tiskaat tai peset paljon käsiä vahvoilla tuotteilla niin nekin voivat vaikuttaa kynsien kuntoon. Kannattaa siis suosia luonnollisia vaihtoehtoja – kehosi ja ympäristösi kiittävät.

Yhteenvetona: mikäli haluat päästä eroon rakennekynsistä niin välivaihe on vain kestettävä kunnes omat kynnet ovat taas eheät. Lähes poikkeuksetta sanotaan, että geelit eivät vahingoittaisi omia kynsiä, mutta uskallan olla melko eri mieltä asiasta. Kynnen pintaa hiotaan AINA, sillä siitä halutaan saada karhea. Toistettuna tämä näkyy kynsistä selvästi.

Mitä mieltä, ovatkohan rakennekynnet menossa jo pian pois muodista?

By
Ruoka & ravintolat Terveys & hyvinvointi

Näin valmiit mehut ja smoothiet pilataan

Menet kauppaan. Katselet mehuja ja smoothieita, jotka vaikuttavat terveellisiltä vaihtoehdoilta. Ja kukapa ei haluaisi aamiaisella juoda lasillista hyvää mehua. Smoothiet ja mehut ovat itselleni sitä perus-ruokaa, mutta valmiissa tuotteissa on ongelma. Ne ovat pilattu. Mistä on kyse?

Mehulaadut eroavat toisistaan maultaan ja hinnaltaan valmistusmenetelmiensä ja koostumustensa vuoksi. Lainsäädännössä ne on määritelty tarkasti. Valmistustavat vaikuttavat myös mehujen säilyvyyteen.

Täysmehu

Täysmehut ovat sataprosenttisesti hedelmistä, marjoista tai kasviksista valmistettuja. Ne valmistetaan mekaanisilla menetelmillä, ja niihin ei lisätä vettä eikä muita valmistusaineita. Täysmehuja ei enää saa makeuttaa sokerilla, mutta Suomessa tämä ei ole ollut yleensä tapanakaan. Mehuihin voidaan lisätä myös hedelmälihaa ja vitamiineja. Lisäaineiden käyttö on rajoitettua.

Tiivisteestä valmistettu täysmehu

Tiivisteestä valmistetut täysmehut on valmistettu mehutiivisteestä palauttamalla sama määrä vettä kuin tiivistettäessä on poistettu. Samalla voidaan palauttaa tiivistämisprosessissa talteenotettuja hedelmäsoluja, hedelmälihaa tai aromeja takaisin mehuun. Näin valmistetulla mehulla on oltava vähintään vastaavat ominaisuudet kuin keskivertotäysmehulla.

Täysmehutiiviste

Täysmehutiivisteellä tarkoitetaan valmistetta, joka on tehty täysmehusta poistamalla siitä vettä vähintään puolet täysmehun tilavuudesta.

Tuorepuristettu täysmehu

Tuorepuristettu täysmehu on puristettu lähellä sadonkorjuuajankohtaa. Vastapuristettu täysmehu on puristettu lähellä kulutusajankohtaa.

Nektari

Nektarit ovat sellaisenaan nautittavaksi tarkoitettuja juomia, joiden hedelmäpitoisuus vaihtelee 25–50 prosentin välillä raaka-aineiden happamuudesta riippuen. Nektareihin voidaan lisätä vettä, sokeria tai hunajaa (20 prosenttia tuotteen kokonaispainosta) ja happoja, mutta ei säilöntäaineita. Sokerit voidaan korvata osittain tai kokonaan makeutusaineilla.

Mehu

Mehu sisältää täysmehua ja vettä sekä sokereita tai makeutusaineita ja siihen voidaan lisätä maku- ja säilöntäaineita. Mehuihin on merkitty sen täysmehupitoisuus ja tarvittaessa laimennusohje. Mehun täysmehupitoisuutta koskeva vaatimus on poistunut lainsäädännöstä, mutta pitoisuus täytyy edelleen ilmoittaa pakkausmerkinnöissä.

Mehujuoma

Mehujuoma voi olla valmiste, joka ei koostumukseltaan ole täysmehua, nektaria tai mehua. Mehujuoman koostumusta ei ole lainsäädännössä määritelty. Mehujuomat sisältävät mehua, vettä, sokeria sekä säilöntä- ja väriaineita. Täysmehupitoisuutta ja sokerien määrää ei ole rajoitettu. Maku tulee lisätystä hedelmästä tai hedelmästä ja aromista.

Juomat

Juomissa mehupitoisuus voi olla hyvin pieni, ja maunantajana on käytetty lisättyä aromia, jolloin mehupitoisuus ei ole enää olennainen seikka. Jos juoman maku on peräisin vain aromista, esimerkiksi vadelma-aromista, tuotteen nimenä on käytettävä nimitystä vadelmanmakuinen juoma. (Lähde)

Pastörointi – kaikkien mehujen kohtalo

Pastörointi on lämpökäsittely, joka tappaa varastoinnin aikana muodostuvia bakteereita ja mikro-organismeja. En ole ainakaan itse löytänyt (valmista/kaupan hyllystä) laadullisesti hyvää mehua tai smoothieta, jota ei olisi lämpökäsitelty. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä tuotteisiin on pakko saada lisää säilyvyyttä, mutta kuluttajan kannalta tällaisten tuotteiden ostaminen on rahanhukkaa. Jos haluaa suosia terveellisiä valintoja niin kaupoissa on kuin onkin vaihtoehtoja. Nimittäin mehukoneet, jotka puristavat mehun suoraan hedelmistä. Jos haluaa erilaisia terveellisiä mehuja niin silloin kannattaa ostaa kotiin mehupuristin, jolla saa tehtyä mehuja myös vihanneksista. Toki pitkälle pääsee myös jo ihan tavallisella blenderillä. Myös täällä Egyptissä on kaduilla mehubaareja, joista saa mm. appelsiini-, granaattiomena-, sokeriruoko-, ja mangomehuja, mikä on ihanaa.

Edit: Kirjoituksen jälkeen ollut tullut vastaan muutamia korkeapainepastöroituja tuotteita, mutta aihe vaatii lisää perehtymistä, jotta uskaltaisin ottaa siihen syvemmin kantaa. Toripihan sivuilla kuitenkin kerrotaan näin: ”HPP (High Pressure Processing) on menetelmä, jolla käsitellään myyntipakkauksiinsa pakattuja elintarvikkeita. Lopputuloksena tuotteiden säilyvyys moninkertaistuu. HPP-käsittely sopii kosteutta sisältäville tuotteille, jotka on pakattu vesitiiviiseen ja joustavaan pakkaukseen. Tuotteet altistetaan koneellisesti noin 6000 barin vedenpaineelle 3–6 minuutiksi. Käsittely hajottaa pilaajamikrobeja kuten listerian, salmonellan ja noroviruksen sekä monet hiivat ja homeet. Itse tuotteen ominaisuudet säilyvät muuttumattomina.”

Kuulostaa siis järkevältä, mutta tiedetään, että vitamiineihin vaikuttavat (haitallisesti) niin lämpökäsittely, keittomenetelmät kuin säilytystavat. Eri vitamiinit reagoivat eri tavoin lämpöön, veteen ja valoon. Itse siis rohkenen epäillä, että myös korkeapainepastöroinnilla saattaa olla vaikutusta tuotteeseen ja sen ominaisuuksiin.

Alla eriteltynä tarkemmin, kuinka eri vitamiinit reagoivat käsittelyyn:

A-vitamiini

A-vitamiinia saa muun muassa puolukasta ja herukoista. Liiallinen kuumennus, kuten paistaminen tai pitkäaikainen keittäminen, voi kuitenkin tuhota tämän vitamiinin. Myös vääränlainen säilytys voi heikentää A-vitamiinin määrää ruoassa.

B-ryhmän vitamiinit

B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, mikä tarkoittaa, että ne liukenevat helposti veteen. Keittäminen avoimessa astiassa voi johtaa suureen osaan näiden vitamiinien häviämiseen marjoista, kuten tyrni ja mustaherukka.

Erityisesti B1-, B6- ja B12-vitamiini ovat herkkiä lämpökäsittelylle. Höyryttäminen tai hauduttaminen matalammassa lämpötilassa voi auttaa säilyttämään nämä vitamiinit.

C-vitamiini

Lähes kaikissa marjoissa esiintyvä C-vitamiini on erityisen herkkä lämmölle ja hapelle. Liika kuumennus, kuten keittäminen tai paistaminen, voi tuhota suuren osan C-vitamiineista. Raaka-aineiden nopea käsittely ja mahdollisimman lyhyt kypsennysaika auttavat säilyttämään vitamiinin.

D-vitamiini

Valo ja happi ovat D-vitamiinin pahimmat viholliset. Auringonvalo voi nopeasti hajottaa sen, joten ruoan säilyttäminen pimeässä paikassa voi auttaa myös sen D-vitamiinipitoisuuksien säilyttämisessä. Marjoissa ei ole juurikaan D-vitamiinia.

E-vitamiini

E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka voi hajota kuumennettaessa. Hellävarainen kypsennys ja ruoan säilyttäminen viileässä auttavat säilyttämään E-vitamiinin mustikoissa ja tyrnissä.

K-vitamiini

K-vitamiini on myös rasvaliukoinen ja voi hajota liian kovassa lämmössä. Säilytä K-vitamiinipitoisia elintarvikkeita viileässä ja vältä pitkää kypsennysaikaa. Marjoista ei saa K-vitamiinia, vaan se on kasvien lehtivihreässä.

Marjojen pakastaminen on suosittu tapa säilyttää niitä pitkään ilman merkittävää laadun heikkenemistä. Pakastamisen vaikutus vitamiinipitoisuuksiin voi vaihdella, mutta yleisesti ottaen se on yksi parhaista tavoista säilyttää marjojen ravintoarvot. (Lähde)

Pakastemarjat – keittäminen tuhoaa vitamiinit

Evira suosittelee, että ulkomaisia pakastemarjoja kuumennetaan kauttaaltaan vähintään viiden minuutin ajan 90 asteessa tai keitetään kahden minuutin ajan. Tämä kuitenkin tuhoaa marjoissa olevat vitamiinit. Keittämisen jälkeen marjoissa on luultavasti enää vain lähinnä kuituja jäljellä. Miksi tätä tietoa halutaan vähätellä? On hyvin pieni mahdollisuus saada ulkomaisista marjoista jotakin, mutta keittämällä varmuudella pilaa tuotteen täysin. Onneksi voimme kuitenkin valita myös suomalaisia tuotteita tai poimia marjoja luonnosta itse, mikäli kokee ulkomaisten pakastemarjojen heittämisen vaikkapa smoothien joukkoon sellaisenaan arveluttavana.

Terveystietoiset ihmiset, kuten raakavegaanit ja elävän ravinnon (ruokaa ei kuumenneta yli 40 asteen) syöjät tietävät, että ruoka on elinvoimaista vain ilman käsittelyitä ja kuumentamista. On toki olemassa poikkeuksia, mutta ruokavaliosta suurin osa (70%) tulisi olla kypsentämätöntä ja raakaa, mikäli haluaa ylläpitää kehonsa terveyttä.

By
Ruoka & ravintolat Terveys & hyvinvointi

Kannattaako kahvista vieroittautuminen

Muistan kun ensi kerran join kahvia. Se tapahtui yläasteella. Olin nimittäin jättänyt kokeisiin luvun viimeiseen iltaan (kuten tavallista), mutta sillä kertaa ajattelin, että voisin kokeilla olisiko kahvista apua pitämään väsymys poissa. Olihan siitä, piristävä vaikutus oli välitön. Mutta kahvi maistui aivan uskomattoman pahalle, liekö syy siinä, etten osannut varsinaisesti keittää kahvia vai siinä, että se todellakin tottumattoman suuhun maistui melkoiselta. Yhtä kaikki, en jäänyt koukkuun ja joinkin seuraavaksi kahvia vasta vuosien päästä uudelleen.

Tarkkaa ikää en muista, mutta arvelisin olleeni n. 22-23-vuotias kun kahvista tuli osa elämääni. Olin kuitenkin sitä ennen syönyt kofeiinitabletteja (joiden haitat ymmärsin vasta myöhemmin), joten kofeiini ei sinänsä ollut keholleni mikään uusi asia. Energiajuomia tai vastaavia en ole juuri koskaan juonut, koska hampaat ja terveys. Minulle myöskään herääminen ei ole ongelma, joten en tarvinnut kahvia saadakseni itseni aamulla käyntiin vaan siitä tuli jonkinlainen tapa. Minusta oli mullistavaa, että kupillisella kahvia saattoi siirtää nälkää useita tunteja. Ruokavalioni koki tuohon aikaan muutoksen ja se alkoi siirtymään 5 x päivässä syömisestä kohti ”ranskalaisten tapaa syödä”, jossa aamu aloitetaan niukasti (kahvi ja max. croissant -tyyliin). Toki olen sen jälkeen muuttanut ruokavaliota terveellisempään suuntaan, mutta noista päivistä asti olen jatkanut pätkäpaastoa, kevyttä syömistä ja ruoka-aikoja, joiden välissä ei syödä mitään.

Kahvi – mainettaan pahempi

Suomessa saattaa tulla kivitetyksi kun kertoo, ettei kahvi ehkä olekaan niin terveellistä kuin meille halutaan uskotella. En kuitenkaan tässä postauksessa aio luetella kahvin haittoja, mutta mikäli aiheesta haluaa lukea on esimerkiksi Elina Hytösellä aiheesta hyvä kirjoitus, johon pääset tästä. Aiheesta löytyy myös keskusteluita, joissa monet kertovat saaneensa jopa mielenterveytensä kuntoon vain lopettamalla kahvinjuonnin.

Itselläni kahvin kulutus on pysynyt kohtuullisissa määrissä, mutta uskoisin, että niillä joilla kulutus on useita mukillisia päivässä myös haitat lisääntyvät nopeasti. Koska en kaipaa riippuvuuksia elämääni niin olen pitänyt huolen, että pidän säännöllisesti taukoja kahvista ja jätän toisinaan tarkoituksella aamukahvin juomatta. Riippuvuuksista olen kirjoittanut aiemmin oman postauksen, johon pääset tästä.

Toisaalta koen kahvin kuitenkin melko harmittomaksi (kohtuullisessa määrin), mutta samalla kyseenalaistan vaikkapa raskaana olevia tai imettäviä äitejä, jotka painivat unettomien öiden kanssa, samalla juoden useita kupillisia kahvia päivässä. On ymmärrettävää, että katkonaisten unien jälkeen turvautuu helposti kupilliseen, mutta tiedetään, että kofeiinia erittyy myös rintamaitoon, joten tällainen ”pikavippi” saattaa vain pahentaa tilannetta.

Mukavin tapa vieroittautua kahvista

Kaikki paatuneet kahvinjuojat, jotka ovat kokeilleet lopettamista tietävät, että vieroitusoireet saattavat yllättää. Kofeiini on keskushermostoon vaikuttava huumausaine, joka aiheuttaa riippuvuutta. Yleisimpiä vieroitusoireita voivat olla mm. kova päänsärky ja väsymys. Itselläni kahvin lopettaminen aiheuttaa lähinnä jälkimmäistä: 3-4 päivää lopettamisen jälkeen on lähes pakko ottaa päikkärit, vaikka en niitä koskaan muuten harrasta. Monet yrittävätkin päästä kofeiinista eroon lomaviikoilla, mutta toisaalta sellaisen loman jälkeen saattaa tarvita heti uuden loman ensimmäisen perään… Mikäli olet juonut kahvia kuppi kaupalla vuosia, en suosittele kerrasta poikki menetelmää kuin masokisteille. Päänsärky voi olla todella lamauttavaa ja pahimmassa tapauksessa koko lopettamisyritys kaatuu siihen.

Salaisuus kahvista vieroittautumiseen on tietenkin asteittainen vähentäminen. Jos olet juonut aiemmin kolme kupillista päivässä, siirry ensin kahteen kuppiin. Kun tunnet olevasi valmis, jätä taas yksi kupillinen juomatta. Kun olet päässyt tähän vaiheeseen, vähennä. Juo vajaa kupillinen. Puoli kupillista. Ja lopulta enää vain siemaisu. Vaikka kahvista ei päättäisi luopua kokonaan niin kannattaa silti kokeilla olisiko itselle vaikutusta vaikkapa unenlaatuun, virkeyteen, PMS oireisiin, sydämentykytyksiin, vatsaongelmiin tai heräämiseen. Pitkään jatkuneiden tapojen syy-seuraussuhteita ei välttämättä osaa aina tunnistaa ja monille kahvinjuonnin lopetus voi tulla eteen myös vaikkapa raskauden myötä.

Vinkkejä lopettamiseen:

  • Korvaa kahvi yrttiteellä tai sikurilla (älä vaihda mustaan teehen tai muihin kofeiinipitoisiin juomiin kuten energia- tai colajuomat)
  • Vähennä asteittain
  • Motivoi itseäsi lukemalla muiden positiivisia kokemuksia
  • Varaa riittävästi aikaa ja energiaa lopettamiseen; vaikka vähentäisit asteittain saattaa väsymys silti ottaa vallan

Kahvia kulutetaan Suomessa huomattavan paljon ja olenkin miettinyt, voisiko eräs syy sille olla myös valon määrä – tai tässä tapauksessa sen puute. Monet kuitenkin käyttävät kahvia nimenomaan piristyäkseen. Tämän perusteella lopettaminen kannattaisi ajoittaa kevääseen tai kesään, jolloin valon määrä on suurempi.

Oletko lopettanut kahvinjuonnin, millaisia muutoksia koit?

By
Kemikaalit Terveys & hyvinvointi

Terveydelle ja ympäristölle vaaralliset kemikaalit

Monet kemikaaleista ovat haitallisia ympäristölle ja eliöille. Vaikka haitallisten kemikaalien käyttöä rajoitetaan, niitä päätyy ympäristöön edelleen monista lähteistä. 

Kemikaalien ominaisuuksissa on paljon eroja ja osa voi aiheuttaa ympäristölle ja terveydelle merkittävää haittaa.

Kemikaaleissa käytettävät varoitusmerkinnät ovat: 

  • Terveyshaitta
  • Syövyttävä
  • Syttyvä
  • Ympäristövaarat
  • Krooninen terveyshaitta
  • Hapettava
  • Välitön myrkyllisyys
  • Paineen alaiset kaasut
  • Räjähde

Kemikaaleista aiheutuvia riskejä ja haittoja pyritään hallitsemaan lainsäädännöllisin, taloudellisin sekä vapaaehtoisuuteen perustuvin keinoin. 

Kemikaalien riskinarvioinnissa tutkitaan yksittäisten aineiden haittavaikutuksia, mutta eri kemikaalien yhteisvaikutuksia ei tunneta riittävästi. Yhteisvaikutusten on arveltu olevan monien ympäristö- ja terveyshaittojen syy. 

Vaikka yksittäisten aineiden pitoisuudet olisivat ns. haitattomiksi tunnetuilla pitoisuustasoilla, voi eri yhdisteiden toisiaan vahvistava yhteisvaikutus silti johtaa haittavaikutusten ilmenemiseen. Lisäksi yhteisvaikutusten arvioimisesta tekee erityisen hankalaa se, että altistusta aiheuttavien kemikaalien eri yhdistelmiä voi olla lukemattomia. 

Vaaralliseksi luokiteltu kemikaali voi olla esimerkiksi syttyvä, välittömästi myrkyllinen tai vesieliöille vaarallinen. Monet pyykinpesu- ja siivousaineet, maalit, lasinpesunesteet, viemärinaukaisuaineet, bensiini ja grillinsytytysnesteet ovat vaarallisia kemikaaleja.

Rajoituksista huolimatta haitallisia kemikaaleja päätyy ympäristöön monista lähteistä ja useita reittejä pitkin.

Joillakin kemikaaleilla on jo pieninä pitoisuuksina haitallisia vaikutuksia eliöihin. Osa taas aiheuttaa merkittäviä haittoja vasta, kun niiden pitoisuudet kertyvät ravintoketjujen huipulle.

Kemikaaleja voi päätyä ympäristöön kaikista niiden elinkaaren vaiheista (valmistus, käyttö, hävitys). Ihmiset voivat altistua erilaisille kemikaaleille ihon, ravinnon ja hengitysilman kautta. Myös eläimet altistuvat kemikaaleille pääasiassa ravinnon ja veden kautta.

Ympäristön kannalta erityisen ongelmallisia ovat pysyvät, biokertyvät ja myrkylliset eli ns. PBT-aineet (Persistent, Bioaccumulative and Toxic). PBT-aineet hajoavat luonnossa hyvin hitaasti ja niille altistuminen voi jatkua vielä pitkään varsinaisten päästöjen loputtua. 

Ympäristölle haitallisia kemikaaleja voivat olla esimerkiksi:

  • kasvinsuojeluaineet
  • polttoaineet
  • liuottimet
  • valkaisu- ja desinfiointiaineet
  • kosmetiikka- ja kodinhoitotuotteiden säilöntäaineet

Mihin kaikkeen mm. käytämme kemikaaleja: 

Terveydelle vaaralliset kemikaalit

Vaaraluokat:

  • Välitön myrkyllisyyys (suu, iho, hengitystie)
  • Ihosyövyttävyys / ihoärsytys
  • Vakava silmävaurio / silmä-ärsytys
  • Herkistävyys (hengitystiet, iho)
  • Sukusolujen perimävauriot
  • Syöpävaarallisuus
  • Vaarallisuus lisääntymiselle
  • Elinkohtainen myrkyllisyys (STOT)
  • Aspiraatiovaara

Syöpävaaralliset, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet

Nämä kemikaalit ovat erittäin vaarallisia ihmisen terveydelle. Ne voivat vaikuttaa geeniperimäämme muuttamalla sitä ja aiheuttamalla hallitsematonta solujen kasvua aiheuttaen syöpää.

Lisääntymiselle vaaralliset aineet voivat vähentää hedelmällisyyttä tai aiheuttaa kehityshäiriöitä sikiössä.

Herkistävät aineet

Herkistävät aineet eli allergeenit voivat aiheuttaa ihon ja/tai hengitysteiden herkistymistä. Hengitysteiden herkistymisen oireet ilmenevät tavallisesti nuhana, astmana, sidekalvotulehduksena tai keuhkorakkuloiden tulehduksena.

Iholla herkistävät aineet aiheuttavat allergista ihottumaa, joka ilmenee yleisemmin ihon punoituksena, kutinana, hilseilynä tai turvotuksena. Herkistäviä aineita voi olla muun muassa kosmetiikassa, hiusväreissä, pesuaineissa ja leluissa.

Hormonitoimintaa häiritsevät aineet

Hormonijärjestelmät ohjaavat ihmisten ja eläinten kehitystä, kasvua, lisääntymistä, käyttäytymistä, aineenvaihduntaa ja vastustuskykyä.

Elimistön luonnolliset hormonit (esim. testosteroni, estrogeeni, kilpirauhashormoni, insuliini) ovat kemiallisia aineita, ja ne muodostavat monimutkaisen ja herkän järjestelmän. 

Ihmisen valmistamat ja luonnosta peräisin olevat kemialliset aineet saattavat eri tavoin häiritä luonnollisten hormonijärjestelmien toimintaa ja aiheuttaa haitallisia vaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle. Tällaisia aineita kutsutaan hormonitoimintaa häiritseviksi aineiksi.

Luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevaan CLP-asetukseen (EY N:o 1272/2008) on lisätty EU komission delegoidulla asetuksella (EU) 2023/707 uusia vaaraluokkia. 

Uudet vaaraluokat ovat:

  1. Hormonitoimintaa häiritseviä ihmisen terveydelle. Hormonitoiminnan häiriöt voivat aiheuttaa ihmisille häiriöitä, kuten synnynnäisiä epämuodostumia, kehityshäiriöitä, lisääntymishäiriöitä, neurologisia kehityshäiriöitä, syöpää, diabetesta ja liikalihavuutta. Nämä häiriöt ovat yleistymässä sekä lapsilla että aikuisilla. 
  2. Hormonitoimintaa häiritseviä ympäristön suhteen. Hormonitoimintaa häiritsevät aineet tai seokset voivat vaikuttaa haitallisesti eläinpopulaatioihin ympäristössä. Luonnonpopulaatioissa on havaittu eri puolilla maailmaa vaikutuksia (mm. lisääntymishäiriöitä), jotka saattavat johtua hormonitoiminnan häiriintymisestä. 
  3. Hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä (PBT) tai erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin biokertyviä (vPvB).Tällaiset aineet ja seokset hajoavat hitaasti ja kertyvät ympäristöön, minkä takia pidemmän aikavälin vaikutuksia ja altistuksen suuruutta on vaikea ennustaa riskinarvioinnissa. Vaaraominaisuuksien arvioinnissa käytettyjen kriteerien perustana ovat REACH-asetuksessa (EU) 1907/2006 olevat PBT/vPvB-kriteerit. 
  4. Hitaasti hajoavia, kulkeutuvia ja myrkyllisiä (PMT) tai erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin kulkeutuvia (vPvM).Hitaasti hajoavat ja kulkeutuvat aineet ja seokset voivat saastuttaa Euroopan juomavesivarantoja, sillä ne voivat kulkeutua laajalle vesiympäristössä, ja niitä on vaikea poistaa vedenkäsittelylaitosten puhdistusprosesseissa. Hitaan hajoamisen ja myrkyllisyyden kriteerit ovat vastaavat kuin PBT/vPvB vaaraominaisuuksien arvioinnissa. Kulkeutuvuuden (M/vM) arviointi perustuu aineen tai seoksen taipumukseen sitoutua (adsorptoitua) esimerkiksi maaperän orgaaniseen ainekseen.

(Lähteet: tukes.fi, thl.fi ja ymparisto.fi)

Osa kemikaaleista on tarpeellisia ja tärkeitä eikä elämää tarvitse kemikaalien takia jättää elämättä.

On kuitenkin hyvä tiedostaa, missä kaikkialla ja millaisille kemikaaleille altistaa itsensä tai lapsensa, sillä monet valintamme siirtyvät esimerkiksi äidistä lapseen ja voivat vaikuttaa myös pitkällä aikavälillä. 

By
Ruoka & ravintolat Terveys & hyvinvointi

Hedelmäpohjainen ruokavalio

Olenkin kertonut blogissani aiemmin noudattavani hedelmäpohjaista/raakavegaanista ruokavaliota. Syy, miksi en välitä käyttää vaikkapa sanaa vegaani johtuu siitä, että monilla saattaa assosiaatiot olla melko voimakkaita enkä myöskään halua, että kukaan joutuu vuokseni tuntemaan syyllisyyttä ateriastaan.

Minulle vapaus on elämässä numero 1, joten olen päättänyt sallia itselleni elämäntavan, joka ei rajoita minua liikaa. Käytän yhä nahkakenkiä ja saatan ravintolassa tilata jotakin täysin normaalista ruokavaliostani poikkeavaa – ja se on ok. Pyrin yleensäkin syömään vain makujen vuoksi, en ahtaakseni mahaani täyteen tai tukahduttaakseni tunteitani. Raakavegaaniksi määritellään yleensä henkilö, joka syö vähintään 75% raakaa.

Raakavegaaninen ruokavalio

Kuten muissakin ruokavalioissa, raakavegaanisellakin on erilaisia ihmisiä, jotka pitävät eri asioista. Yksi haluaa valmistaa raakanäkkäreitä ja raakakakkuja ja toinen syödä mahdollisimman yksinkertaisesti edes kasviksia pilkkomatta. Itse syön pääosin hedelmiä ja asuessani aurinkoisessa maassa (Lähi-idässä), en tarvitse enää edes hedelmiä määrällisesti kovin paljoa. Aluksi oli vaikeaa tulla kylläiseksi ja jäi hieman ”vajaa” olo kun illalliseksi ei syönyt lämmintä ruokaa vaan vaikkapa smoothien, mutta keho kyllä tottui siihenkin nopeasti.

Tunnen kehoni niin hyvin, että tiedän sen osaavan kertoa mitä se milloinkin tarvitsee. Joskus minun tekee mieli loputtomasti vaikkapa granaattiomenaa ja toisinaan taas merilevää. Joskus raakakaakaota ja joskus paprikaa. Mieliteot ovat siis myös muuttuneet ainakin itselläni merkittävästi. En nimittäin muista, että olisin nuorena himoinnut koskaan hedelmiä tai vihanneksia.

Alla kuvia siitä, millaisia juttuja pääosin syön, silloin kun syön. Rakastan smoothiekulhoja ja tuorepuristettuja mehuja, joten niillä mennään pitkälti.

Joillekin voi olla tärkeää tuoda esiin tarkasti sitä, millaista ruokavaliota noudattaa ja nimenomaan erilaisten termien kautta, mutta itselleni on sama pitääkö joku minua vegaanina, raakavegaanina, fruitaristina vai kasvipohjaisen ruokavalion noudattajana. Asioille perehtymättömille saattaa tuottaa jopa hankaluuksia tietää, mitä erilaiset käsitteet käytännössä tarkoittavat. Vegaanit ovat yleensä tarkkoja siitä, etteivät käytä muillakaan tavoin eläimiä hyväksi, mutta suomeksi raakavegaania (joka siis sallisi muilla osa-alueilla eläinperäisiä tuotteita) olisi lähimpänä varmaankin elävän ravinnon syöjä. Elävästä ravinnosta kuitenkin lisää toiste.

Nam. Ja jos joku ihmettelee, että miten ihmiset pystyvät lopettamaan kaikkien ”normaalien herkkujen” syömisen, kuten vaikkapa kermajäätelön niin voin vastata siihen melko yksinkertaisesti, että kun jonkin aikaa syö puhtaasti ja totuttaa makuaistinsa aitoon ruokaan ja makuihin niin lähes kaikki pakatut, säilötyt, teollisesti valmistetut ynnä muu lisäaineroska alkaa a.) maistumaan EI MILTÄÄN b.) saa olon hirveäksi. Joten kun muutaman kerran on sallinut itselleen ”makumuistoja” niin oppii nopeasti, ettei se ole sen arvoista vaan niistä ruuista ja asioista on yksinkertaisesti kasvanut ulos eikä niitä myöskään enää kaipaa kehoonsa.

Ja itse olen ainakin oppinut arvostamaan itseäni ja kehoani niin paljon, etten todellakaan halua sinne enää mitään ylimääräistä tai sopimatonta.

By