Category

Vapaus & menestys

Category

Sisältää mainoslinkkejä*

Mitä sitä kaunistelemaan, Suomessa säästetään ja karsitaan kuluttamisesta – osa pakon edessä ja osa etukäteen varautuen. Säästäminen on hyödyllistä ja järkevää, mutta mistä aloittaa jos tulot ovat epäsäännöllisiä, niitä on vähän tai tili on usein tilipäivää ennen tyhjä?

Pienituloiset eivät voi muuta kuin pyöritellä silmiään kun joku sanoo, että kuukaudessa pitäisi saada tonni säästöön. Jos palkkaa tulee käteen vaikkapa 1400e, siitä pakolliset eli asuminen, sähkö, netti, bussikortti yms. tarkoittaa helposti jo 800-1000e eli jäljellä olisi kuukaudeksi 400-600e, josta pitäisi tietysti vielä maksaa ruuat ja muut menot. Realistinen summa lienee siis monille 50-200e kuussa säästöön.

Aloita pienestä

Valitettavasti äkkirikastumiset ovat harvinaisia eikä suurta perintöäkään taida ihan joka pojan kohdalle osua. Suomessa on n. puoli miljoonaa ulosoton asiakasta, joka kertoo jo vähintäänkin sen, että taloudellista turvaa kannattaa alkaa miettimään jo hyvissä ajoin. Moni on päätynyt pienistä lainoista vaikeuksiin ja juuri sitä varten säästäminen etenkin kannattaa. Kaikki isommat säästöt, sijoitukset ja hankinnat ovat vain plussaa – säästä ensin ”hätävarasto” ja mieti sen jälkeen muita kohteita.

OP-ryhmä: Suomen talous painuu taantumaan

”OP-ryhmän mukaan teollisuus ja rakentaminen ovat jyrkässä laskussa. Ennusteessa arvioidaan myös, ettei kotitalouksien parantunut tulokehitys riitä kompensoimaan ehtyviä säästöjä ja korkojen nousun myötä vähäisempiä käytettävissä olevia tuloja.

– Suomen talous on suunnannut kohti maltillista taantumaa siinä määrin verkkaisesti, että tätä voi hyvin kutsua pehmeäksi laskuksi. Valitettavasti taloudessa laskeudutaan pehmeälle pohjalle, ja epävarmuus on suurta, sanoo OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen tiedotteessa.

OP odottaa viennin vähenevän niin tänä kuin ensi vuonna. Myöskään kotitalouksien kulutus ei sen ennusteen mukaan kasva tulevana vuonna. Synkät pilvet varjostavat myös työmarkkinoita, joiden tilanteen OP-ryhmä odottaa heikkenevään hieman tulevina vuosina.” (Lähde)

Säästäminen kannattaa, mutta kaikella on hintansa

Yli puolet suomalaisista on säästänyt kuluvana vuonna ravintolakäynneistä, ruokakaupassa ja lomamatkoista, selviää Kuluttajaliiton teettämästä kyselystä (Mtv-uutiset)

Se, kuinka paljon rahaa käytetään kotimaassa palveluihin ja ostoksiin on varmasti melko suorassa suhteessa työllisyyteen, konkursseihin ja pienyrittäjien vaikeuksiin. Mutta eipä siitä voi vain kuluttajia syyttää, sillä jos rahaa on vähemmän käytössä korkojen nousun ja hintojen kallistumisen myötä niin jostainhan se on pakko säästää ja yleensä ensimmäisenä jäävät pois ei-välttämättömät palvelut ja menot, kuten kauneudenhoito-palvelut, ravintolat ja tarpeettomat hankinnat. Tilanne on toki jossain määrin valitettava, mutta talouskasvua on tähän saakka tavoiteltu monien muiden asioiden kustannuksella (kuten ympäristön), joten ehkä asiassa voi nähdä myös jotakin hyvää. Huolettoman velanoton ja kulutusluottojen jälkeen saattaa koittaa arki, jossa perusasiat alkavat tuntumaan aika kivoilta. Ja minimalismin puolestapuhujana voisin sanoa, että ei olisi lainkaan hullumpaa, mikäli yhä useampi ihminen huomaisi, mikä elämässä on oikeasti merkityksellistä. Uudet kynnet ja ripset saattavat toki tuoda iloa harmaaseen päivään, mutta tällainen onni on harvoin kestävää.

Säästämisestä iloa

Harva osaa ajatella nuorena tulevaisuutta vaan käyttää mielummin käsillä olevat rahat johonkin muuhun, kuten vaatteisiin, kosmetiikkaan ja elektroniikkaan. Näin oli myös omalla kohdallani. En todellakaan nauttinut säästämisestä enkä pitänyt 18-vuotiaana ajatuksesta, että minun pitäisi silloin alkaa miettimään eläkepäiviä. Kaikki eivät opi rahataitoja kotoa vaan kantapään kautta. Kun kerran on sotkenut raha-asiat ja maksanut siitä kalliisti niin ei taatusti tee sitä toiste.

Minulle käänteentekevä juttu oli kuitenkin innostuminen ”vähemmän on enemmän” -ajatuksesta. Laatua määrän sijaan. Vapaus alkoi siis houkutella – raha tuo vapautta, tavarat eivät. Vaikka raha ei tuo onnea, se auttaa merkittävästi rakentamaan sellaista elämää, josta unelmoi. Minulla oli halu muuttua ja ihailin ihmisiä, jotka osasivat olla hyvällä tavalla pihejä.

Paras vinkkini säästämisen aloittamiseen on siis löytää jokin motivoiva asia, jolloin säästämisestä voi todella saada iloa. Ja kun kerran pääsee säästämisen makuun niin saattaa kuin huomaamattaan tulla myös paremmaksi rahankäyttäjäksi. 10€ ei ehkä tunnu aluksi isolta summalta laittaa säästöön, mutta nopeasti kasvavien säästöjen katselu saattaa kannustaa nipistämään muualtakin.

Vinkkejä

  • Luo erillinen säästötili ja päätä, ettet nosta rahoja sieltä ellei ole aivan pakko (harvoin on)
  • Säästä ensin hätävarasto ja pidä se erillään ”muista säästöistä”
  • Kun olet saanut tietyn summan tai puskurin säästöön, opettele sijoittamaan – ehkä voisit innostua siitä enemmänkin?
  • Mikä motivoi sinua säästämään? Valitse muutama kohde tai asia ja pidä ne mielessäsi
  • Jokainen pystyy kitkuttamaan ainakin kuukauden-kaksi. Lainarahaa saa helposti, mutta lopullinen hinta voi muodostua isoksi
  • Mieti, onko uusi hankinta oikeasti tarpeellinen
  • Halut eivät useinkaan vähene ostamalla vaan kasvavat. Maailma on täynnä ostettavaa, mutta ostaminen on harvoin ratkaisu
  • Opettele suhtautumaan säästämiseen uudella tavalla – tee siitä hauskaa ja innostavaa!

*Nordnet on Pohjoismaiden johtava osakkeiden, rahastojen ja muiden pörssinoteerattujen arvopapereiden kaupankäyntiä tarjoava nettipankki. Nordnet tarjoaa palveluita, jotka tekevät säästämisestä ja sijoittamisesta helppoa, fiksua ja kannattavaa.

Ja vaikka nyt innostuisit sijoittamisesta oikein tosissaan niin on hyvä muistaa, että sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.

On helppoa olla onnellinen silloin kun asiat ovat hyvin, mutta onnellisuus on silti valinta eikä riipu ulkoisista olosuhteista. Ja onnellisuuteen pätee sama kuin moneen muuhunkin asiaan, mitä enemmän sitä harjoittaa, sitä suuremmaksi se kasvaa. Mitä useammin ja tietoisemmin tunnet onnellisuutta, iloa ja kiitollisuutta, sitä helpommaksi se muuttuu. Jonakin päivänä heräät ja olet onnellinen – ilman ponnisteluja tai teko-positiivisuuttakin.

Jokaisesta päivästä voi löytää syitä olla onnellinen. Asioiden ei tarvitse olla isoja eikä onnellisuuttaan kannata ripustaa asioihin, ihmisiin tai tavaroihin vaan ymmärtää, että se on todellakin valinta.

// It is easy to be happy when things are good, but happiness is still a choice and does not depend on external circumstances. And the same applies to happiness as to many other things, the more you practice it, the bigger it grows. The more often and more consciously you feel happiness, joy and gratitude, the easier it becomes. One day you will wake up and be happy – without any effort or fake positivity.

Ihmiset pitävät yleensä tavoiteltavana sellaisia asioita kuin vaikkapa hyvää koulutusta, työpaikkaa ja työuraa, isoa ja kaunista kotia, hienoa autoa, luksusta, mukavaa sohvaa ja isoa telkkaria, menestystä, mainetta, rahaa, kuuluisuutta ja niin edelleen. Mutta tuoko nämä asiat todella iloa ja onnellisuutta? Tuoko ne elämään todella tarkoitusta? Kukaan ihminen ei sano kuolinvuoteellaan, että olisinpa tehnyt enemmän töitä ja olisipa minulla ollut varaa ostaa enemmän tavaroita. Ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan sitä, että eivät eläneet tai olleet läsnä läheistensä elämässä. Että he tuhlasivat elämänsä ei-mihinkään.

Määrittelemme menestyksen kuitenkin usein juuri näiden asioiden perusteella, vaikka maailma on täynnä onnettomia esimerkkejä siitä, mitä raha, maine, valta ja kuuluisuus saavat aikaan. Ilman tällaisia ”houkuttimia”, kuten rikkaus, emme tekisi töitä yhteiskunnalle ja maksaisi veroja. Harva pysähtyy koskaan elämässään miettimään, miksi tekee niitä asioita, joita tekee. Miksi tavoittelee haluamiaan asioita? Saatat vastata: ”koska haluan niitä”, mutta mikä tuo halu oikeasti on? Halua olla onnellinen.

Onnellisuus ei tule ulkoa

Mutta onnellinen voi tietysti olla myös rikkaana, kuuluisana ja omistaen kolme suurta taloa autoineen. Sillä ei ole merkitystä vaan sillä, mistä ja miksi tavoittelemme onnea. Jos aikeena on löytää onnellisuus omistamalla, metsään menee. Kestävä onnellisuus ei löydy tavaroista, parisuhteesta tai työpaikasta, sillä silloin parisuhteen päättyminen, työpaikan menettäminen tai irtaimiston tuhoutuminen tarkoittaisi jälleen onnetonta tilaa. Viisas ymmärtää tällaisten asioiden olevan ohimeneviä unikuvia eikä takerru niihin, saati yritä löytää niistä pysyvää onnellisuutta.

Miksi henkiset suuruudet ovat lähes poikkeuksetta asuneet ja eläneet hyvin vaatimattomasti, kenties vain yksi vaatekerta päällään ja viettäen hiljaista ja mietiskelyyn taipuvaista elämää – piilossa usein ihmisten ymmärtämättömiltä katseilta? Jos ihminen on sisäisesti ilon ja rauhan tilassa, miksi olisi tarvetta elää yhtään sen ylellisemmin tai tavoitella mitään? Ei mistään syystä.

Etsimme kaikki onnea ja yritämme peittää sisäistä turhuuden tunnetta, tajusimmepa sitä tai emme. Se on se, jonka vuoksi nousemme aamulla sängystä. Meillä on sisäinen tunne epätäydellisyydestä ja tuota epätäydellisyyden tunnetta yritämme korjata ja paikata kuka milläkin keinoilla. Tiedämme jokainen sen tunteen. Se kalvaa sinua ehkä tällä hetkellä vain hiljaisesti ja muistuttaa olemassaolostaan vain silloin, kun olet yksin ajatustesi kanssa.

Menestys

Jokainen määrittelee tietysti itse sen, mitä menestys omalla kohdalla tarkoittaa. Onko se taloudellinen vapaus vai voisiko menestystä alkaa määrittelemään myös ei-ulkoisilla asioilla? Menestys on ennen kaikkea sisäisen rauhan ja tyytyväisyyden tila, jossa ei ole jatkuvasti tarvetta ponnistella eteenpäin ja ylöspäin. Menestynyt ihminen on tyyni ja sisäisesti vapaa. Rahalla ja menestyksellä on todellisuudessa hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa.

Menestynyt ihminen on ymmärtänyt elämän merkityksellisyyden ja oppinut arvostamaan todellisia arvoja, kuten ystävällisyyttä, terveyttä ja puhdasta ilmaa.

Olen raivannut tieni terveyteen ja hyvinvointiin, vaikka perustukseni olivat aiemmin varsin huterat. Sain lapsena kotona syödä oikeastaan kaikkea, herkkuja ei säästelty. Vanhemmat tekivät kyllä päivittäin ruuan, mutta enimmäkseen söin valmisruokia, nuudelia, jäätelöä ja muita herkkuja. En siis todellakaan mitään kasvispainotteista ruokaa ja koulussa lautasella salaattia oli kaksi haarukallista. Jossain vaiheessa minua alkoi ällöttää lihansyönti ja aloin kasvissyöjäksi, vaikka en tiennyt siitä mitään. Söin kai lähinnä samoin kuin ennenkin, mutta jätin vain lihan, kalan ja kanan pois. Maitotuotteita ja kananmunia luultavasti käytin ja kärsin aknesta ja migreenistä.

Peruskoulun jälkeen eli 16-vuotiaasta eteenpäin, olin melko omillani. Söin aamulla kaurapuuroa, koulussa lounaan ja iltapäivällä vain porkkanoita, leipää ilman päällisiä, keksejä tai jogurttia. Sitten kiinnostuin fitnessurheilusta ja toimin, kuten kaikki muutkin. Ostin verkkovalmennuksia, joissa syötiin tietysti kanaa, riisiä ja maitorahkaa, mutta vaikka tuon ajan dieettini olivatkin hyvin epäterveellisiä (no, yleisesti katsoen ne olivat terveellisiä, sillä söin suositusten mukaan ja jopa punnitsin kaiken syömäni) niin minussa heräsi kiinnostus oikeasti terveelliseen ruokaan, paastoihin ja elimistön kykyyn parantaa itse itsensä. Silloin aloin todella katsoa ruokaa uusin silmin. Olet mitä syöt.

Kasvissyöntini oli on-off tapaista. Rahaa ei tuolloin ollut mitenkään liiaksi ja taloudessa asuva toinen (sekasyöjä) osapuoli oli myös otettava huomioon. Kokeilin yhtä sun toista ruokavaliota, mutta mikään ei saanut aikaan täydellistä terveyttä ja säteilevää ulkonäköä.

// I have cleared my way to health and well-being, even though my foundations were quite bad before. As a child, I could eat pretty much everything at home, goodies were not spared. My parents made food every day, but mostly I ate ready meals, noodles, ice cream and other delicacies. So I really didn’t eat any vegetable-based food and at school there were two forkfuls of salad on the plate. To be honest, I was disgusted by almost all the vegetarian versions, because in them the ingredients were mixed together. Eating dead animals disgusted me even more and I became a vegetarian, even though I didn’t know anything about it. I guess I ate mostly the same as before, but I just left out meat, fish and chicken. I probably used dairy products and eggs and suffered from acne and migraines.

After the school, i.e. from the age of 16 onwards, I was pretty much on my own. I ate oatmeal in the morning, lunch at school and only carrots, bread without toppings, cookies or yogurt in the afternoon. Then I became interested in fitness sports and acted like everyone else. I bought online trainings, where of course I ate chicken, rice and milk curd, but even though my diets at that time were very unhealthy (well, in general they were healthy, because I ate according to the recommendations and even weighed everything I ate) I became interested in really healthy food, fasting and the body to the ability to heal oneself. That’s when I really started looking at food with new eyes.

My vegetarian diet was on-off. There was no too much money at that time, and the other (mixed eater) partner living in the same house. I tried one diet after another, but nothing produced perfect health and a radiant appearance. You are what you eat.

Hedelmäpohjaisen ruokavalion löytäminen

Aloin etsiä netistä tietoa, jota voisin soveltaa omaan elämääni. Huomasin, että oli paljon ihmisiä, jotka olivat minun laillani löytäneet itse tien täydelliseen terveyteen, vaikka se poikkesikin radikaalisti valtavirran ajatuksista, sekä yleisistä ravitsemussuosituksista. Nämä ihmiset näyttivät olevan enemmän elossa, enemmän sellaisia, kuin ihmisten kuuluisi olla. Ymmärrykseni laajeni monilla tasoin ollessani enemmän yhtä luonnon ja kaiken kanssa, ei tällainen karkea, muita elämänmuotoja hyväksikäyttävä tapa toimia ollut enää arvojeni mukaista.

Olo alkoi nopeasti muuttumaan kaikin tavoin, energiaa oli enemmän, vatsan turpoaminen ja kipu poissa, mieliala parempi, ahdistus katosi ja lukematon määrä muita hyviä asioita. Jokainen voisi todeta tämän helposti itse: ole kuukausi raakavegaanina ja mieti sitten, haluatko vielä palata vanhaan tapaasi syödä. Lähes varmuudella et halua. Mutta ongelma on siinä, että harvat ihmiset haluavat tehdä tällaista muutosta. Siinä menee elämä monin tavoin uusiksi.

Teen myöhemmin oman kirjoituksen paastoista, sillä niistäkin minulla on paljon sanottavaa. Myöskään tähän kirjoitukseen en vielä mene syvemmin siihen, mitä tarkalleen ottaen syön, vaikka se onkin helppo tiivistää: hedelmiä, kasviksia ja marjoja. Lisäksi pienissä määrin siemeniä, pähkinöitä, merilevää, raakakaakaota yms. Hedelmät ovat kuitenkin numero 1 hedelmäpohjaisella ruokavaliolla.

Ei dieettejä, ei kalorien laskentaa, ei kuntosalitreeniä, vähän proteiinia, hyvin vähän rasvoja, paljon hedelmiä ja tuorepuristettuja mehuja. Ei kisakuntoja, kesäkuntoja, repsahduksia tai mielitekoja.

// Discovering a fruit-based diet

I started looking information for online that I could apply to my own life. I noticed that there were many people who, like me, had found their own path to perfect health, even though it was radically different from mainstream ideas and general nutritional recommendations. These people seemed more alive, more like people should be. My understanding expanded on many levels as I became more at one with nature and everything, this kind of crude, exploitative way of doing was no longer in line with my values.

The feeling quickly started to change in every way, there was more energy, the swelling and pain in the stomach were gone, the mood was better, the anxiety disappeared and countless other good things. Anyone could easily state this for themselves: be a raw vegan for a month and then think about whether you still want to go back to your old way of eating. Almost certainly you don’t want to. But the problem is that few people want to make such a change. It changes life in many ways.

Later I will write my article about fasting, because I have a lot to say about them too. Also, in this article I will not go deeper into what exactly I eat, although it is easy to summarize: fruits, vegetables and berries. In addition, small amounts of seeds, nuts, seaweed, raw cocoa, etc. However, fruits are number 1 in a fruit-based diet.

No diets, no calorie counting, no gym workouts, low protein, very low fat, lots of fruit and freshly squeezed juices.

Asteittainen siirtymä

Joillekin voi sopia nopea, kertarysäyksellä täydellinen ruokavalion muutos, mutta itse tein vuosia asteittaista siirtymää. Miksi? Siksi, koska en ollut vielä valmis. En ollut valmis jättämään taakse niitä asioita, joista yhä nautin, kuten leipominen ja ruoanlaitto, perinneruoat, hotelliaamiaiset, ravintola illalliset ystävien kanssa, neljän juuston pizzat, satunnaiset herkut, erikoiskahvit ja paljon muita ruokaan liittyviä muistoja kuten letut mökillä. Tietysti lähes kaiken näistä voi valmistaa vegaanisena, mutta kaikkien kohdalla se ei ole sama asia. Ymmärrän siis hyvin ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua siirtyä täysin vegaaneiksi.

Luin joskus Jasmuheenin Breatharian kirjaa ja henkisenä ihmisenä totta kai, olen kiinnostunut myös valolla elämisestä, mutta siitä palautui mieleeni järjestys, jossa valolla elämiseen edetään: sekasyöjä -> kasvissyöjä -> raakavegaani -> hedelmänsyöjä/fruitarian -> mono fruitarian -> liquidarian (en tiedä mikä sana on suomeksi, mutta vain nesteillä/mehuilla elävä) -> valoravinto. Kaikki etenee vaiheittain. On valmis seuraavaan askeleeseen kun ei enää haikaile siitä, että voisi syödä jotakin muuta. Vaikka minulla on yhä hyviä muistoja ja ajatuksia monista ei-vegaanisista ruuista niin en silti koe, että menettäisin mitään. Koen ainoastaan saavani, en luopuvani.

Blogissani on paljon ruoka- ja juomakuvia, ja tulee varmasti jossain määrin olemaan jatkossakin. En aio kieltäytyä kaikesta, mutta tiedän olostani, että mitä puhtaammin syön, sen paremmin voin.

On helppoa ottaa seuraava askel silloin, kun se tapahtuu luonnostaan. Kun ei ole mielitekoja kiskaista hamppari-ateriaa ja päälle puolen kilon karkkipussia. Silloin kun huomaa, että on kuin itsestään siirtynyt syömään vain puhdasta ja luonnollista ruokaa.

A gradual transition

For some, a quick, one-shot complete change in diet may be suitable, but I myself made a gradual transition for years. Why? Because I wasn’t ready yet. I wasn’t ready to leave behind the things I still enjoy, such as baking and cooking, traditional foods, hotel breakfasts, restaurant dinners with friends, four-cheese pizzas, specialty coffees, and many other food-related memories such as pancake picnics at the cottage. Of course, almost all of these can be made vegan, but it’s not the same for everything. So I completely understand people who, for one reason or another, don’t want to go completely vegan.

I once read Jasmuheen’s Breatharian book and of course, I’m also interested in living with light, but it reminded me of the order in which living with light progresses: mixed eater -> vegetarian -> raw vegan -> fruit eater -> mono fruitarian -> liquidarian -> living with light. Everything is progressing in stages. You are ready for the next step when you no longer long to be able to eat something else. Although I still have fond memories and thoughts of many non-vegan foods, I still don’t feel like I’m missing out on anything. I only feel that I am receiving.

My blog has a lot of food and drink pictures and yes, I have been enjoying life. However, it has a lot of influence on social life and it is not at all funny to say that even the people around you may become new.

It’s easy to take the next step when it comes naturally. When you don’t feel like eat a hamburger meal and after a half-kilo bag of candy. When you notice that you’ve switched to eating only clean and natural food. Maybe my mind might sometimes remember a food or a taste, but the body no longer wants it.

Puhun nyt ihotyypeistä siinä mielessä, miten ne käyttäytyvät auringossa, enkä esimerkiksi siitä, että voiko kuiva iho muuttua rasvaiseksi. Auringon riskejä voidaan kartoittaa niin sanotulla Fitzpatrickin asteikolla. Asteikossa luokitellaan ihotyypit kuuteen eri ryhmään palamisherkkyyden mukaan. Nämä ihotyypit ovat:

Ihotyyppi I. Palamisherkkyys: ei rusketu koskaan, palaa aina auringossa.

Ihotyyppi II. Palamisherkkyys: ruskettuu hieman, palaa usein.

Ihotyyppi III. Palamisherkkyys: ruskettuu, palaa silloin tällöin.

Ihotyyppi IV. Palamisherkkyys: ruskettuu helposti, palaa harvoin.

Ihotyyppi V. Palamisherkkyys: iho tummuu ruskettuessa, palaa erittäin harvoin.

Ihotyyppi VI. Palamisherkkyys: ei pala koskaan.

Lapsena ihoni oli hyvin vaalea. En silloinkaan käyttänyt juurikaan aurinkorasvaa, mutta en toisaalta ollut myöskään mikään auringonpalvoja. Teininä kuljin hupparissa, vaikka ulkona olisi ollut kuinka lämmin. Satunnaisesti kuitenkin paloin. Ihotyyppini oli siis silloin II. Vuosia myöhemmin alkaessani matkustelemaan kaukomailla paloin yhä, etenkin naamasta. Yritin käyttää aurinkorasvaa, mutta aloin saada auringosta ihottumaa silloin, kun minulla oli jotakin rasvaa iholla ja samalla huolestutti merien tilanne ihmisten kantaessa aurinkorasvaa ihollaan mereen. Kerran poltin Filippiineillä otsani niin, että se turposi. Se ei kieltämättä ollut kovin hauskaa ja näytin todella epäilyttävältä. Mutta sitten tapahtui jotain, enkä ole oikeastaan enää palanut. Olen viime vuosina ottanut paljon aurinkoa ja oleskellut lähes päivittäin auringossa. Ihotyyppini on nyt IV. Rusketun siis nykyään jopa melko helposti. Enkä usko, että kyseessä olisi myöskään ns. pohjarusketus, sillä sekään suoja ei ole kovin vahva, vaikka iho olisi hyvin ruskettunut.

Teoria

Edellisessä postauksessa kerroin myös löytäneeni joitakin vuosia sitten raakavegaani ruokavalion. Tutkiessani englanninkielisiä kirjoituksia huomasin jotain mielenkiintoista. Eräs teoria nimittäin oli se, että iho ei pala auringossa vaan ainoastaan kehossa olevat toksiinit aiheuttavat palamista. Aurinko auttaa poistamaan happamuutta ja myrkkyjä kehosta ja niiden poistuessa iho palaa. Useammalla henkilöllä oli omakohtaisia kokemuksia siitä, että raakavegaanina on voinut unohtaa aurinkovoiteet, deodorantit ja tuoksut. Hikoilu poistaa kehosta ylimääräisiä happoja ja kuona-aineita, mutta kehon ollessa puhdas hiki ei enää haisekaan. Ajallisesti tämä ”ihotyyppini muutos” kuitenkin osuu aikalailla kohdilleen sen kanssa, kun olen muuttanut ruokavaliotani. Ruokavalio muutos raakavegaaniksi on jo sinällään erittäin puhdistavaa, mutta sen lisäksi olen tehnyt esimerkiksi paastoja.

Kenenkään nyt ei tarvitse tämän perusteella mennä 12 tunniksi aurinkoon ja katsoa, mitä tapahtuu. Tämä on nimenomaan oma kokemukseni, mutta sen voin sanoa, että ero aiempaan on suuri.

Minun vs. siskoni jalka (en käytä itseruskettavaa)

Aurinkovoiteiden turvallisuus?

On varmasti parempi käyttää aurinkovoidetta kuin palaa, mutta sitten herää kysymys, onko auringossa pakko oleskella ilman riittävää vaatetusta jos palamiseen on taipumusta. HUS:n sivuilla kerrotaan aurinkovoiteista raskauden aikana näin:

”Vaatteilla suojautuminen on ensisijaisen tärkeää. Aurinkovoiteista tulisi raskauden aikana valita fysikaalista suojaa (esim. titaanidioksidi) sisältävä valmiste. Kemiallisista aurinkosuojista ainakin osa imeytyy ihon läpi siten, että näitä aineita voi mitattavissa verenkierrossa. Mahdollisia vaikutuksia sikiön kehitykseen tunnetaan huonosti. Kemiallisia aurinkosuojia sisältävien valmisteiden käyttöä toistuvasti tai laajoille ihoalueille kannattaa tästä syystä välttää.”

Kaikki iholle laitettavat tuotteet imeytyvät ja kulkeutuvat verenkiertoon. Jos yhtään on perehtynyt ainesosaluetteloihin niin ymmärtää, että kaikki voiteiden ainesosista eivät todellakaan ole mitään terveellisiä.

En halua tällä kirjoituksella aiheuttaa närää, sillä ymmärrän kyllä, että auringolta suojautumista pidetään yleisesti tärkeänä, mutta itse kuitenkin uskon, että auringosta on meille paljon hyötyä eikä sitä tulisi vältellä. Olen toki tietoinen, että UV säteilystä voi olla haittaa, vaikka ei palaisikaan. Jos auringolta on tarvetta suojautua niin vaatteet ovat siihen paras vaihtoehto.