Category

Minimalistinen elämäntapa

Category

Kynnet ovat itselleni olleet asia, joka on jostain syystä muodostunut yhdeksi eniten harmaita hiuksia aiheuttavaksi asiaksi (kehossa/kauneudenhoidossa). Ajattelin tässä postauksessa kertoa omia oivalluksiani ja ideoita kauniisiin kynsiin luonnollisemmilla tavoilla.

Lapsena purin kynsiä. Sittemmin pääsin siitä tavasta ja kynteni voivat ihan hyvin. (Tästä on kuvatodisteita, joiden aitoutta epäilen joskus itsekin…) Joskus vajaa 10 vuotta sitten tilanne kuitenkin muuttui ja kynsistäni tuli hauraat ja katkeilevat. Aloin myös käyttää geelikynsiä ja -lakkauksia. Pidin niistä, mutta ne ovat tietenkin kaukana luonnollisesta vaihtoehdosta eikä mistään terveellisestä tavasta voida myöskään puhua, sillä kaikki geeli- ja akryylikynsimateriaalit sisältävät herkistäviä yhdisteitä ja lisäksi kynsituotteiden kovettamisessa käytetty UV-valo vahingoittaa ihmissoluja.

Olen myös epäillyt, että jokin muutos ruokavaliossani on aiheuttanut kynsilleni hallaa. Jollakin tavalla tämä kynsien haurastuminen ajoittuu esimerkiksi siihen aikaan, kun olen alkanut juomaan kahvia, mutta sitä en kuitenkaan uskalla sanoa varmaksi vaan haluan tehdä tarkempia tutkimuksia asiasta. Toisaalta, kahvi kyllä haittaa joidenkin vitamiinien, kuten D:n imeytymistä.

Rakennekynsien ”kotipoisto”

Sanon tämän nyt kuin nainen naiselle: älä revi geeli- tai akryylikynsiä irti. Se sattuu ja kynnet vaurioituvat siitä. Oma tekosyyni tälle ikävälle tavalla on ollut esimerkiksi matkustelu: olen ollut useamman viikon reissussa enkä ole uskaltanut mennä paikalliseen studioon poistattamaan kynsiä vaan olen oikaissut oman käden kautta. Löysin kerran lupaavan saippua-öljy-lämmin vesi tyylisen tiktok-ohjeen kynsien poistoon, mutta yhtä heikko tulos seurasi siitäkin kokeilusta. Joten älä kokeile poistaa kynsiä kotona, pliis.

Eroon geelikynsi-kierteestä

Geelikynsi-kierre ei liene virallinen ilmaisu, mutta käytän sitä kuvaamaan tilannetta, jossa muovinen, kova kynsi tuntuu helpolta ratkaisulta, sillä oma kynsi geelin alla on ohutta, vaurioitunutta ja kynsinauhat miten sattuu. Tilanne on joko aiheutettu viilaamalla kynttä liikaa tai liian usein ja näin kynsi tietysti ohenee. Sen lisäksi olen huomannut geelin ja aluslakkojen vaurioittavan kynnen pintaa, vaikka kynnet olisivatkin asianmukaisesti poistettu. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta olen kuullut muidenkin sanovan, että kynnet voivat mennä piloille jo ihan tavallisesta kynsilakasta.

Vinkkejä:

  • Jos olet käyttänyt pitkään geelikynsiä tai -lakkauksia niin kyllä, paluu luonnolliseen voi tuntua aluksi vähän oudolta ja työläältä. Jos kyntesi ovat kuten omani eli kärsineet, katkeilevat ja hauraat niin ainoa vaihtoehto on jättää kaikenlaiset toimenpiteet ja lakat (myös kynsiä ns. vahvistavat yms.) sivuun ja antaa oman kynnen kasvaa kokonaan. Sen sijaan kynsinauhoja ja käsiä kannattaa muuten hoitaa.
  • Totuttele luonnolliseen kynteen. Geelikynnet ja – lakkaukset ovat toki kivoja, sillä lakka pysyy kauniina eikä kulu, mutta alkaakohan muoviset kynnet olemaan kuitenkin pian vähän last season…?
  • Säästät melkoisesti rahaa. Geelilakkauksien hinta pyörii 30-60 eurossa ja geelikynsien 40-90 eurossa. Ja toimenpiteethän on uusittava vähintään 3-4 viikon välein eli vuodessa kynsien hinnaksi voi tulla helposti lähemmäs 1000 euroa vuodessa.
  • Jos luonnollisuus ei tunnu ihan omalta jutulta niin kannattaa katsoa vaikka kuvia huippumallien kynsistä: ei ole juuri pidennyksiä tai näyttäviä muovikynsiä. Omat, max. lakatut kynnet ovat in. Jos haluat hemmottelua, suosi perus manikyyrejä geelien- tai akryylien sijaan.

Olen kirjoittanut luonnollisesta kauneudenhoidosta aiemminkin ja siihen postaukseen pääset tästä. Kannattaa myös muistaa, että vääränlaiset tuotteet ja kemikaalit voivat pahentaa ongelmaa, vaikka erilaisissa mainoksissa niistä sanottaisiin mitä. Eli jos tiskaat tai peset paljon käsiä vahvoilla tuotteilla niin nekin voivat vaikuttaa kynsien kuntoon. Kannattaa siis suosia luonnollisia vaihtoehtoja – kehosi ja ympäristösi kiittävät.

Yhteenvetona: mikäli haluat päästä eroon rakennekynsistä niin välivaihe on vain kestettävä kunnes omat kynnet ovat taas eheät. Lähes poikkeuksetta sanotaan, että geelit eivät vahingoittaisi omia kynsiä, mutta uskallan olla melko eri mieltä asiasta. Kynnen pintaa hiotaan AINA, sillä siitä halutaan saada karhea. Toistettuna tämä näkyy kynsistä selvästi.

Mitä mieltä, ovatkohan rakennekynnet menossa jo pian pois muodista?

Minulle minimalismi oli helppo valinta. Innostuin siitä toden teolla kymmenisen vuotta sitten eikä paluuta entiseen ole. Minimalistinen elämäntapa merkitsee minulle ennen kaikkea siisteyttä ja järjestystä. Vapautta turhasta. Aikaa. Tilaa. Mielenrauhaa. Siitä on tullut elämäntapa, joka sopii liikkuvaan arkeeni täydellisesti.

Olen oppinut erottamaan turhan tarpeellisesta. Pystyn helposti näkemään vaatteista ja tavaroista, onko niillä minulle riittävästi arvoa. Reissatessa etenkin huomaa, kuinka vähällä oikeasti tulee toimeen. Monet ovat edelleen lentokentillä hämmästyneitä siitä, että matkustan pelkän käsilaukun tai pienen repun kanssa. Mutta minulla niihin mahtuvat kaikki tarpeellinen: arvotavarat, pari vaatekertaa, bikinit, kosmetiikkalaukku, muutama tuote, kirja, läppäri, laturit. Ongelma tulee vasta siinä kohtaa kun aion olla reissussa pidempään ja tehdä samalla töitä, silloin mukaan on otettava myös mikrofoni, kamera ja jalusta sekä muutama siistimpi vaate.

Kodin suhteen noudatan samaa linjaa, ei turhaa. Olenkin kirjoittanut aiemmin postauksen aiheesta, johon pääset tästä. Sisustustavaroita en omista juuri lainkaan. Enkä varsinaisesti myöskään huonekaluja, sillä ne jäävät taloon minun siitä lähtiessäni. Vaatteita cabinlaukun verran. Henk. koht. omaisuutta (kirjoja, papereita, keittiötavaroita, ”sälää”) kestokassillinen. Voin siis hyvillä mielen todeta, että muutot eivät ole kohdallani raskaita. On ihanaa tietää tarkkaan, mitä omistaa. Se tuo ainakin itselleni tunteen järjestyksestä. Lisäksi vihaan sotkua, en vain pysty ymmärtämään ihmisiä, joilla tiskivuori kertyy työtasoille viikoittain. Minun on herättävä ja mentävä nukkumaan siistissä kodissa. Mutta taas toisaalta elämässä muuten en ole lainkaan järjestelmällinen vaan menen täysin go with the flow -mentaliteetillä enkä suunnittele huomista pidemmälle.

Minimalistisen elämäntavan edut

  • Vähemmän on enemmän: lisää aikaa ja energiaa oikeasti merkityksellisille asioille
  • Säästää rahaa ja luontoa
  • Matkustaminen on helpompaa
  • Kodin siivous sujuu nopeammin, helpompi pitää puhtaana
  • Koti ei myöskään koskaan ”räjähdä” käsiin vaan sotku on hallinnassa
  • Mielenrauha, vapaus, ilo
  • Ei heräteostoksia, sillä kaikkea punnitsee aiempaa tarkemmin

Minimalistista elämäntapaa on joskus syytetty siitä, että se sopii vain hyväosaisille ja rikkaille, joilla on mahdollisuus ostaa tarvittava asia juuri sillä hetkellä kun sitä tarvitsee. Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, sillä minimalismi opettaa myös arvostamaan laatua määrän sijaan. Köyhällä ei tunnetusti ole varaa ostaa halpaa. Ja kun kaikki rahat eivät kulu uusiin hankintoihin ja turhuuksiin niin rahaa myös säästyy eri tavalla. Tavaroita, joita tarvitsee kerran-pari vuodessa kannattaa mielummin lainata ystävältä tai naapurilta kuin ostaa omaksi. Kaikki tavarat vievät aikaamme, sillä niitä pitää tietysti myös huoltaa, kunnostaa ja järjestellä. Tavaroita saa aina tarvittaessa lisää, aikaa ei.

Minimalismia voi oppia soveltamaan kaikkiin elämän osa-alueisiin ja usein turhasta luopuminen on niin hauskaa, että sitä tekisi mieli jatkaa loputtomiin.

Aihe herättää varmasti tunteita, sillä monille hikoilu on todellinen ongelma. En olisi itsekään voinut 5 vuotta sitten olla ilman deodoranttia yli paria-kolmea päivää, tai ainakin sillä olisi ollut seurauksia… Kuten kerran lähtiessäni viikoksi ulkomaille kun ajattelin hieman säästää matkatavaroiden määrässä ja jätin dödön kotiin. Virhe. Tilanne on kuitenkin muuttunut ja nykyään käytän kainaloissa vain satunnaisesti jotakin, jos käytän. Mitenkään välttämätöntä se ei ole.

Tutkimus: Antiperspiranteista ja deodoranteista enemmän haittaa kuin hyötyä

Tutkimuksen mukaan deodorantit saattavat olla haitallisempia kuin uskoisikaan.

Ihmisellä on keskimäärin 2,6 miljoonaa hikirauhasta. Hikirauhasen tärkein tehtävä on osallistua lämmönsäätelyyn sekä erittää ulos elimistön kuona-aineita. Useimmat meistä kuitenkin yrittävät vähentää hikoilua muun muassa deodoranttien ja antiperspiranttien avulla. Hikihän itsessään ei haise lainkaan, mutta kainalon bakteerit hyödyntävät hikeä ja saavat aikaan hajua.

Hikoilun hillitsemistä ei kuitenkaan kannata vielä äärimmilleen, koska muutoin kehon lämpötila saattaa nousta liian korkeaksi tai keho ei pääse eroon haitallisista kuona-aineista. Antiperspirantit ja deodorantit muokkaavat kehon viestejä. Keho nimittäin viestii tuoksujen avulla muun muassa stressistä, sairauksista tai kiihottumisesta.

Antiperspirantit ehkäisevät hikoilua niin, että ne liukenevat hikeen ja muodostavat hikirauhasten pinnalle ohuen geelikerroksen. Antiperspiranttien käyttö heikentää hikoilua ja samalla myös haitallisten kuona-aineiden poistumista kehosta. Deodorantit puolestaan taas eivät varsinaisesti estä hikoilua, mutta ne tappavat bakteereita ja peittävät kainalon hajut tuoksulla.

Archives of Dermatological Research -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan antiperspirantit lisäävät bakteereja, jotka aiheuttavat epämiellyttävää hajua. Pitkäkestoinen antiperspiranttien käyttö muuttaa ihmisen luonnollista tuoksua erilaiseksi. (Lähde)

Parinvalinta pieleen antiperspiranttien käytöstä

Ihmisen parinvalinta perustuu persoonallisuuden ja varakkuuden lisäksi myös ulkoiseen olemukseen sekä hajuihin. Myös hormonaalinen ehkäisy muuttaa naisten miesmakua ja voi selittää jopa parisuhteiden kariutumisia.

Ihminen erittää ominaistuoksunsa lisäksi feromoneja, eli kemiallisia signaaleja. Nekin vaikuttavat tiedostamattomasti ihmisten käyttäytymiseen.

Normaalisti naiset suosivat itsensä kanssa geneettisesti erilaisia miehiä. Tämä on evoluution tapa estää sisäsiitosta. Mutta kun naiset alkavat käyttämään e-pillereitä, niin jostain syystä he alkavatkin suosia geneettisesti itsensä kaltaisia miehiä nimenomaan hajun perusteella. (Lähde)

Oma teoriani on, että myös muut ”normaaleja tuoksuja” peittävät tai muuttavat tuotteet kuten hajuvedet ja deodorantit voivat vaikuttaa siihen, kenestä viehätymme ja vaikuttaa näin jopa parinvalintaan.

Voiko ilman deodoranttia selviytyä?

Siis ilman, että siitä koituu haittaa itselle tai ympäristölle. On olemassa useita asioita, jotka vaikuttavat ”tuoksuumme”. Ihon bakteerit pilkkovat hikeä ja talia, joiden hajoamistuotteet aiheuttavat hien hajun. Eri ihmisillä on erilainen mikrobiomi eli bakteeristo, joka hajottaa talia, ja siksi myös hien haju vaihtelee yksilöstä toiseen. Myös naisilla ja miehillä on erilaiset bakteerikannat, jotka vaikuttavat hajuihin.

Hien hajua saattavat voimistaa esimerkiksi juustot ja alkoholi tai rikkiä sisältävät ruoka-aineet, kuten kananmuna, liha, kukkakaali ja valkosipuli, joten ruokavaliolla on näppinsä pelissä tässäkin asiassa. Hajuihin vaikuttavat toki myös esimerkiksi henk.koht. hygienia, stressi, hormonit, itsensä hyväksyminen, päihteet jne.

Käytin nuorena vielä ns. markettidödöjä ja muistan vieläkin sen ällöttävän hajun ja tahman, joka niistä jäi vaatteisiin. Oma ahaa-elämykseni tapahtui kun siirryin luonnonkosmetiikan valikoimaan (lähinnä suolaan, öljyihin ja ruokasoodaan perustuvia tuotteita) ja huomasin, että niistä ei jäänyt ylimääräistä hajua tai tahmaa vaan ne todella hoitivat asiansa kuten piti. Sitten muutin Egyptiin ja minulle valkeni, ettei dödön käyttö ollut siellä päin lainkaan päivittäistä.

Vaikka olin tyytyväinen luonnonkosmetiikkaan niin silti minusta tuntui hölmöltä maksaa yli 10e purkista, jossa saattoi olla lähinnä suolaa ja vettä tai vaihtoehtoisesti öljyä ja ruokasoodaa. Tässä kohtaa kokeilin mm. pelkkää kookosöljyä kainaloihin – toimii, mutta kookosöljyn tuntuma saattaa häiritä jotakuta. Ruokavalioni koki myös muutoksen ja raakavegaanina (n. 70% syödystä raakaa) voi todellakin unohtaa monet kosmetiikkatuotteet.

Nykyään saatan ikäänkuin varmuudeksi laittaa jotakin kainaloihin jos tiedän vaikkapa urheilevani useamman tunnin päivän aikana, kuten MeineBase suolaa. Itselläni ei ole aiheesta kokemusta, mutta uskoisin pitkään antiperspiranttia käyttäneiden kokevan jonkinlaisen muutoksen hikoilun määrässä siinä kohtaa, kun lakkaa tukkimasta hikirauhasia. Myös siirtyessä yhdestä valmisteesta toiseen voi mennä hetki, ennen kuin teho alkaa. Eli jos luonnonkosmetiikan dödö ei tunnu ensimmäisenä päivänä toimivan, kannattaa olla kärsivällinen.

Ihmiset ovat valveutuneempia kuin aiemmin ja (onneksi) nouseva trendi on enemmänkin minimalistinen elämäntapa kuin se, että haalitaan valtavasti tarpeetonta tavaraa tai unelmoidaan some-miljonäärien vaatekaapeista. Isojen talojen sijaan on muutettu pienempään asuntoon, karsittu tavaraa ja löydetty iloa tekemisestä ostamisen sijaan. Mutta onko tämä suunta uhka vai mahdollisuus taloudelle ja yrittäjille?

Itse näen sen enemmän mahdollisuutena. Ihmiset yhä kuluttavat, mutta ostavat mielummin laatua roskan sijaan, mikä on hyvä. Etenkin ne, joilla siihen on varaa. Kestävän kehityksen tukeminen ja sellaisten tavaroiden ja vaatteiden ostaminen, joilla on jälleenmyyntiarvoa. Jokaisella on varmasti kokemuksia vaikkapa lastulevy-huonekaluista tai Ikean hyllyistä ja pöydistä, jotka eivät kestä edes yhtä muuttoa ehjinä… Minusta nykyisten tv-”ohjelmien” sijaan voisi alkaa esittämään oikeasti hyödyllisiä dokumentteja, joista ihmiset saisivat ajateltavaa ja joita voisi soveltaa myös omaan elämään, sillä muutos lähtee aina itsestä.

Katsoin eilen juuri dokumenttia nimeltä Likaista vihreää energiaa (joka oli aiemmin Areenassa, mutta löytyy yhä Youtubesta tuolla nimellä – suosittelen) ja vaikka dokumentti onkin ajatuksia herättävää katsottavaa sen suhteen, että toisaalla maailmassa halutaan vähentää päästöjä niin ongelmat ja päästöthän eivät todellisuudessa katoa mihinkään, ne vain siirretään eri paikkaan. Ja hyvä esimerkki tästä on Suomi (ja EU), jossa yritetään saada ihmiset hankkimaan sähköautoja, mutta sellaista autoa ei ole olemassakaan, joka ei aiheuttaisi ympäristölle tuhoa. Sähköautoihin ja tuulivoimaloihin tarvittavat harvinaiset metallit kaivetaan maasta ja yhtiöt eivät juuri välitä seurauksista. Eli kuvitelma, jossa Suomi olisi pian hiilineutraali on aika naurettava, sillä kaikki me olemme kuitenkin samalla pallolla ja ympäristötuhojen siirtäminen toiseen paikkaan ei sitä asiaa muuta.

Aftonbladet: Vaateketju H&M:n kierrättämiä vaatteita viety ympäristökatastrofista kärsivään Ghanaan

Törmäsin myös hiljattain artikkeliin, jossa kerrottiin tekstiilijätteiden aiheuttamista ongelmista. Suora lainaus tekstistä:

”Ruotsalaisen Aftonbladet-lehden näkemien tulliasiakirjojen mukaan H&M:n kierrätyskumppanit ovat vieneet tänä vuonna Ghanaan vaatteita yhteensä 314 000 kiloa, mikä vastaa noin miljoonaa vaatekappaletta.

Länsi-Afrikassa sijaitseva Ghana on yksi maailman suurimmista käytettyjen vaatteiden maahantuojista. Maahan tulee ainakin 15 miljoonaa vaatekappaletta viikossa. Osa vaatteista päätyy myyntiin mutta suuri osa dumpataan nopeasti. Tekstiilijätteistä on tullut valtava ympäristöongelma. Iso osa Euroopasta tulevista vaatteista ei kelpaa myyntiin eikä kierrätykseen, vaan tekstiilit päätyvät loppujen lopuksi ympäristöön.

Pääkaupungissa Accrassa jätehuolto on suurissa vaikeuksissa ja vaatteita löytyy jopa merestä ja merenpohjasta kaupungin edustalla. Aftonbladetin haastattelema Accran jätehuollon päällikkö Solomon Noi sanoo, että vaatteiden tuonti Ghanaan on suureksi osaksi Euroopan tapa päästä eroon jätteistään.(Lähde)

Ostamamme vaatteen hinta voi siis olla melko arvaamaton. Pikamuotia voisi verrata melkeinpä pikaruokaan: nopeasti edullista terveyden pilaavaa tavaraa, josta on vain hetken ilo.

Muutoksen on oltava käyttäjäystävällinen

Kukaan ei halua tehdä sellaisia muutoksia, jotka kurjistavat omaa elämää. Muutoksen pitäisi olla kannustavaa ja yksilön tulisi huomata joko elämää helpottavia, rahaa säästäviä tai muuten positiivisesti vaikuttavia asioita, jotta ihmiset tekisivät niitä. Lähtökohtaisesti muutosta vastustetaan aina eikä keppi yleensä toimi. Aiheesta voisi antaa esimerkin: Suomessa matalapalkkaisilla aloilla tulot ovat lähes sama (tai käteen jäävä osuus) kuin tuilla olevalla henkilöllä. Työnteosta ja yrittämisestä pitäisi tehdä kannattavaa. Kyse ei ole siitä, että tuet olisivat jättisuuria, sillä ne eivät ole. Elon Musk sanoi jo vuonna 2016, että ”Kun robotit tekevät yhä suuremman osan töistä, valtion on tarjottava elanto yhä suuremmalle osalle ihmisistä. Se tarkoittaa käytännössä perustuloa.” Ja näki siis myös tämän hyvänä asiana, sillä hänestä se vapauttaa ihmiset tekemään ”muita asioita, monimutkaisempia asioita, kiinnostavampia asioita.”

Raha on yleensä paras motivaattori

Niin ikävältä kuin se kuulostaa niin yhtä totta se taitaa myös olla. Raha olisi helpoin tapa kannustaa ihmisiä terveellisempiin, ympäristöystävällisempiin ja parempiin valintoihin. Monesti kuulee sanottavan, että ”terveellinen ruoka on kallista”, ja tottahan se on, mutta terveydestä maksetaan aina ennemmin tai myöhemmin. Valtio kustannuksilla ja yksilö terveyden menettämisellä. Tanskahan otti n. 10 vuotta sitten (ensimmäisenä?) käyttöön ns. läskiveron, mutta perui sen sittemmin kun ihmiset alkoivat hakea herkkuja toisaalta, joka kertoo suoraan sen, mitä pelkästä kepistä seuraa.

En muista tarkkaan, millä tavalla tai millä summilla sähköautojen hankintaa on tuettu, mutta vaikka juuri puhuin niiden ”ympäristöystävällisyydestä” niin siinä oli kuitenkin ideaa. Tuettaisiin samalla myös vaikka terveellisten ruokien syömistä, ”palkittaisiin” ihmisiä, jotka pysyvät terveinä ja normaalipainoisina eivätkä tupakoi jne. Tehtäisiin julkisilla liikkumisesta järkevää, edullista ja helppoa. Kannustettaisiin siihen teoilla eikä ruoskittaisi niitä, jotka joutuvat syystä tai toisesta omaa autoa käyttämään. Pelkät kehotukset syödä tai toimia terveellisemmin ovat riittämättömiä. Muutoksien hyödyt pitäisi saada näkyviin paljon nopeammin.

En väitä, että tällaiseen ”palkkio-systeemiin” olisi välttämättä resursseja, mutta ainakin ihmisiä motivoi paremmin se, että jostakin saa itselle jotain hyötyä kuin se, että jotakin yritetään rajoittaa tai hankaloittaa.

Ja kyllä valtiokin lopulta jäisi voitolle, sillä terveydenhuollon kustannukset ovat tähtitieteellistä luettavaa. Kaikkiin sairauksiin ja ongelmiin ei tietenkään auta pelkkä ruokavalio, mutta mm. ylipainoon tai siihen liittyviin sairauksiin kylläkin. Normaalipainoisiin verrattuna lihavien henkilöiden sairauksien hoitokulut ovat noin 75 % suuremmat kuin normaalipainoisten. Henkilöä kohden lihavien kulut ovat keskimäärin 2665 ja normaalipainoisten 1527 euroa vuodessa. (Lähde)

(This post is only in finnish, please translate it if you are interested – the topic is related to ”stop-buying”)

En ole koskaan ollut ns. virallisesti ostolakossa, mutta olen kyllä useamman kerran kirjoittanut tänne blogiinkin kuluttamisesta. Vaikka olen minimalisti ja haluan asioiden olevan itselleni merkityksellisiä ja tarpeellisia niin en voi väittää, ettenkö olisi itsekin ostellut asioita, jotka sitten lähtevät parin käyttökerran jälkeen koristamaan siskon kaappeja ja hyllyjä. Eli parantamisen varaa on. Toki se, että minulla ei oikeastaan ole säilytystilaa tai vakituista asuntoa vaikuttaa jo paljon. Minulla ei ole kovin paljoa myöskään vaatteita, sillä en pysty säilömään sellaisia asioita, joita en itse käytä eli ne lähtevät yleensä aika nopeasti kiertoon.

Shoppailua kuitenkin on hillinnyt aika paljon myös se, etten jaksa pyöriä kauppakeskuksissa ja kaupoissa samassa määrin kuin aiemmin. Ahdistun ihmispaljouksista ja sovituskoppijonoista, jotka yleensä skippaan ja ostan vaatteita sovittamatta, jotka tietysti no, ovat toisinaan hyviä ja toisinaan ei-niin-hyviä. Joskus tilaan vaatteita, mikäli sopivaa ei ole muuten löytynyt, mutta siinäkin on oma hommansa ja eipä sekään mitään ympäristöystävällistä ole.

Minua on kuitenkin alkanut ärsyttämään oma toimintani, vaikka mistään ongelmasta ei olekaan kyse. En saa mitään mielihyvää ostamisesta vaan yleensä ajattelen, että jokin asia voisi olla hyvä ja sitten myöhemmin totean, etten kuitenkaan tule käyttäneeksi sitä niin paljon kuin olin ajatellut. Ja palaan taas vanhoihin tapoihini eli vähemmän on enemmän ja vanhassa vara parempi -moodiin.

Syksy on saanut minussa aikaan muutosta ja olenkin tässä siivonnut elämääni mm. jättämällä alkoholin kokonaan, lopettamalla yhteydenpidon sellaisiin ihmisiin, joiden seura ei edistä positiivisia asioita elämässäni, siistinyt ruokavaliota, liikkunut enemmän jne., joten ostolakko ja säästäminen sopii tähän kohtaan oikein hyvin. Vaikka en aloita ostolakkoa rahan säästäminen mielessäni niin pakko sanoa, että monet asiat ovat Suomessa jo sellaisissa hinnoissa, että ei paljoa huvita ostella ostamisen ilosta, kaikella kunnioituksella yrittäjiä kohtaan.

Säännöt ostolakolle

Ostolakko tietysti nimensä veroisesti on sitä, että lopettaa ostamisen. On kuitenkin joitakin asioita, jotka jäävät sen ulkopuolelle kuten hammasharja ja muut tarpeelliset hygieniatuotteet. Urheilen myös tavoitteellisesti, joten mikäli vaikkapa lenkkarini sattuisi hajoamaan niin se olisi sen luokan katastrofi, että uudet olisi ostettava. Myös urheilussa muuten tarvittavat asiat ja maksut jäävät ulkopuolelle (siis välineet ja varusteet, lajimaksut yms.), sillä urheilu on asia, josta en halua tinkiä. Ulkopuolelle jäävät myös nettivalmennukset ja muut itsensä kehittämiseen liittyvät ei-materiaaliset asiat.

Eli lakko tulee koskemaan vaatteita, laukkuja, kenkiä, kosmetiikkaa, lehtiä (en tosin muutenkaan niitä ole ostellut), geelilakkauksia kynsiin, kampaamoita, ja kaikkea ”tarpeetonta”, mitä nyt on mahdotonta yksitellen tähän eritellä, mutta sanotaan nyt vaikka karvanopat autoon ja ylipäätään kaikki sellainen, millä ei ole todellisuudessa mitään oikeaa käyttöä.

Haluan siis tehdä aika radikaalin muutoksen ja tarkastella kriittisesti kaikkea aiemmin ostamaani. En osaa sanoa, teenkö jonkin budjetin, jossa seuraan menoja vai en, mutta uskon, että tulen kirjoittamaan useampia päivityksiä aiheesta. Minulla on myös luonnoksissa rahaan ja kuluttamiseen liittyvä postaus, mikä tulee julki viimeistään parin päivän päästä.

Ostolakon kestoksi olen ajatellut vuotta, mutta luultavasti teen kuitenkin ensin puolen vuoden lakon ja katson siinä kohtaa miten olen edistynyt. Tavoitteena on tietysti muuttaa kulutustottumuksia pysyvästi. Toivottavasti joku innostuu lähtemään mukaan, sillä syksy on loistavaa aikaa tehdä muutoksia.