Lähdin miesystäväni mukaan työreissulle Turkuun ja (puolittaisesti toiveestani) majoituimme Sokos Hotel Seurahuoneella. Mielestäni Seurahuoneilla on vielä aamupalat kohdillaan, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa kaikista hotelleista. On ymmärrettävää, että aamupaloista joutuu karsimaan kustannussyistä, mutta mikäli aamupalaa tarjotaan myös ilman majoitusta niin n. 20e hintaan odottaa saavansa muutakin kuin kaurapuuroa, kuivaa leipää ja oudon makuista munakokkelia. Tosin nyt viimeisintä ei ollut edes tarjolla tässä hotellissa vaan tilalla oli maksullinen omeletti mahdollisuus, mikä sekin aika erikoista. Ensin maksat aamiaisen ja sitten vielä aamiaisella lisää tuotteista. Muuten hotelli on mielestäni ihana ja aamiaisellakin oli paljon hyvää, mm. hapanjuurisämpylää.

Autolla pysäköiminen oli myös oma hommansa. Parkkihallissa sai ajaa ympyrää monta kerrosta, jotta edes paikka löytyi. Sitten etsiä opasteista, kuinka päästä hotelliin. Ensin tästä ovesta, sitten hissillä alas, sitten taas tuonne ja sitten onkin nuoli kadulle. Näin kuivalla kelillä tuo vielä meni, mutta toista olisi varmaan talvella matkalaukun kanssa lumisateessa. Ja hinta tietenkin siitäkin hotellin päälle +20e.

Ja vaikka tästä postauksesta saattaa saada kuvan, että kaikki olisi mennyt jotenkin huonosti niin ei, niin ei käynyt. Tämä(kin) lyhyt reissu oli oikein onnistunut ja ihana, eikä pienet asiat todellakaan pilaa kokonaisuutta.

Säät ovat taas onneksi suosineet ja ulkona tarkeni jo mekko + takki yhdistelmällä. Vaikka olimme vasta seitsemän aikaan illalla perillä niin ehdimme vielä ulos hieman kävelemään ja etsimään illallispaikkaa. Mikä ei sekään mennyt ihan nappiin. Meillä ei ollut kovin isoja kriteerejä vaan toiveissa lähinnä rento paikka, jossa hyvää ruokaa ok hinta-laatusuhteella. Hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa olisi ollut lähinnä parsaa, jota on tässä jo muutaman kerran tullut syötyä niin päätettiin lähteä vain kävelemään ja katsomaan, mikä paikka tulisi eteen. En halua paikkaa tässä mainita, mutta sanotaanko näin, että jos yrittää tehdä italialaista ruokaa, mutta lopputulos on karvakäsipitsa niin kannattaako sitä sitten edes tehdä? Yritin tilata neljän juuston pitsan ilman tomaattikastiketta ja tarjoilija tilausta vastaanottaessa oli sitä mieltä, että kyllä se onnistuu, mutta pöytään tuli kuitenkin aivan toista. En yleensä valita ruuasta, ellei se ole jotenkin oikeasti jollain tavalla epäonnistunutta, mutta tässä tapauksessa sain jotain muuta kuin mitä tilasin. No joo, saihan siitä muutaman euron alennuksen, mutta mikäli olisin saanut lisäksi vielä huonoa palvelua tms. niin tälläkin blogilla ja tietynlaisella hakukoneoptimoinnilla olisi voinut ottaa enemmän kantaa asiaan.

Minulle palautui tästä kokemuksesta mieleen eräs artikkeli, jonka luin joskus. Se oli ravintolakriitikko Anna Paljakan haastattelu, joka löytyy tästä. Siitä tuli mieleen kohta ”Suomalaisravintolat ovat epätasaisia, varsinkin niiden kasvisruoka. Ravintolakulttuurimme on ohutta. Siitä puuttuu rohkeutta, omaleimaisuutta, monipuolisuutta ja oman perinteen kunnioitusta. Ravintolaruoan hinta on ”järkyttävä”. Negatiivista palautetta ei osata ottaa vastaan.”

Erityisesti kommentit ravintolaruoan hinnoista puhuttavat. Jos lasista viiniä ja mauttomasta pitsasta x2 voi pyytää yli 70e, miten ihmisten oletetaan edes käyvän ravintoloissa? Ja mikäli haluaa aidosti hyvää ruokaa niin hinta kahdelta on 200-300e, sillä hyvin usein ruuan kanssa halutaan nauttia myös siihen sopivat viinit. Mikäli edes viinien hintoja saataisiin ravintoloissa hieman alaspäin niin silläkin olisi jo suuri vaikutus. (Tilasin vappuna 2 lasillista Rieslingiä hintaan 42e ja mietin samalla, että todellako tyhmä on se joka maksaa eikä se joka pyytää. Samainen pullo löytyy Etelä-Euroopasta hintaan 3-5e.)

Mutta sellainen avautuminen aiheesta tänään. Ainahan sitä voi kommentoida, että ei ravintoloissa ole pakko käydä jos ei ole varaa, mutta tässä ei ole kyse edes rahasta vaan siitä, että Suomen yleisellä ravintolatasolla ei yksinkertaisesti voida pyytää nykyisenlaisia hintoja. Jos hinnat olisivat kohtuullisempia ja yhä useammalla olisi varaa käydä ulkona syömässä niin Suomenkin ravintolakulttuuri saattaisi alkaa kehittymään vauhdikkaammin, sillä ihmiset alkaisivat arvostamaan parempaa ruokaa sen sijaan, että tilaisi woltista kotisohvalle kebabia laatikossa.