Heräilin viime yönä varmaankin 15 kertaa. Yritin kuunnella erilaisia meditaatioita, mutta jokin valvotti minua. Sitten aloin saamaan elämääni koskevia oivalluksia ja päätin nousta sängystä neljän maissa. Olen kokenut aina suurimmat oivallukseni juuri aamuyöllä tai silloin, kun olen valvonut sängyssä ja joutunut väistämättä kuuntelemaan omia ajatuksiani. Tänään ei ollut tavallinen aamu. Minulla on samaan aikaan väsynyt, mutta selkeä olo. Jokin on pitänyt elämääni paikoillaan, mutta haluan nyt tehdä asiaan muutoksen. Haluan elää, niinkuin haluan.
Muutama vuosi Egyptissä on karistanut minusta pahimman suorittajan, mutta silti pidän elämästä, kun siinä on edes jonkinlaista säntillisyyttä. Ruokavalio ja elintavat kuuluvat siihen poikkeuksetta, sillä kehoni ja mieleni ilmoittavat yhteen ääneen mikäli olen syönyt liikaa tai liian ”sekavaa” ruokaa.
// I probably woke up 15 times last night. I tried to listen to different meditations, but something was keeping me awake. Then I started having some insights about my life and decided to get out of bed at four. I’ve always experienced my greatest realizations in the early morning or when I’ve been awake in bed and inevitably had to listen to my own thoughts. Today was no ordinary morning. I feel tired but clear at the same time. Something has holding my life in place, but now I want to make a change. I want to live the way I want.
Olen yrittänyt miettiä, miten saisin kaksi eri blogia; toisen suomeksi ja toisen englanniksi, sillä nyt en pääse ihan täysin avautumaan tälle kirjoittamiselle ja blogini junnaa paikoillaan. Toisaalta sitten taas kaksi blogia työllistäisi vielä enemmän, jos kuvat ja muut pitäisi ladata kahteen kertaan. Vaikeaa.
En usko, että tämän aamuiset oivallukset ovat vielä ohi, joten en viitsi istua koneella tämän kauempaa.
// I’ve been trying to figure out how to get two different blogs; one in Finnish and the other in English, because now I can’t fully open up to this writing and my blog is stuck in place. On the other hand, two blogs would be even more busy if the pictures and others had to be uploaded twice. Hard.
I don’t think this morning’s realizations are over yet, so I don’t want to sit longer with laptop.
Meillä on tapana tehdä asioita, joista on joko iloa tai hyötyä. Välttelemme luonnostamme asioita, jotka eivät tunnu hyvältä tai ole hauskoja. Luonnollinen elämäntapa tuo minulle iloa. Jos menen ihmispaljouteen, kuten kauppakeskukseen lauantaina, voin huonosti. Shoppailu on joskus mukavaa, mutta yleensä siitä tulee morkkis tai muuten nihkeä olo, että olikohan tämäkin nyt taas ostamisen arvoista. Sen sijaan olisi voinut mennä metsään juoksemaan tai järven rannalle istumaan. Tai ihan vain lukea kirjaa ja polttaa kynttilöitä. Tietysti joskus tarvitsemme uusia vaatteita, mutta terapiamuodoksi shoppailua tuskin voi kutsua. Jos jäisin murehtimaan kaikkia niitä ostoksia, joita olen käyttänyt kerran tai kaksi ja sitten antanut ne eteenpäin… no, menneisyys on joka tapauksessa takana, vain nykyisillä valinnoillamme on merkitystä.
Ostokäyttäytyminen ei kuitenkaan muutu siten, että joku vain kehottaa meitä toimimaan toisella tavalla. Monilla ostaminen on pakonomaista tai itsensä palkitsemista. Samaa voi toki harrastaa myös muillakin epäterveellisillä tavoilla, kuten ruualla ja alkoholilla. Ostamisen tiedetään tuovan mielihyvää, mutta valitettavasti uusista vaatteista ja tavaroista saadut kiksit eivät kestä kuin n. puoli tuntia(-pari päivää).
Luulen, että oma tieni siihen pisteeseen, jossa nyt olen on monien asioiden summa. En missään tapauksessa ole aina ollut minimalisti tai saanut iloa luopumisesta. Olen osittain olosuhteiden takia luopunut lähes koko omaisuudestani, sillä muuttaessani toiseen maahan en halunnut pitää enää asuntoa Suomessa, mutta toisaalta en myöskään raahata suurta määrää tavaraa mukanani. Minulla ei myöskään aina ole ollut mahdollisuutta ostaa kaikkea haluamaani, joten olen saanut käsitellä siihen liittyviä tunteita, mikä on siis erittäin hyvä asia. Kuten monet voivat omasta kokemuksestaan todeta: ostaminen ei lopeta ostamisen halua. Sitten tulee uusi asia ja taas uusi asia. Aina on jotain parempaa ja hienompaa, joka saisi olon tuntumaan vieläkin mukavammalta. Ratkaisu on kuitenkin yksinkertainen: ostaminen pitää lopettaa.
Haluan, että kaikella omistamallani on minulle merkitystä. Kaikki tavarat ja asiat vievät kallisarvoista aikaamme enkä todellakaan halua käyttää omaani järjestellen, lajitellen ja siivoillen jatkuvasti. Haluan myös voida lähteä matkalle silloin kun haluan ja tällä hetkellä voin ilokseni kertoa, että saisin pakattua mihin tahansa maahan tavarat kymmenessä minuutissa ja voisin olla reissussa parikin kuukautta. Ja kyllä, ottaisin vain käsimatkatavarat.
Asioita, joita olen huomannut:
vaatteita tarvitsee yllättävän vähän
vaikka vaatteita olisi alun perinkin vähän, kaikkia niistä ei kuitenkaan käytä
on mahdollista elää kuukausi kahdella-kolmella eri vaatekerralla
on mahdollista muuttua suuren vaatekaapin (ja vaatemäärän) omistajasta henkilöksi, jonka vaatteet mahtuvat muovikassiin
luopuminen voi tuottaa suurta iloa (antaminen on aina todellista saamista)
on uskallettava päästää irti itselle tärkeistä asioista, jotta voi huomata, ettei mikään asia loppujen lopuksi olekaan kovin tärkeää
En ole vielä päättänyt mitä mieltä olen ostolakoista. Joillekin ne voivat sopia, mutta toisaalta jos on tarvetta aloittaa lakko, kertoo se jo jonkin asteisesta ongelmasta. Kenties sen avulla voi päästä irti ostamisen halusta, en osaa sanoa. Tai sitten käy vanhanaikaisesti ja se mikä kielletään, alkaa houkuttaa vielä enemmän.
Minusta elämä on näin paljon vapaampaa ja aidompaa kuin aiemmin. En kuitenkaan lähtisi tekemään Youtubeen videoita, joissa istun keskellä tyhjää huonetta, pää ajeltuna ja hammastikku ainoana työvälineenäni. Minun ei tarvitse. En halua tuoda julki sellaista, että olisin nyt jotenkin parempi, sillä kompastelen edelleen. Kenties olen vain siirtynyt ostamisessa toiselle asteelle, jossa alan pian himoita erilaisia asioita. Olen kuitenkin oppinut, että asiat tapahtuvat jos niin on tarkoitus, joten oikeastaan nykyiset haluni eivät ole varsinaisia haluja lainkaan.
// We tend to do things that are either fun or useful. We naturally avoid things that don’t feel good or are fun. A natural lifestyle brings me joy. If I go to a place where is a lot of people, like the mall on Saturday, I feel bad. Shopping is sometimes nice, but usually it leaves you with a dull or otherwise squeamish feeling, and wondering if this was worth buying. Instead, you could have gone for a run in the forest or sat by the lake. Or just read a book with a candles. Of course, sometimes we need new clothes, but you can hardly call shopping as like a therapy. If I were to worry about all those things that I’ve used once or twice and then given to the someone… well, the past is behind us anyway, only choices what you do now matter.
However, purchasing behavior does not change in such a way that someone just tells us to act in a different way. For many, buying is compulsive or self-rewarding. Of course, the same thing can also be done in other unhealthy ways, such as with food and alcohol. Shopping is known to bring pleasure, but unfortunately, the kicks from new clothes and goods don’t stay more than about half an hour (or a couple of days).
I think my path to where I am now is the sum of many things. I definetly not always been a minimalist. Partly due to circumstances, I have given up almost all of my possessions, because when I moved to another country I didn’t want to keep an apartment in Finland anymore, but on the other hand, I didn’t want to take a lot of stuff with me either. I also haven’t always had the opportunity to buy everything I want, so I’ve been able to deal with the emotions associated with it, which is a very good thing. As many can say from their own experience: buying does not stop the desire to buy. Then comes a new thing and another new thing. There is always something better and nicer that would make you feel even more comfortable. However, the solution is simple: you have to stop buying.
I want everything I own to be meaningful to me. All the stuff takes up our precious time and I really don’t want to spend mine constantly organizing, sorting and cleaning. I also want to be able to go on a trip when I want, and at the moment I can happily tell you that I could pack my things in any country in ten minutes and I could be on a trip for a couple of months. And yes, I would only take hand luggage.
Things I’ve noticed:
you need surprisingly little clothes
even if you have a very few clothes, not all of them are used
it is possible to live a month with two or three different clothes
it is possible to change from the owner of a large wardrobe (and amount of clothes) to a person whose clothes fit in a plastic bag
Surrender can bring a joy (giving is always real receiving)
you have to dare to let go of things that are important to you, so that you can notice that nothing is really important after all
I haven’t decided what I think about shoppingstrike yet. For some, they may be fine, but on the other hand, if there is a need to start a strike, it already indicates a problem of some degree. Maybe it helps you get rid of the urge to buy, I can’t say. Or it goes the old-habit way and what is forbidden starts to attract even more.
I think life is much freer and more authentic than before. However, I wouldn’t start making YouTube videos where I sit in the middle of an empty room, with my head shaved and a toothpick as my only tool. I do not need to. I don’t want to make it sound like I’m somehow better now, because I’m still stumbling. Maybe I’ve just moved to another stage in buying, where I’ll soon start craving different things. At the moment, the top of my ”want to” list is to move to the rainforest. However, I have learned that things happen if they are meant to, so actually my current desires are not real desires at all.
