Archive

maaliskuu 2024

Browsing

Muutoksia, muutoksia. Niitä en pelkää, vaan odotan innolla. Olen viimeiset neljä vuotta voinut sanoa, että asun Egyptissä. Olen koko alkuvuonna viettänyt vain pari hassua viikkoa kotona, Dahabissa, joten ilmeisesti en taidakaan enää asua täällä? Minulla on yhä pala elämääni täällä, mutta se pala on jatkuvasti pienentynyt. Ihmiset muuttavat tai jäävät muuten elämästä, rutiinit katoavat, paluu ei tunnu enää kotiinpaluulta ja illat eivät enää menekään ravintolassa saman henkilön kanssa istuessa. Ei sillä, etten viihtyisi täällä. Rakastan aurinkoa, merta ja kissoja kuten ennenkin. On ihanaa myös istua koneella tai aurinkotuolissa ja tietää, että kukaan ei häiritse, ei työntekoa eikä auringonottoa.

Tiedän, että tulen jatkossakin vierailemaan täällä säännöllisesti, mutta ehkä on aika suunnata katse johonkin muualle. Löytää toinen kaupunki, jota kutsua kodiksi. Tehdä muutoksia, vaikka ne olisivatkin kipeitä. En usko, että olen kuitenkaan valmis ”asettumaan aloilleni”, mutta jonkinlaisen tukikohdan tarvitsisin, jossa kaikkien vaatteideni ei tarvitse olla matkalaukussa varastossa.

Sellaista tänään. Täytyy varmaankin alkaa päivittelemään blogini kuvausta ”kahden kulttuurin välissä elävästä” johonkin totuudenmukaisempaan ilmaisuun.

Sain mahdollisuuden tutustua bistro C ravintolaan naistenpäivän kunniaksi. Ja no, paikan valinnassa painoi myös mahdollisuus testata uutta Loimaan Pouta Tyrni lonkeroa, joka ylitti kyllä odotukset. Sitä vaan saa ilmeisen huonosti tällä hetkellä, mutta meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä joimme paikan viimeiset lonkerot…

Omilla verkkosivuillaan paikasta kerrotaan näin: ”Rautatienkadun uusi ravintola, bistro C, on rento kohtaamis- ja illanviettopaikka Tampereella. Suussa sulavat bistroannokset nousevat uusiin ulottuvuuksiin niille paritettujen juomien kera. Voit nauttia vain muutaman annoksen tai pidemmän kaavan mukaan, miten vain aikataulusi antaa myöden.”

Paikka oli viihtyisä, mutta melko pieni. Mikäli varmuudella haluaa pöydän niin se kannattaa ehdottomasti varata etukäteen. Meillä ei varsinaisesti ollut ajatuksena mennä syömään pidemmän kaavan mukaan, joten testasin vain yhden annoksen, joka oli Kyrösjärven kuhaa & rapukastiketta. Oikein hyvää, mutta ihan super-nälkäisenä ei tuonne välttämättä kannata mennä. Paikka sopii mielestäni juurikin rentoon istuskeluun ja juomien suhteen löytyy ainakin hyviä vaihtoehtoja. Lonkeroiden lisäksi joimme puolukkasiideriä ja alkuun sai kolmea erilaista leipää. Nam.

Jostain syystä kuvasaldo jäi vähäiseksi, mutta kaikesta huolimatta kannattaa kokeilla tuota paikkaa jos Tampereella liikkuu. Artikkelikuva täältä.

Kuva

Olin taas vaihteeksi Berliinissä, mutta matka oli kuitenkin erilainen kuin aiemmat visiittini sinne. Tällä kertaa olin oikeasti lomalla ja minulla oli aikaa myös nähtävyyksille. Matkajärjestelyissä sain hoidettavakseni hotellin ja päädyin Precise Tale’n Potsdamer Platzilla. Sijainti hyvä, hotelli kiva, mutta pari miinustakin siitä kyllä löytyi.

Vaikka Berliinissä kevättakilla jo tarkenikin niin uskoisin, että vielä mukavampaa sinne on matkustaa parin kuukauden päästä. Hotellissakin olisi kesäaikaan käytössä myös ns. takapiha, jossa mahdollisuus nauttia aamupalaa ulkosalla. Se ei siis vielä tähän aikaan ollut käytössä ja vaikutti mahdollisesti siihen, että aamupalalla (etenkin klo 9.30 jälkeen) siellä joutui hetken odottamaan vapaata paikkaa. Muut miinukset hotellissa olivat huono äänieristys käytävälle sekä hitaat ja epäkäytännölliset hissit. Hotellin kokoon nähden nuo hissit kaipaisivat pikaista päivitystä, sillä meidänkin huone oli 13. kerroksessa, johon ei nyt suoranaisesti ihan jatkuvasti tee mieli kävellä portaita. Hissejä sai siis odottaa ja ne pysähtyivät tietysti lähes joka kerroksessa, vaikka porukkaa ei enää sisään mahtunutkaan. Onneksi lomalla ei ole kiire, mutta siitä huolimatta, huh.

Huoneemme, josta myös tässä olevat kuvat ovat oli Excelsior-sviitti. Huone itsessään oli kiva ja siinä oli mm. olohuone ja keittiö erikseen, vaikka keittiötä ei nyt pahemmin tullut käytettyäkään. Hyvä sänky, ihana kylppäri ja hienot näkymät.

Nähtävyyksistä kävimme mm. muurimuseossa, tekniikanmuseossa ja televisiotornissa. Viimeksi mainitussa hinta oli mielestäni korkea siihen nähden, että siirtyi hissillä ylös ja katseli vain näköaloja. Hinta taisi olla yhdeltä 27 euron luokkaa. Tekniikanmuseo oli taas itselleni mieluisin paikka vierailla.

Matka oli todella onnistunut ja löysimme jotenkin myös kivoja ruokapaikkoja, vaikka ensimmäisenäkin iltana lähdimme vain kävelemään ”johonkin” ja kysymään, olisiko tilaa. Postauksessa olevat kuvat ovat juurikin siitä ravintolasta ja paikan nimi oli Frederick’s Berlin (josta siis myös tuo yksi onneton pastakuva…). Ravintola oli juuri sellainen, mitä perjantai-illalle toivoo ja ilmeisen suosiossa myös ainakin parien keskuudessa. Eräs drinkki maistui tosin hajuvedelle, vaikka ei sillä, että olisin maistanut. Ravintola jatkoon, drinkki ei.

Artikkelikuva täältä.

Näkymä huoneesta
Lounas Vapianossa
Kuva