Archive

lokakuu 2023

Browsing

On ihanaa näyttää hyvältä, kauniit kynnet, puhdas iho ja kampaajallakin käyty tämän vuosikymmenen puolella. Ehkä monilla pakettiin kuuluu vielä tuuheat voluumiripset, kulmien kestopigmentointi, ihonpuhdistus, ihokarvojen sokerointi ja suihkurusketus talvikuukausina. Entäpä kaikki tuotteet, pitäähän naisella olla oman ihotyyppinsä mukaiset tuotteet kuten päivä- ja yövoide, kasvovesi, seerumi, kuorintavoide, hoitoöljy, silmänympärysvoide, käsivoide, vartalovoide, lisäksi meikkejä ja niin edelleen. Hiuksille käytössä kalliit tuotteet, joiden pitäisi pelastaa liiallisesta käsittelystä aiheutuneet tuhot. Tällaiseen lystiin saa menemään vuodessa helposti tuhansia. Eikä kaikilla kauneuden tavoittelu rajoitu edes näihin vaan osa on valmiita korjailemaan ulkonäköään myös veitsen alla tai erilaisilla täyteaineilla. Enää ei riitä juhliin ammattilaisen tekemä kampaus vaan odotukset naisia kohtaan ovat koventuneet.

Ääripäät korostuvat

Yhä useammin törmää hätkähdyttävän ”korjailtuihin” ulkonäköihin. Osaa ei edes haittaa, että lookista luonnollisuus katosi jo ajat sitten. Mutta teemmekö todella näitä toimenpiteitä ja ”kaikkea tätä” ihan vain itsemme vuoksi? Maksamme tuhansia euroja vuodessa vain näyttääksemme hieman paremmilta eikä monikaan toimenpide ole edes pysyvä, vaan uusittava säännöllisesti. Taitaa olla luonnonlaki, että kaikki hakeutuu lopulta alkuperäiseen muotoonsa.

Jokainen saa tietysti tehdä kuten parhaakseen näkee, mutta kuinka moni pysähtyy miettimään miksi tekee? Miksi ei kelpaa sellaisena kuin on? Luonto ei tee virheitä, ihmiset tekevät. En halua alkaa selittämään tässä nyt sisäisestä kauneudesta ja siitä, että eihän kukaan mitään tuotteita tarvitse, mutta luulen, että monet yrittävät ostaa itseään paremmiksi. Mutta ihmisarvo – tai tässä tapauksessa naisen arvo – ei ole kuitenkaan ostettavissa.

Olemme usein säälimättömiä itseämme kohtaan; luulemme näyttävämme ilman meikkiä kummajaiselta, vaikka muissa ihmisissä emme juuri edes huomaa eroa meikittömän ja meikillisen naaman välillä. Monet suuttuvat kun heille sanoo, ettei ihoa tarvitse hoitaa ja puolustautuvat sillä, että heidän ihonsa tarvitsee heti suihkun jälkeen runsaasti kosteutusta jne., mutta tajuamatta sitä, että ovat itse toiminnallaan tehneet ihonsa riippuvaiseksi ulkoapäin tulevasta kosteutuksesta. Tällaiset tuotteet aiheuttavat riippuvuutta ja se on niiden tarkoitus – saada kuluttaja ostamaan lisää.

Markkinoinnin uhrista kohti luonnollista kauneudenhoitoa

Nyt otsikon lupaamaan tuhansien eurojen säästöön. Laskin nopeasti, millaisia summia olen itse käyttänyt aiemmin erilaisiin toimenpiteisiin ja tunnustan synneikseni: geelikynnet/geelilakkaus (minua ärsytti katkeilevat kynnet, jotka itseasiassa johtuivat liian ohuiksi hiotuista kynsistä eli olin päätynyt ”geelikynsi-kierteeseen” sekä hiustenvärjäys kampaajalla, jonka jälkeen lähes poikkeuksetta pettymyksen maku suussa, katkenneet hiukset päässä ja lompakko pari sataa euroa kevyempänä. Nämä olivat pääsyntini, mutta olen saattanut satunnaisesti käydä myös esimerkiksi lomamatkoilla kasvohoidoissa. Jo pelkästään näistä toimenpiteistä on kertynyt huomattavia summia vuositasolla.

Myönnän tuntevani oloni hieman tyhmäksi ja huijatuksi, mutta nyt kun voi katsoa tapahtunutta jo hieman kauempaa niin näkee ja ymmärtää, etteivät nuo toimenpiteet ole todellakaan tuoneet mitään lisäarvoa elämääni tai ulkonäkööni. Päinvastoin. Jokaiselle tekisi hyvää laskea vuoden ajalta kaikkien kauneuteen liittyvien tuotteiden, palveluiden ja toimenpiteiden hinta. Eikä hinta rajoitu edes rahaan vaan lisäksi hinta ympäristölle jne.

Itsestä huolehtiminen ei tarkoita satojen eurojen tuotteita

Markkinoinnilla vedotaan myös tähän: sehän on itsestä huolehtimista. Osta luksusta ja voit tuntea itsesi arvokkaaksi. Kyllähän sinä sen ansaitset! Oli sisäinen kauneus totta tai ei, sillä mitä laitamme suuhumme on enemmän vaikutusta kuin yhdelläkään tuotteella. Se mitä syömme, heijastuu ulospäin. Laadukas ruokavalio, liikunta ja positiiviset ihmissuhteet ovat itsestä huolehtimista, ei kalliit kemikaalit. Monet toimenpiteet ovat kaiken lisäksi kivuliaita, joka on lähinnä itsestä huolehtimisen irvikuva.

Tulen tekemään oman postauksen siitä, mitä tuotteita tällä hetkellä käytän, koska uskon sen kiinnostavan monia, mutta kerrottakoon sen verran, että ne ovat pitkälti luokkaa kookosöljy, sheavoi, mineraalisuola ja vesi.

Kaikkia tuotteita ei tarvitse kerrasta heittää pois ja siirtyä eko-elämään, vaan nykyisten tuotteiden loputtua vaihtaa luonnonmukaisempiin vaihtoehtoihin. Monet epäilevät luonnonmukaisempien vaihtoehtojen tehoa, mutta mielestäni ne pesevät kemikaali-myrkyt myös sen suhteen.

Monilla meistä on jonkinasteisia riippuvuuksia, vaikka emme aina edes mieltäisi niitä sellaisiksi. Kahvi, alkoholi, sokeri, huumeet, pelaaminen, energiajuomat, lääkkeet, roskaruoka jne. ovat kaikki addiktoivia. Riippuvuuksia on toki eriasteisia, mutta yhtäläistä niille on se, että kyseinen asia hallitsee ihmisen ajatuksia eikä tuosta halusta ole enää mahdollista vapautua vain siirtämällä asia mielestä.

DSM IV on luokitus, jonka avulla riippuvuus voidaan tunnistaa. Jos vähintään kolme listan kriteereistä täyttyy, on kyseessä hyvin todennäköisesti riippuvuus. Mitä enemmän kriteerejä täyttyy, sitä syvempi riippuvuustila on.

Kriteerit ovat:

1. Sietokyvyn kasvu suhteessa riippuvuutta aiheuttavaan päihteeseen tai toimintaan
2. Voimakas himo tai pakonomainen halu käyttää päihdettä tai toteuttaa addiktiivista toimintaa
3. Heikentynyt kyky hallita käytön tai toiminnan aloittamista, määrää tai lopettamista
4. Vieroitusoireita käytön tai toiminnan päättyessä tai vähentyessä
5. Päihteen käytön tai addiktiivisen toiminnan muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi
6. Käyttö tai toiminta jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista
7. Sosiaaliset haitat päihteen käyttämisen tai addiktiivisen toiminnan myötä (Lähde)

Riippuvuuksista on kuitenkin mahdollista vapautua. Se edellyttää ongelman myöntämistä ja halua muuttaa riippuvuuskäyttäytymistä. Riippuvuudesta vapautuminen voi olla pitkä matka ja vaatia joskus jopa elämän uusiksi laittamista, mutta toisaalta – kuinka monen vaikkapa raitistuneen olet kuullut harmitelleen sitä, että hän pääsi alkoholista eroon? Niin, riippuvuuksista vapautuminen kannattaa aina.

Jos olet riippuvainen, et ole vapaa. Se on niin yksinkertaista. Ei ole olemassa onnellista riippuvaista.

Löydä syy vapautua

Tärkeintä riippuvuudesta vapautumisessa on löytää syy, miksi haluaa jättää aineen tai addiktoivan toiminnan taakseen. Vaikka yleisesti spontaania raitistumista ei pidetä oikeana tienä eli itsenäisesti raitistumista/parantumista (ilman tukiryhmiä) niin kuitenkin iso osa riippuvaisista on siihen pystynyt. Ihmiset, jotka pystyvät hoitamaan työn ja perheen samalla kun kärsivät addiktiosta voi helposti johtaa siihen, että kynnys hakea apua on todella suuri. Ongelmat halutaan mielummin pitää omana tietonaan leimautumisen pelossa.

On syytä miettiä ja ymmärtää, mikä asia tai tunne on johtanut riippuvuuteen. Monesti riippuvuuksien takana on tunteiden käsittelyn vaikeutta, yksinäisyyttä, huonoa seuraa, ongelmia lapsuudessa tai nuoruudessa, turvattomuutta, epäonnistumista työssä/rahassa tai rakkaudessa jne. Kun ymmärtää, miksi ylipäätään aloitti haitallisen toiminnan voi asiaa lähteä helpommin selvittämään. Tunteet joutuu usein kohtaamaan ns. raakana ja se on monille hetki, jolloin tilanne lähtee käsistä.

Riippuvuus on sairaus, josta voi parantua

Tiedän, että lause on ristiriidassa sen kanssa, mitä riippuvuuksista yleensä todetaan, mutta tällainen ajattelu, jossa riippuvuus hallitsisi koko loppuelämää on mielestäni haitallinen. Se ruokkii ajatusta siitä, että mitä järkeä on raitistua/toipua, jos ei kuitenkaan koskaan vapaudu haitallisesta aineesta tai toiminnasta kokonaan? Pelko retkahtamisesta varjostaa elämää ja riippuvainen voi määritellä itseään pitkäänkin sairauden kautta ja käyttää sitä jopa tekosyynä mennä elämässään eteenpäin. Kun ymmärtää, tiedostaa ja hoitaa riippuvuutta aiheuttavan toiminnan tai trauman, ei vaaraa retkahtamiseen enää ole. Kun ihminen luottaa itseensä, on peloton ja tietää hallitsevansa tilanteen on silloin parantunut. Se ei tarkoita sitä, että alkoholisti muuttuu kuin taikaiskusta kohtuukäyttäjäksi vaan sitä, että mitään syytä tai motiivia addiktoivan toiminnan tai päihteen harjoittamiseen tai käyttämiseen ei enää ole. Parantunut alkoholisti ei halua juoda, jos haluaa, on silloin yhä riippuvainen. Tämän takia ajattelumalli, jossa päihde hallitsee koko loppuelämää (riippuvainen on aina riippuvainen) estää monilta uuden alun ja päihteestä vapaan elämän.

POP-yhdisteillä eli pysyvillä orgaanisilla ympäristömyrkyillä on havaittu yhteys maksasairauksiin Suomessa. POP-yhdisteitä ovat muun muassa dioksiinit, polyklooratut bifenyylit (PCB), organoklooritorjunta-aineet (OCP) sekä per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS). 

Pysyvillä orgaanisilla yhdisteillä on monia tunnettuja haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. 

Aiemmissa solu- ja eläinkokeissa on osoitettu POP-yhdisteiden suurten altistusten aiheuttavan erilaisia maksan toimintahäiriöitä. Ihmiset altistuvat näille ympäristömyrkyille pääosin ravinnon, kuten kalan, hedelmien ja liha- ja maitotuotteiden, kautta.

Erilaisissa teollisissa tuotteissa aiemmin käytetyt PCB:t ja maataloudessa käytetyt OCP:t on enimmäkseen kielletty 1970–1980-luvuilla, mutta niiden erittäin suuren pysyvyyden takia ne kiertävät edelleen ympäristössä vanhojen päästöjen seurauksena.

PFAS-yhdisteet taas ovat erittäin moninainen joukko kemikaaleja, joita on käytetty ja käytetään edelleen hyvin laajasti erilaisissa käyttökohteissa.

Tutkimuksessa selvisi, että verestä mitattujen POP-yhdisteiden pitoisuuksilla oli yhteys maksan heikentyneestä kunnosta kertovien merkkiaineiden pitoisuuksiin. Lisäksi POP-pitoisuusmittausten jälkeisellä noin kahdeksan vuoden seurantajaksolla havaittiin näiden ympäristömyrkkyjen yhteys kohonneeseen riskiin joutua maksasairaudesta johtuvaan sairaalahoitoon, sairastua maksasyöpään tai kuolla maksasairauteen.

Yhteys korkeiden POP-pitoisuuksien ja myöhemmän maksasairauden välillä oli selkein niillä tutkituilla, joilla oli myös muita maksasairauden riskitekijöitä, kuten ylipainoa, suurta alkoholinkulutusta tai joiden maksan kunto oli jo valmiiksi heikentynyt. 

Monien POP-yhdisteiden yhteys maksavaurioon säilyi kuitenkin myös silloin, kun maksasairauksiin tyypillisesti liittyvien terveysongelmien, kuten ylipainon, diabeteksen ja tupakoinnin vaikutus pyrittiin sulkemaan pois.

Tulos saatiin maksasairauksiin erikoistuneiden lääkäreiden, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen sekä THL:n yhteistutkimuksessa. (Lähde)