Monet kemikaaleista ovat haitallisia ympäristölle ja eliöille. Vaikka haitallisten kemikaalien käyttöä rajoitetaan, niitä päätyy ympäristöön edelleen monista lähteistä.
Kemikaalien ominaisuuksissa on paljon eroja ja osa voi aiheuttaa ympäristölle ja terveydelle merkittävää haittaa.
Kemikaaleissa käytettävät varoitusmerkinnät ovat:
- Terveyshaitta
- Syövyttävä
- Syttyvä
- Ympäristövaarat
- Krooninen terveyshaitta
- Hapettava
- Välitön myrkyllisyys
- Paineen alaiset kaasut
- Räjähde
Kemikaaleista aiheutuvia riskejä ja haittoja pyritään hallitsemaan lainsäädännöllisin, taloudellisin sekä vapaaehtoisuuteen perustuvin keinoin.
Kemikaalien riskinarvioinnissa tutkitaan yksittäisten aineiden haittavaikutuksia, mutta eri kemikaalien yhteisvaikutuksia ei tunneta riittävästi. Yhteisvaikutusten on arveltu olevan monien ympäristö- ja terveyshaittojen syy.
Vaikka yksittäisten aineiden pitoisuudet olisivat ns. haitattomiksi tunnetuilla pitoisuustasoilla, voi eri yhdisteiden toisiaan vahvistava yhteisvaikutus silti johtaa haittavaikutusten ilmenemiseen. Lisäksi yhteisvaikutusten arvioimisesta tekee erityisen hankalaa se, että altistusta aiheuttavien kemikaalien eri yhdistelmiä voi olla lukemattomia.
Vaaralliseksi luokiteltu kemikaali voi olla esimerkiksi syttyvä, välittömästi myrkyllinen tai vesieliöille vaarallinen. Monet pyykinpesu- ja siivousaineet, maalit, lasinpesunesteet, viemärinaukaisuaineet, bensiini ja grillinsytytysnesteet ovat vaarallisia kemikaaleja.
Rajoituksista huolimatta haitallisia kemikaaleja päätyy ympäristöön monista lähteistä ja useita reittejä pitkin.
Joillakin kemikaaleilla on jo pieninä pitoisuuksina haitallisia vaikutuksia eliöihin. Osa taas aiheuttaa merkittäviä haittoja vasta, kun niiden pitoisuudet kertyvät ravintoketjujen huipulle.
Kemikaaleja voi päätyä ympäristöön kaikista niiden elinkaaren vaiheista (valmistus, käyttö, hävitys). Ihmiset voivat altistua erilaisille kemikaaleille ihon, ravinnon ja hengitysilman kautta. Myös eläimet altistuvat kemikaaleille pääasiassa ravinnon ja veden kautta.
Ympäristön kannalta erityisen ongelmallisia ovat pysyvät, biokertyvät ja myrkylliset eli ns. PBT-aineet (Persistent, Bioaccumulative and Toxic). PBT-aineet hajoavat luonnossa hyvin hitaasti ja niille altistuminen voi jatkua vielä pitkään varsinaisten päästöjen loputtua.
Ympäristölle haitallisia kemikaaleja voivat olla esimerkiksi:
- kasvinsuojeluaineet
- polttoaineet
- liuottimet
- valkaisu- ja desinfiointiaineet
- kosmetiikka- ja kodinhoitotuotteiden säilöntäaineet
Mihin kaikkeen mm. käytämme kemikaaleja:
Terveydelle vaaralliset kemikaalit
Vaaraluokat:
- Välitön myrkyllisyyys (suu, iho, hengitystie)
- Ihosyövyttävyys / ihoärsytys
- Vakava silmävaurio / silmä-ärsytys
- Herkistävyys (hengitystiet, iho)
- Sukusolujen perimävauriot
- Syöpävaarallisuus
- Vaarallisuus lisääntymiselle
- Elinkohtainen myrkyllisyys (STOT)
- Aspiraatiovaara
Syöpävaaralliset, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet
Nämä kemikaalit ovat erittäin vaarallisia ihmisen terveydelle. Ne voivat vaikuttaa geeniperimäämme muuttamalla sitä ja aiheuttamalla hallitsematonta solujen kasvua aiheuttaen syöpää.
Lisääntymiselle vaaralliset aineet voivat vähentää hedelmällisyyttä tai aiheuttaa kehityshäiriöitä sikiössä.
Herkistävät aineet
Herkistävät aineet eli allergeenit voivat aiheuttaa ihon ja/tai hengitysteiden herkistymistä. Hengitysteiden herkistymisen oireet ilmenevät tavallisesti nuhana, astmana, sidekalvotulehduksena tai keuhkorakkuloiden tulehduksena.
Iholla herkistävät aineet aiheuttavat allergista ihottumaa, joka ilmenee yleisemmin ihon punoituksena, kutinana, hilseilynä tai turvotuksena. Herkistäviä aineita voi olla muun muassa kosmetiikassa, hiusväreissä, pesuaineissa ja leluissa.
Hormonitoimintaa häiritsevät aineet
Hormonijärjestelmät ohjaavat ihmisten ja eläinten kehitystä, kasvua, lisääntymistä, käyttäytymistä, aineenvaihduntaa ja vastustuskykyä.
Elimistön luonnolliset hormonit (esim. testosteroni, estrogeeni, kilpirauhashormoni, insuliini) ovat kemiallisia aineita, ja ne muodostavat monimutkaisen ja herkän järjestelmän.
Ihmisen valmistamat ja luonnosta peräisin olevat kemialliset aineet saattavat eri tavoin häiritä luonnollisten hormonijärjestelmien toimintaa ja aiheuttaa haitallisia vaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle. Tällaisia aineita kutsutaan hormonitoimintaa häiritseviksi aineiksi.
Luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevaan CLP-asetukseen (EY N:o 1272/2008) on lisätty EU komission delegoidulla asetuksella (EU) 2023/707 uusia vaaraluokkia.
Uudet vaaraluokat ovat:
- Hormonitoimintaa häiritseviä ihmisen terveydelle. Hormonitoiminnan häiriöt voivat aiheuttaa ihmisille häiriöitä, kuten synnynnäisiä epämuodostumia, kehityshäiriöitä, lisääntymishäiriöitä, neurologisia kehityshäiriöitä, syöpää, diabetesta ja liikalihavuutta. Nämä häiriöt ovat yleistymässä sekä lapsilla että aikuisilla.
- Hormonitoimintaa häiritseviä ympäristön suhteen. Hormonitoimintaa häiritsevät aineet tai seokset voivat vaikuttaa haitallisesti eläinpopulaatioihin ympäristössä. Luonnonpopulaatioissa on havaittu eri puolilla maailmaa vaikutuksia (mm. lisääntymishäiriöitä), jotka saattavat johtua hormonitoiminnan häiriintymisestä.
- Hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä (PBT) tai erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin biokertyviä (vPvB).Tällaiset aineet ja seokset hajoavat hitaasti ja kertyvät ympäristöön, minkä takia pidemmän aikavälin vaikutuksia ja altistuksen suuruutta on vaikea ennustaa riskinarvioinnissa. Vaaraominaisuuksien arvioinnissa käytettyjen kriteerien perustana ovat REACH-asetuksessa (EU) 1907/2006 olevat PBT/vPvB-kriteerit.
- Hitaasti hajoavia, kulkeutuvia ja myrkyllisiä (PMT) tai erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin kulkeutuvia (vPvM).Hitaasti hajoavat ja kulkeutuvat aineet ja seokset voivat saastuttaa Euroopan juomavesivarantoja, sillä ne voivat kulkeutua laajalle vesiympäristössä, ja niitä on vaikea poistaa vedenkäsittelylaitosten puhdistusprosesseissa. Hitaan hajoamisen ja myrkyllisyyden kriteerit ovat vastaavat kuin PBT/vPvB vaaraominaisuuksien arvioinnissa. Kulkeutuvuuden (M/vM) arviointi perustuu aineen tai seoksen taipumukseen sitoutua (adsorptoitua) esimerkiksi maaperän orgaaniseen ainekseen.
(Lähteet: tukes.fi, thl.fi ja ymparisto.fi)
Osa kemikaaleista on tarpeellisia ja tärkeitä eikä elämää tarvitse kemikaalien takia jättää elämättä.
On kuitenkin hyvä tiedostaa, missä kaikkialla ja millaisille kemikaaleille altistaa itsensä tai lapsensa, sillä monet valintamme siirtyvät esimerkiksi äidistä lapseen ja voivat vaikuttaa myös pitkällä aikavälillä.