Tämä postaus on jatkoa edelliselle, jossa taustoitin reissumme syytä ja kommentoin vähemmän kauniiseen sävyyn Suomen ravintolakulttuuria. Tässä sen sijaan minulla on hyvääkin sanottavaa.
Koska miesystävälläni oli työpäivä tänään, sain mahdollisuuden kävellä itsekseni kaupungilla ja ihmetellä elämää. Istuin koneella hotellissa check-outiin asti ja lähdin sen jälkeen ulos. Laitoin varmuudeksi takin, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Jalkani veivät kohti maksimaalista tuhoa eli kenkäkauppaa. Löysin viime vuonna mukavat korkokengät, joten ostin uudet samanlaiset. Suutarillakin olisi voinut käydä, mutta olemme ylihuomenna lähdössä reissuun, joten en viitsinyt lähteä kiikuttamaan kenkiäni mihinkään (eikä ne olisivat edes olleet mukana) tekosyy. Mutta lähestyvä kesä saa minut haaveilemaan mekoista, hameista ja korkokengistä, enkä voi sille mitään. Ja kun joskus löytää korkkarit, jotka pysyvät jaloissa niin silloin ne kannattaa ostaa. Ostamani ja omistamani kengät ovat oikeastaan sandaletit, mutta sopivat monien asujen kanssa. Onkohan muuten vain minun jaloillani ongelma vai kengissä, mutta tavalliset avokkaat eivät vain juma*auta pysy jaloissa. Vaikka minulla olisi korkokengät niin niillä on pakko pystyä myös juoksemaan tarpeen tullen ja harvat korkokengät täyttävät tätä kriteeriä.
Siitä jatkoin matkaa kauppahalliin. Aamiaisesta ei ollut vielä kulunut montaakaan tuntia eli menin sinne ihan vain katselemaan. Jokin ilta olisi tosin kiva, jos joku sattuisi ehdottamaan vaikka kauppahallissa pientä iltapalaa minulle… Kauppahallit ovat mielestäni nimittäin ihanan tunnelmallisia ja tuollakin oli lounasaikaan melko täyttä, vaikka kuvissa ei välitykään tuolla vallinnut lämmin tunnelma.
Oikeasti päädyin viinille Fontanaan, josta heidän omilla verkkosivuillaan sanotaan paikasta seuraavaa: ”Leppoisa kohtaamispaikka ystäville ja valloittava valikoima herkuttelijoille, aivan Turun sydämessä.” Jos paikan ulkopuolella lukee Wine & Tapas on se jo itsessään katseet kiinnittävä. Ja mahdollisuus istua ulkona auringossa on kieltämättä houkutteleva ajatus. Valitettavasti kirjoittaminen ulkosalla ei ole ihan yhtä mukavaa kuin sisällä, mutta paikka oli myös sisältä todella viihtyisä. Yleensä kahvilat ovat ahtaita ja osa jopa epämukavia(!), mutta täällä oli todellakin kiva istua. Suosittelen.
Sen jälkeen kävelin lisää ja kävin vielä parissa kaupassa ja menin lopuksi Torio ravintolaan (torille) lounaalle ennen kuin kyytini saapuisi.
Pitääkö viinilasillista lounasaikaan perustella? Ei, mutta perustelen silti. Hotellin aamiaisella tulee syötyä yleensä hieman enemmän kuin tavallisesti aamuisin, joten nälkä ei kurni vielä lounasaikaan. Menin siis vasta iltapäivällä lounaalle. Kahvia en mielelläni juo kuin aamulla kupillisen poikkeuksia lukuunottamatta, mutta jotain on kiva ottaa kahvilassa kun sinne menee. Makeita limsoja en juo. Enkä juuri teetäkään, paitsi kylmällä ja iltaisin. Viinilasillinen on kuitenkin sen hintainen (josta juuri edellisessä postauksessa valitin), että sen varjolla kehtaa istua tunnin kahvilassa. Ja sitten tärkein: pidän etelä-eurooppalaisesta kulttuurista, jossa on viini ja olut kuuluvat päiviin. Niitä ei juoda tolkuttomasti vaan ruuan kanssa tai iltapäivällä ystävien seurassa. Suomessa juodaan melkoisen eri tavalla siis. Kun joku sanoo lähtevänsä yhdille, se ei yleensä tarkoita yhtä vaan kymmentä. Minusta olisi kiva, jos ihmiset voisivat nauttia työpäivän jälkeen oluita ja viinejään rauhassa. Lapsien olisi hyvä oppia myös kahvilakulttuuria, sillä tavathan opitaan tunnetusti jo kotoa. Mikäli lapsena ei pääse mihinkään eikä opi nauttimaan seuraelämästä uskallan väittää, että se on yksi syy aikuisena syömiseen ja sosiaaliseen elämään liittyviin haasteisiin. Syömisen ja ruuan tulisi olla ennenkaikkea elämän juhlistamista. Yhteisöllistä ja nautinnollista. Monilla syöminen kuitenkin tuottaa lähinnä ahdistusta ja syyllisyyttä, joka johtaa helposti eristäytymiseen. Itse olen vuosia käynyt myös yksin kivoissa ravintoloissa syömässä ja minusta jokaisen kannattaisi kokeilla myös sitä. Silloin voi keskittyä oikeasti ruokaan ja sen makuihin. Pitäisiköhän alkaa kirjoittelemaan tännekin enemmän ravintolakokemuksia ja ruokajuttuja hmm…