Category

Raha & talous

Category

On ihanaa näyttää hyvältä, kauniit kynnet, puhdas iho ja kampaajallakin käyty tämän vuosikymmenen puolella. Ehkä monilla pakettiin kuuluu vielä tuuheat voluumiripset, kulmien kestopigmentointi, ihonpuhdistus, ihokarvojen sokerointi ja suihkurusketus talvikuukausina. Entäpä kaikki tuotteet, pitäähän naisella olla oman ihotyyppinsä mukaiset tuotteet kuten päivä- ja yövoide, kasvovesi, seerumi, kuorintavoide, hoitoöljy, silmänympärysvoide, käsivoide, vartalovoide, lisäksi meikkejä ja niin edelleen. Hiuksille käytössä kalliit tuotteet, joiden pitäisi pelastaa liiallisesta käsittelystä aiheutuneet tuhot. Tällaiseen lystiin saa menemään vuodessa helposti tuhansia. Eikä kaikilla kauneuden tavoittelu rajoitu edes näihin vaan osa on valmiita korjailemaan ulkonäköään myös veitsen alla tai erilaisilla täyteaineilla. Enää ei riitä juhliin ammattilaisen tekemä kampaus vaan odotukset naisia kohtaan ovat koventuneet.

Ääripäät korostuvat

Yhä useammin törmää hätkähdyttävän ”korjailtuihin” ulkonäköihin. Osaa ei edes haittaa, että lookista luonnollisuus katosi jo ajat sitten. Mutta teemmekö todella näitä toimenpiteitä ja ”kaikkea tätä” ihan vain itsemme vuoksi? Maksamme tuhansia euroja vuodessa vain näyttääksemme hieman paremmilta eikä monikaan toimenpide ole edes pysyvä, vaan uusittava säännöllisesti. Taitaa olla luonnonlaki, että kaikki hakeutuu lopulta alkuperäiseen muotoonsa.

Jokainen saa tietysti tehdä kuten parhaakseen näkee, mutta kuinka moni pysähtyy miettimään miksi tekee? Miksi ei kelpaa sellaisena kuin on? Luonto ei tee virheitä, ihmiset tekevät. En halua alkaa selittämään tässä nyt sisäisestä kauneudesta ja siitä, että eihän kukaan mitään tuotteita tarvitse, mutta luulen, että monet yrittävät ostaa itseään paremmiksi. Mutta ihmisarvo – tai tässä tapauksessa naisen arvo – ei ole kuitenkaan ostettavissa.

Olemme usein säälimättömiä itseämme kohtaan; luulemme näyttävämme ilman meikkiä kummajaiselta, vaikka muissa ihmisissä emme juuri edes huomaa eroa meikittömän ja meikillisen naaman välillä. Monet suuttuvat kun heille sanoo, ettei ihoa tarvitse hoitaa ja puolustautuvat sillä, että heidän ihonsa tarvitsee heti suihkun jälkeen runsaasti kosteutusta jne., mutta tajuamatta sitä, että ovat itse toiminnallaan tehneet ihonsa riippuvaiseksi ulkoapäin tulevasta kosteutuksesta. Tällaiset tuotteet aiheuttavat riippuvuutta ja se on niiden tarkoitus – saada kuluttaja ostamaan lisää.

Markkinoinnin uhrista kohti luonnollista kauneudenhoitoa

Nyt otsikon lupaamaan tuhansien eurojen säästöön. Laskin nopeasti, millaisia summia olen itse käyttänyt aiemmin erilaisiin toimenpiteisiin ja tunnustan synneikseni: geelikynnet/geelilakkaus (minua ärsytti katkeilevat kynnet, jotka itseasiassa johtuivat liian ohuiksi hiotuista kynsistä eli olin päätynyt ”geelikynsi-kierteeseen” sekä hiustenvärjäys kampaajalla, jonka jälkeen lähes poikkeuksetta pettymyksen maku suussa, katkenneet hiukset päässä ja lompakko pari sataa euroa kevyempänä. Nämä olivat pääsyntini, mutta olen saattanut satunnaisesti käydä myös esimerkiksi lomamatkoilla kasvohoidoissa. Jo pelkästään näistä toimenpiteistä on kertynyt huomattavia summia vuositasolla.

Myönnän tuntevani oloni hieman tyhmäksi ja huijatuksi, mutta nyt kun voi katsoa tapahtunutta jo hieman kauempaa niin näkee ja ymmärtää, etteivät nuo toimenpiteet ole todellakaan tuoneet mitään lisäarvoa elämääni tai ulkonäkööni. Päinvastoin. Jokaiselle tekisi hyvää laskea vuoden ajalta kaikkien kauneuteen liittyvien tuotteiden, palveluiden ja toimenpiteiden hinta. Eikä hinta rajoitu edes rahaan vaan lisäksi hinta ympäristölle jne.

Itsestä huolehtiminen ei tarkoita satojen eurojen tuotteita

Markkinoinnilla vedotaan myös tähän: sehän on itsestä huolehtimista. Osta luksusta ja voit tuntea itsesi arvokkaaksi. Kyllähän sinä sen ansaitset! Oli sisäinen kauneus totta tai ei, sillä mitä laitamme suuhumme on enemmän vaikutusta kuin yhdelläkään tuotteella. Se mitä syömme, heijastuu ulospäin. Laadukas ruokavalio, liikunta ja positiiviset ihmissuhteet ovat itsestä huolehtimista, ei kalliit kemikaalit. Monet toimenpiteet ovat kaiken lisäksi kivuliaita, joka on lähinnä itsestä huolehtimisen irvikuva.

Tulen tekemään oman postauksen siitä, mitä tuotteita tällä hetkellä käytän, koska uskon sen kiinnostavan monia, mutta kerrottakoon sen verran, että ne ovat pitkälti luokkaa kookosöljy, sheavoi, mineraalisuola ja vesi.

Kaikkia tuotteita ei tarvitse kerrasta heittää pois ja siirtyä eko-elämään, vaan nykyisten tuotteiden loputtua vaihtaa luonnonmukaisempiin vaihtoehtoihin. Monet epäilevät luonnonmukaisempien vaihtoehtojen tehoa, mutta mielestäni ne pesevät kemikaali-myrkyt myös sen suhteen.

Ihmiset ovat valveutuneempia kuin aiemmin ja (onneksi) nouseva trendi on enemmänkin minimalistinen elämäntapa kuin se, että haalitaan valtavasti tarpeetonta tavaraa tai unelmoidaan some-miljonäärien vaatekaapeista. Isojen talojen sijaan on muutettu pienempään asuntoon, karsittu tavaraa ja löydetty iloa tekemisestä ostamisen sijaan. Mutta onko tämä suunta uhka vai mahdollisuus taloudelle ja yrittäjille?

Itse näen sen enemmän mahdollisuutena. Ihmiset yhä kuluttavat, mutta ostavat mielummin laatua roskan sijaan, mikä on hyvä. Etenkin ne, joilla siihen on varaa. Kestävän kehityksen tukeminen ja sellaisten tavaroiden ja vaatteiden ostaminen, joilla on jälleenmyyntiarvoa. Jokaisella on varmasti kokemuksia vaikkapa lastulevy-huonekaluista tai Ikean hyllyistä ja pöydistä, jotka eivät kestä edes yhtä muuttoa ehjinä… Minusta nykyisten tv-”ohjelmien” sijaan voisi alkaa esittämään oikeasti hyödyllisiä dokumentteja, joista ihmiset saisivat ajateltavaa ja joita voisi soveltaa myös omaan elämään, sillä muutos lähtee aina itsestä.

Katsoin eilen juuri dokumenttia nimeltä Likaista vihreää energiaa (joka oli aiemmin Areenassa, mutta löytyy yhä Youtubesta tuolla nimellä – suosittelen) ja vaikka dokumentti onkin ajatuksia herättävää katsottavaa sen suhteen, että toisaalla maailmassa halutaan vähentää päästöjä niin ongelmat ja päästöthän eivät todellisuudessa katoa mihinkään, ne vain siirretään eri paikkaan. Ja hyvä esimerkki tästä on Suomi (ja EU), jossa yritetään saada ihmiset hankkimaan sähköautoja, mutta sellaista autoa ei ole olemassakaan, joka ei aiheuttaisi ympäristölle tuhoa. Sähköautoihin ja tuulivoimaloihin tarvittavat harvinaiset metallit kaivetaan maasta ja yhtiöt eivät juuri välitä seurauksista. Eli kuvitelma, jossa Suomi olisi pian hiilineutraali on aika naurettava, sillä kaikki me olemme kuitenkin samalla pallolla ja ympäristötuhojen siirtäminen toiseen paikkaan ei sitä asiaa muuta.

Aftonbladet: Vaateketju H&M:n kierrättämiä vaatteita viety ympäristökatastrofista kärsivään Ghanaan

Törmäsin myös hiljattain artikkeliin, jossa kerrottiin tekstiilijätteiden aiheuttamista ongelmista. Suora lainaus tekstistä:

”Ruotsalaisen Aftonbladet-lehden näkemien tulliasiakirjojen mukaan H&M:n kierrätyskumppanit ovat vieneet tänä vuonna Ghanaan vaatteita yhteensä 314 000 kiloa, mikä vastaa noin miljoonaa vaatekappaletta.

Länsi-Afrikassa sijaitseva Ghana on yksi maailman suurimmista käytettyjen vaatteiden maahantuojista. Maahan tulee ainakin 15 miljoonaa vaatekappaletta viikossa. Osa vaatteista päätyy myyntiin mutta suuri osa dumpataan nopeasti. Tekstiilijätteistä on tullut valtava ympäristöongelma. Iso osa Euroopasta tulevista vaatteista ei kelpaa myyntiin eikä kierrätykseen, vaan tekstiilit päätyvät loppujen lopuksi ympäristöön.

Pääkaupungissa Accrassa jätehuolto on suurissa vaikeuksissa ja vaatteita löytyy jopa merestä ja merenpohjasta kaupungin edustalla. Aftonbladetin haastattelema Accran jätehuollon päällikkö Solomon Noi sanoo, että vaatteiden tuonti Ghanaan on suureksi osaksi Euroopan tapa päästä eroon jätteistään.(Lähde)

Ostamamme vaatteen hinta voi siis olla melko arvaamaton. Pikamuotia voisi verrata melkeinpä pikaruokaan: nopeasti edullista terveyden pilaavaa tavaraa, josta on vain hetken ilo.

Muutoksen on oltava käyttäjäystävällinen

Kukaan ei halua tehdä sellaisia muutoksia, jotka kurjistavat omaa elämää. Muutoksen pitäisi olla kannustavaa ja yksilön tulisi huomata joko elämää helpottavia, rahaa säästäviä tai muuten positiivisesti vaikuttavia asioita, jotta ihmiset tekisivät niitä. Lähtökohtaisesti muutosta vastustetaan aina eikä keppi yleensä toimi. Aiheesta voisi antaa esimerkin: Suomessa matalapalkkaisilla aloilla tulot ovat lähes sama (tai käteen jäävä osuus) kuin tuilla olevalla henkilöllä. Työnteosta ja yrittämisestä pitäisi tehdä kannattavaa. Kyse ei ole siitä, että tuet olisivat jättisuuria, sillä ne eivät ole. Elon Musk sanoi jo vuonna 2016, että ”Kun robotit tekevät yhä suuremman osan töistä, valtion on tarjottava elanto yhä suuremmalle osalle ihmisistä. Se tarkoittaa käytännössä perustuloa.” Ja näki siis myös tämän hyvänä asiana, sillä hänestä se vapauttaa ihmiset tekemään ”muita asioita, monimutkaisempia asioita, kiinnostavampia asioita.”

Raha on yleensä paras motivaattori

Niin ikävältä kuin se kuulostaa niin yhtä totta se taitaa myös olla. Raha olisi helpoin tapa kannustaa ihmisiä terveellisempiin, ympäristöystävällisempiin ja parempiin valintoihin. Monesti kuulee sanottavan, että ”terveellinen ruoka on kallista”, ja tottahan se on, mutta terveydestä maksetaan aina ennemmin tai myöhemmin. Valtio kustannuksilla ja yksilö terveyden menettämisellä. Tanskahan otti n. 10 vuotta sitten (ensimmäisenä?) käyttöön ns. läskiveron, mutta perui sen sittemmin kun ihmiset alkoivat hakea herkkuja toisaalta, joka kertoo suoraan sen, mitä pelkästä kepistä seuraa.

En muista tarkkaan, millä tavalla tai millä summilla sähköautojen hankintaa on tuettu, mutta vaikka juuri puhuin niiden ”ympäristöystävällisyydestä” niin siinä oli kuitenkin ideaa. Tuettaisiin samalla myös vaikka terveellisten ruokien syömistä, ”palkittaisiin” ihmisiä, jotka pysyvät terveinä ja normaalipainoisina eivätkä tupakoi jne. Tehtäisiin julkisilla liikkumisesta järkevää, edullista ja helppoa. Kannustettaisiin siihen teoilla eikä ruoskittaisi niitä, jotka joutuvat syystä tai toisesta omaa autoa käyttämään. Pelkät kehotukset syödä tai toimia terveellisemmin ovat riittämättömiä. Muutoksien hyödyt pitäisi saada näkyviin paljon nopeammin.

En väitä, että tällaiseen ”palkkio-systeemiin” olisi välttämättä resursseja, mutta ainakin ihmisiä motivoi paremmin se, että jostakin saa itselle jotain hyötyä kuin se, että jotakin yritetään rajoittaa tai hankaloittaa.

Ja kyllä valtiokin lopulta jäisi voitolle, sillä terveydenhuollon kustannukset ovat tähtitieteellistä luettavaa. Kaikkiin sairauksiin ja ongelmiin ei tietenkään auta pelkkä ruokavalio, mutta mm. ylipainoon tai siihen liittyviin sairauksiin kylläkin. Normaalipainoisiin verrattuna lihavien henkilöiden sairauksien hoitokulut ovat noin 75 % suuremmat kuin normaalipainoisten. Henkilöä kohden lihavien kulut ovat keskimäärin 2665 ja normaalipainoisten 1527 euroa vuodessa. (Lähde)

(This post is only in finnish, please translate it if you are interested – the topic is related to ”stop-buying”)

En ole koskaan ollut ns. virallisesti ostolakossa, mutta olen kyllä useamman kerran kirjoittanut tänne blogiinkin kuluttamisesta. Vaikka olen minimalisti ja haluan asioiden olevan itselleni merkityksellisiä ja tarpeellisia niin en voi väittää, ettenkö olisi itsekin ostellut asioita, jotka sitten lähtevät parin käyttökerran jälkeen koristamaan siskon kaappeja ja hyllyjä. Eli parantamisen varaa on. Toki se, että minulla ei oikeastaan ole säilytystilaa tai vakituista asuntoa vaikuttaa jo paljon. Minulla ei ole kovin paljoa myöskään vaatteita, sillä en pysty säilömään sellaisia asioita, joita en itse käytä eli ne lähtevät yleensä aika nopeasti kiertoon.

Shoppailua kuitenkin on hillinnyt aika paljon myös se, etten jaksa pyöriä kauppakeskuksissa ja kaupoissa samassa määrin kuin aiemmin. Ahdistun ihmispaljouksista ja sovituskoppijonoista, jotka yleensä skippaan ja ostan vaatteita sovittamatta, jotka tietysti no, ovat toisinaan hyviä ja toisinaan ei-niin-hyviä. Joskus tilaan vaatteita, mikäli sopivaa ei ole muuten löytynyt, mutta siinäkin on oma hommansa ja eipä sekään mitään ympäristöystävällistä ole.

Minua on kuitenkin alkanut ärsyttämään oma toimintani, vaikka mistään ongelmasta ei olekaan kyse. En saa mitään mielihyvää ostamisesta vaan yleensä ajattelen, että jokin asia voisi olla hyvä ja sitten myöhemmin totean, etten kuitenkaan tule käyttäneeksi sitä niin paljon kuin olin ajatellut. Ja palaan taas vanhoihin tapoihini eli vähemmän on enemmän ja vanhassa vara parempi -moodiin.

Syksy on saanut minussa aikaan muutosta ja olenkin tässä siivonnut elämääni mm. jättämällä alkoholin kokonaan, lopettamalla yhteydenpidon sellaisiin ihmisiin, joiden seura ei edistä positiivisia asioita elämässäni, siistinyt ruokavaliota, liikkunut enemmän jne., joten ostolakko ja säästäminen sopii tähän kohtaan oikein hyvin. Vaikka en aloita ostolakkoa rahan säästäminen mielessäni niin pakko sanoa, että monet asiat ovat Suomessa jo sellaisissa hinnoissa, että ei paljoa huvita ostella ostamisen ilosta, kaikella kunnioituksella yrittäjiä kohtaan.

Säännöt ostolakolle

Ostolakko tietysti nimensä veroisesti on sitä, että lopettaa ostamisen. On kuitenkin joitakin asioita, jotka jäävät sen ulkopuolelle kuten hammasharja ja muut tarpeelliset hygieniatuotteet. Urheilen myös tavoitteellisesti, joten mikäli vaikkapa lenkkarini sattuisi hajoamaan niin se olisi sen luokan katastrofi, että uudet olisi ostettava. Myös urheilussa muuten tarvittavat asiat ja maksut jäävät ulkopuolelle (siis välineet ja varusteet, lajimaksut yms.), sillä urheilu on asia, josta en halua tinkiä. Ulkopuolelle jäävät myös nettivalmennukset ja muut itsensä kehittämiseen liittyvät ei-materiaaliset asiat.

Eli lakko tulee koskemaan vaatteita, laukkuja, kenkiä, kosmetiikkaa, lehtiä (en tosin muutenkaan niitä ole ostellut), geelilakkauksia kynsiin, kampaamoita, ja kaikkea ”tarpeetonta”, mitä nyt on mahdotonta yksitellen tähän eritellä, mutta sanotaan nyt vaikka karvanopat autoon ja ylipäätään kaikki sellainen, millä ei ole todellisuudessa mitään oikeaa käyttöä.

Haluan siis tehdä aika radikaalin muutoksen ja tarkastella kriittisesti kaikkea aiemmin ostamaani. En osaa sanoa, teenkö jonkin budjetin, jossa seuraan menoja vai en, mutta uskon, että tulen kirjoittamaan useampia päivityksiä aiheesta. Minulla on myös luonnoksissa rahaan ja kuluttamiseen liittyvä postaus, mikä tulee julki viimeistään parin päivän päästä.

Ostolakon kestoksi olen ajatellut vuotta, mutta luultavasti teen kuitenkin ensin puolen vuoden lakon ja katson siinä kohtaa miten olen edistynyt. Tavoitteena on tietysti muuttaa kulutustottumuksia pysyvästi. Toivottavasti joku innostuu lähtemään mukaan, sillä syksy on loistavaa aikaa tehdä muutoksia.

Sisältää mainoslinkkejä*

Mitä sitä kaunistelemaan, Suomessa säästetään ja karsitaan kuluttamisesta – osa pakon edessä ja osa etukäteen varautuen. Säästäminen on hyödyllistä ja järkevää, mutta mistä aloittaa jos tulot ovat epäsäännöllisiä, niitä on vähän tai tili on usein tilipäivää ennen tyhjä?

Pienituloiset eivät voi muuta kuin pyöritellä silmiään kun joku sanoo, että kuukaudessa pitäisi saada tonni säästöön. Jos palkkaa tulee käteen vaikkapa 1400e, siitä pakolliset eli asuminen, sähkö, netti, bussikortti yms. tarkoittaa helposti jo 800-1000e eli jäljellä olisi kuukaudeksi 400-600e, josta pitäisi tietysti vielä maksaa ruuat ja muut menot. Realistinen summa lienee siis monille 50-200e kuussa säästöön.

Aloita pienestä

Valitettavasti äkkirikastumiset ovat harvinaisia eikä suurta perintöäkään taida ihan joka pojan kohdalle osua. Suomessa on n. puoli miljoonaa ulosoton asiakasta, joka kertoo jo vähintäänkin sen, että taloudellista turvaa kannattaa alkaa miettimään jo hyvissä ajoin. Moni on päätynyt pienistä lainoista vaikeuksiin ja juuri sitä varten säästäminen etenkin kannattaa. Kaikki isommat säästöt, sijoitukset ja hankinnat ovat vain plussaa – säästä ensin ”hätävarasto” ja mieti sen jälkeen muita kohteita.

OP-ryhmä: Suomen talous painuu taantumaan

”OP-ryhmän mukaan teollisuus ja rakentaminen ovat jyrkässä laskussa. Ennusteessa arvioidaan myös, ettei kotitalouksien parantunut tulokehitys riitä kompensoimaan ehtyviä säästöjä ja korkojen nousun myötä vähäisempiä käytettävissä olevia tuloja.

– Suomen talous on suunnannut kohti maltillista taantumaa siinä määrin verkkaisesti, että tätä voi hyvin kutsua pehmeäksi laskuksi. Valitettavasti taloudessa laskeudutaan pehmeälle pohjalle, ja epävarmuus on suurta, sanoo OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen tiedotteessa.

OP odottaa viennin vähenevän niin tänä kuin ensi vuonna. Myöskään kotitalouksien kulutus ei sen ennusteen mukaan kasva tulevana vuonna. Synkät pilvet varjostavat myös työmarkkinoita, joiden tilanteen OP-ryhmä odottaa heikkenevään hieman tulevina vuosina.” (Lähde)

Säästäminen kannattaa, mutta kaikella on hintansa

Yli puolet suomalaisista on säästänyt kuluvana vuonna ravintolakäynneistä, ruokakaupassa ja lomamatkoista, selviää Kuluttajaliiton teettämästä kyselystä (Mtv-uutiset)

Se, kuinka paljon rahaa käytetään kotimaassa palveluihin ja ostoksiin on varmasti melko suorassa suhteessa työllisyyteen, konkursseihin ja pienyrittäjien vaikeuksiin. Mutta eipä siitä voi vain kuluttajia syyttää, sillä jos rahaa on vähemmän käytössä korkojen nousun ja hintojen kallistumisen myötä niin jostainhan se on pakko säästää ja yleensä ensimmäisenä jäävät pois ei-välttämättömät palvelut ja menot, kuten kauneudenhoito-palvelut, ravintolat ja tarpeettomat hankinnat. Tilanne on toki jossain määrin valitettava, mutta talouskasvua on tähän saakka tavoiteltu monien muiden asioiden kustannuksella (kuten ympäristön), joten ehkä asiassa voi nähdä myös jotakin hyvää. Huolettoman velanoton ja kulutusluottojen jälkeen saattaa koittaa arki, jossa perusasiat alkavat tuntumaan aika kivoilta. Ja minimalismin puolestapuhujana voisin sanoa, että ei olisi lainkaan hullumpaa, mikäli yhä useampi ihminen huomaisi, mikä elämässä on oikeasti merkityksellistä. Uudet kynnet ja ripset saattavat toki tuoda iloa harmaaseen päivään, mutta tällainen onni on harvoin kestävää.

Säästämisestä iloa

Harva osaa ajatella nuorena tulevaisuutta vaan käyttää mielummin käsillä olevat rahat johonkin muuhun, kuten vaatteisiin, kosmetiikkaan ja elektroniikkaan. Näin oli myös omalla kohdallani. En todellakaan nauttinut säästämisestä enkä pitänyt 18-vuotiaana ajatuksesta, että minun pitäisi silloin alkaa miettimään eläkepäiviä. Kaikki eivät opi rahataitoja kotoa vaan kantapään kautta. Kun kerran on sotkenut raha-asiat ja maksanut siitä kalliisti niin ei taatusti tee sitä toiste.

Minulle käänteentekevä juttu oli kuitenkin innostuminen ”vähemmän on enemmän” -ajatuksesta. Laatua määrän sijaan. Vapaus alkoi siis houkutella – raha tuo vapautta, tavarat eivät. Vaikka raha ei tuo onnea, se auttaa merkittävästi rakentamaan sellaista elämää, josta unelmoi. Minulla oli halu muuttua ja ihailin ihmisiä, jotka osasivat olla hyvällä tavalla pihejä.

Paras vinkkini säästämisen aloittamiseen on siis löytää jokin motivoiva asia, jolloin säästämisestä voi todella saada iloa. Ja kun kerran pääsee säästämisen makuun niin saattaa kuin huomaamattaan tulla myös paremmaksi rahankäyttäjäksi. 10€ ei ehkä tunnu aluksi isolta summalta laittaa säästöön, mutta nopeasti kasvavien säästöjen katselu saattaa kannustaa nipistämään muualtakin.

Vinkkejä

  • Luo erillinen säästötili ja päätä, ettet nosta rahoja sieltä ellei ole aivan pakko (harvoin on)
  • Säästä ensin hätävarasto ja pidä se erillään ”muista säästöistä”
  • Kun olet saanut tietyn summan tai puskurin säästöön, opettele sijoittamaan – ehkä voisit innostua siitä enemmänkin?
  • Mikä motivoi sinua säästämään? Valitse muutama kohde tai asia ja pidä ne mielessäsi
  • Jokainen pystyy kitkuttamaan ainakin kuukauden-kaksi. Lainarahaa saa helposti, mutta lopullinen hinta voi muodostua isoksi
  • Mieti, onko uusi hankinta oikeasti tarpeellinen
  • Halut eivät useinkaan vähene ostamalla vaan kasvavat. Maailma on täynnä ostettavaa, mutta ostaminen on harvoin ratkaisu
  • Opettele suhtautumaan säästämiseen uudella tavalla – tee siitä hauskaa ja innostavaa!

*Nordnet on Pohjoismaiden johtava osakkeiden, rahastojen ja muiden pörssinoteerattujen arvopapereiden kaupankäyntiä tarjoava nettipankki. Nordnet tarjoaa palveluita, jotka tekevät säästämisestä ja sijoittamisesta helppoa, fiksua ja kannattavaa.

Ja vaikka nyt innostuisit sijoittamisesta oikein tosissaan niin on hyvä muistaa, että sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.

Ihmiset pitävät yleensä tavoiteltavana sellaisia asioita kuin vaikkapa hyvää koulutusta, työpaikkaa ja työuraa, isoa ja kaunista kotia, hienoa autoa, luksusta, mukavaa sohvaa ja isoa telkkaria, menestystä, mainetta, rahaa, kuuluisuutta ja niin edelleen. Mutta tuoko nämä asiat todella iloa ja onnellisuutta? Tuoko ne elämään todella tarkoitusta? Kukaan ihminen ei sano kuolinvuoteellaan, että olisinpa tehnyt enemmän töitä ja olisipa minulla ollut varaa ostaa enemmän tavaroita. Ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan sitä, että eivät eläneet tai olleet läsnä läheistensä elämässä. Että he tuhlasivat elämänsä ei-mihinkään.

Määrittelemme menestyksen kuitenkin usein juuri näiden asioiden perusteella, vaikka maailma on täynnä onnettomia esimerkkejä siitä, mitä raha, maine, valta ja kuuluisuus saavat aikaan. Ilman tällaisia ”houkuttimia”, kuten rikkaus, emme tekisi töitä yhteiskunnalle ja maksaisi veroja. Harva pysähtyy koskaan elämässään miettimään, miksi tekee niitä asioita, joita tekee. Miksi tavoittelee haluamiaan asioita? Saatat vastata: ”koska haluan niitä”, mutta mikä tuo halu oikeasti on? Halua olla onnellinen.

Onnellisuus ei tule ulkoa

Mutta onnellinen voi tietysti olla myös rikkaana, kuuluisana ja omistaen kolme suurta taloa autoineen. Sillä ei ole merkitystä vaan sillä, mistä ja miksi tavoittelemme onnea. Jos aikeena on löytää onnellisuus omistamalla, metsään menee. Kestävä onnellisuus ei löydy tavaroista, parisuhteesta tai työpaikasta, sillä silloin parisuhteen päättyminen, työpaikan menettäminen tai irtaimiston tuhoutuminen tarkoittaisi jälleen onnetonta tilaa. Viisas ymmärtää tällaisten asioiden olevan ohimeneviä unikuvia eikä takerru niihin, saati yritä löytää niistä pysyvää onnellisuutta.

Miksi henkiset suuruudet ovat lähes poikkeuksetta asuneet ja eläneet hyvin vaatimattomasti, kenties vain yksi vaatekerta päällään ja viettäen hiljaista ja mietiskelyyn taipuvaista elämää – piilossa usein ihmisten ymmärtämättömiltä katseilta? Jos ihminen on sisäisesti ilon ja rauhan tilassa, miksi olisi tarvetta elää yhtään sen ylellisemmin tai tavoitella mitään? Ei mistään syystä.

Etsimme kaikki onnea ja yritämme peittää sisäistä turhuuden tunnetta, tajusimmepa sitä tai emme. Se on se, jonka vuoksi nousemme aamulla sängystä. Meillä on sisäinen tunne epätäydellisyydestä ja tuota epätäydellisyyden tunnetta yritämme korjata ja paikata kuka milläkin keinoilla. Tiedämme jokainen sen tunteen. Se kalvaa sinua ehkä tällä hetkellä vain hiljaisesti ja muistuttaa olemassaolostaan vain silloin, kun olet yksin ajatustesi kanssa.

Menestys

Jokainen määrittelee tietysti itse sen, mitä menestys omalla kohdalla tarkoittaa. Onko se taloudellinen vapaus vai voisiko menestystä alkaa määrittelemään myös ei-ulkoisilla asioilla? Menestys on ennen kaikkea sisäisen rauhan ja tyytyväisyyden tila, jossa ei ole jatkuvasti tarvetta ponnistella eteenpäin ja ylöspäin. Menestynyt ihminen on tyyni ja sisäisesti vapaa. Rahalla ja menestyksellä on todellisuudessa hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa.

Menestynyt ihminen on ymmärtänyt elämän merkityksellisyyden ja oppinut arvostamaan todellisia arvoja, kuten ystävällisyyttä, terveyttä ja puhdasta ilmaa.