Archive

syyskuu 2023

Browsing

Aihe herättää varmasti tunteita, sillä monille hikoilu on todellinen ongelma. En olisi itsekään voinut 5 vuotta sitten olla ilman deodoranttia yli paria-kolmea päivää, tai ainakin sillä olisi ollut seurauksia… Kuten kerran lähtiessäni viikoksi ulkomaille kun ajattelin hieman säästää matkatavaroiden määrässä ja jätin dödön kotiin. Virhe. Tilanne on kuitenkin muuttunut ja nykyään käytän kainaloissa vain satunnaisesti jotakin, jos käytän. Mitenkään välttämätöntä se ei ole.

Tutkimus: Antiperspiranteista ja deodoranteista enemmän haittaa kuin hyötyä

Tutkimuksen mukaan deodorantit saattavat olla haitallisempia kuin uskoisikaan.

Ihmisellä on keskimäärin 2,6 miljoonaa hikirauhasta. Hikirauhasen tärkein tehtävä on osallistua lämmönsäätelyyn sekä erittää ulos elimistön kuona-aineita. Useimmat meistä kuitenkin yrittävät vähentää hikoilua muun muassa deodoranttien ja antiperspiranttien avulla. Hikihän itsessään ei haise lainkaan, mutta kainalon bakteerit hyödyntävät hikeä ja saavat aikaan hajua.

Hikoilun hillitsemistä ei kuitenkaan kannata vielä äärimmilleen, koska muutoin kehon lämpötila saattaa nousta liian korkeaksi tai keho ei pääse eroon haitallisista kuona-aineista. Antiperspirantit ja deodorantit muokkaavat kehon viestejä. Keho nimittäin viestii tuoksujen avulla muun muassa stressistä, sairauksista tai kiihottumisesta.

Antiperspirantit ehkäisevät hikoilua niin, että ne liukenevat hikeen ja muodostavat hikirauhasten pinnalle ohuen geelikerroksen. Antiperspiranttien käyttö heikentää hikoilua ja samalla myös haitallisten kuona-aineiden poistumista kehosta. Deodorantit puolestaan taas eivät varsinaisesti estä hikoilua, mutta ne tappavat bakteereita ja peittävät kainalon hajut tuoksulla.

Archives of Dermatological Research -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan antiperspirantit lisäävät bakteereja, jotka aiheuttavat epämiellyttävää hajua. Pitkäkestoinen antiperspiranttien käyttö muuttaa ihmisen luonnollista tuoksua erilaiseksi. (Lähde)

Parinvalinta pieleen antiperspiranttien käytöstä

Ihmisen parinvalinta perustuu persoonallisuuden ja varakkuuden lisäksi myös ulkoiseen olemukseen sekä hajuihin. Myös hormonaalinen ehkäisy muuttaa naisten miesmakua ja voi selittää jopa parisuhteiden kariutumisia.

Ihminen erittää ominaistuoksunsa lisäksi feromoneja, eli kemiallisia signaaleja. Nekin vaikuttavat tiedostamattomasti ihmisten käyttäytymiseen.

Normaalisti naiset suosivat itsensä kanssa geneettisesti erilaisia miehiä. Tämä on evoluution tapa estää sisäsiitosta. Mutta kun naiset alkavat käyttämään e-pillereitä, niin jostain syystä he alkavatkin suosia geneettisesti itsensä kaltaisia miehiä nimenomaan hajun perusteella. (Lähde)

Oma teoriani on, että myös muut ”normaaleja tuoksuja” peittävät tai muuttavat tuotteet kuten hajuvedet ja deodorantit voivat vaikuttaa siihen, kenestä viehätymme ja vaikuttaa näin jopa parinvalintaan.

Voiko ilman deodoranttia selviytyä?

Siis ilman, että siitä koituu haittaa itselle tai ympäristölle. On olemassa useita asioita, jotka vaikuttavat ”tuoksuumme”. Ihon bakteerit pilkkovat hikeä ja talia, joiden hajoamistuotteet aiheuttavat hien hajun. Eri ihmisillä on erilainen mikrobiomi eli bakteeristo, joka hajottaa talia, ja siksi myös hien haju vaihtelee yksilöstä toiseen. Myös naisilla ja miehillä on erilaiset bakteerikannat, jotka vaikuttavat hajuihin.

Hien hajua saattavat voimistaa esimerkiksi juustot ja alkoholi tai rikkiä sisältävät ruoka-aineet, kuten kananmuna, liha, kukkakaali ja valkosipuli, joten ruokavaliolla on näppinsä pelissä tässäkin asiassa. Hajuihin vaikuttavat toki myös esimerkiksi henk.koht. hygienia, stressi, hormonit, itsensä hyväksyminen, päihteet jne.

Käytin nuorena vielä ns. markettidödöjä ja muistan vieläkin sen ällöttävän hajun ja tahman, joka niistä jäi vaatteisiin. Oma ahaa-elämykseni tapahtui kun siirryin luonnonkosmetiikan valikoimaan (lähinnä suolaan, öljyihin ja ruokasoodaan perustuvia tuotteita) ja huomasin, että niistä ei jäänyt ylimääräistä hajua tai tahmaa vaan ne todella hoitivat asiansa kuten piti. Sitten muutin Egyptiin ja minulle valkeni, ettei dödön käyttö ollut siellä päin lainkaan päivittäistä.

Vaikka olin tyytyväinen luonnonkosmetiikkaan niin silti minusta tuntui hölmöltä maksaa yli 10e purkista, jossa saattoi olla lähinnä suolaa ja vettä tai vaihtoehtoisesti öljyä ja ruokasoodaa. Tässä kohtaa kokeilin mm. pelkkää kookosöljyä kainaloihin – toimii, mutta kookosöljyn tuntuma saattaa häiritä jotakuta. Ruokavalioni koki myös muutoksen ja raakavegaanina (n. 70% syödystä raakaa) voi todellakin unohtaa monet kosmetiikkatuotteet.

Nykyään saatan ikäänkuin varmuudeksi laittaa jotakin kainaloihin jos tiedän vaikkapa urheilevani useamman tunnin päivän aikana, kuten MeineBase suolaa. Itselläni ei ole aiheesta kokemusta, mutta uskoisin pitkään antiperspiranttia käyttäneiden kokevan jonkinlaisen muutoksen hikoilun määrässä siinä kohtaa, kun lakkaa tukkimasta hikirauhasia. Myös siirtyessä yhdestä valmisteesta toiseen voi mennä hetki, ennen kuin teho alkaa. Eli jos luonnonkosmetiikan dödö ei tunnu ensimmäisenä päivänä toimivan, kannattaa olla kärsivällinen.

Ihmiset ovat valveutuneempia kuin aiemmin ja (onneksi) nouseva trendi on enemmänkin minimalistinen elämäntapa kuin se, että haalitaan valtavasti tarpeetonta tavaraa tai unelmoidaan some-miljonäärien vaatekaapeista. Isojen talojen sijaan on muutettu pienempään asuntoon, karsittu tavaraa ja löydetty iloa tekemisestä ostamisen sijaan. Mutta onko tämä suunta uhka vai mahdollisuus taloudelle ja yrittäjille?

Itse näen sen enemmän mahdollisuutena. Ihmiset yhä kuluttavat, mutta ostavat mielummin laatua roskan sijaan, mikä on hyvä. Etenkin ne, joilla siihen on varaa. Kestävän kehityksen tukeminen ja sellaisten tavaroiden ja vaatteiden ostaminen, joilla on jälleenmyyntiarvoa. Jokaisella on varmasti kokemuksia vaikkapa lastulevy-huonekaluista tai Ikean hyllyistä ja pöydistä, jotka eivät kestä edes yhtä muuttoa ehjinä… Minusta nykyisten tv-”ohjelmien” sijaan voisi alkaa esittämään oikeasti hyödyllisiä dokumentteja, joista ihmiset saisivat ajateltavaa ja joita voisi soveltaa myös omaan elämään, sillä muutos lähtee aina itsestä.

Katsoin eilen juuri dokumenttia nimeltä Likaista vihreää energiaa (joka oli aiemmin Areenassa, mutta löytyy yhä Youtubesta tuolla nimellä – suosittelen) ja vaikka dokumentti onkin ajatuksia herättävää katsottavaa sen suhteen, että toisaalla maailmassa halutaan vähentää päästöjä niin ongelmat ja päästöthän eivät todellisuudessa katoa mihinkään, ne vain siirretään eri paikkaan. Ja hyvä esimerkki tästä on Suomi (ja EU), jossa yritetään saada ihmiset hankkimaan sähköautoja, mutta sellaista autoa ei ole olemassakaan, joka ei aiheuttaisi ympäristölle tuhoa. Sähköautoihin ja tuulivoimaloihin tarvittavat harvinaiset metallit kaivetaan maasta ja yhtiöt eivät juuri välitä seurauksista. Eli kuvitelma, jossa Suomi olisi pian hiilineutraali on aika naurettava, sillä kaikki me olemme kuitenkin samalla pallolla ja ympäristötuhojen siirtäminen toiseen paikkaan ei sitä asiaa muuta.

Aftonbladet: Vaateketju H&M:n kierrättämiä vaatteita viety ympäristökatastrofista kärsivään Ghanaan

Törmäsin myös hiljattain artikkeliin, jossa kerrottiin tekstiilijätteiden aiheuttamista ongelmista. Suora lainaus tekstistä:

”Ruotsalaisen Aftonbladet-lehden näkemien tulliasiakirjojen mukaan H&M:n kierrätyskumppanit ovat vieneet tänä vuonna Ghanaan vaatteita yhteensä 314 000 kiloa, mikä vastaa noin miljoonaa vaatekappaletta.

Länsi-Afrikassa sijaitseva Ghana on yksi maailman suurimmista käytettyjen vaatteiden maahantuojista. Maahan tulee ainakin 15 miljoonaa vaatekappaletta viikossa. Osa vaatteista päätyy myyntiin mutta suuri osa dumpataan nopeasti. Tekstiilijätteistä on tullut valtava ympäristöongelma. Iso osa Euroopasta tulevista vaatteista ei kelpaa myyntiin eikä kierrätykseen, vaan tekstiilit päätyvät loppujen lopuksi ympäristöön.

Pääkaupungissa Accrassa jätehuolto on suurissa vaikeuksissa ja vaatteita löytyy jopa merestä ja merenpohjasta kaupungin edustalla. Aftonbladetin haastattelema Accran jätehuollon päällikkö Solomon Noi sanoo, että vaatteiden tuonti Ghanaan on suureksi osaksi Euroopan tapa päästä eroon jätteistään.(Lähde)

Ostamamme vaatteen hinta voi siis olla melko arvaamaton. Pikamuotia voisi verrata melkeinpä pikaruokaan: nopeasti edullista terveyden pilaavaa tavaraa, josta on vain hetken ilo.

Muutoksen on oltava käyttäjäystävällinen

Kukaan ei halua tehdä sellaisia muutoksia, jotka kurjistavat omaa elämää. Muutoksen pitäisi olla kannustavaa ja yksilön tulisi huomata joko elämää helpottavia, rahaa säästäviä tai muuten positiivisesti vaikuttavia asioita, jotta ihmiset tekisivät niitä. Lähtökohtaisesti muutosta vastustetaan aina eikä keppi yleensä toimi. Aiheesta voisi antaa esimerkin: Suomessa matalapalkkaisilla aloilla tulot ovat lähes sama (tai käteen jäävä osuus) kuin tuilla olevalla henkilöllä. Työnteosta ja yrittämisestä pitäisi tehdä kannattavaa. Kyse ei ole siitä, että tuet olisivat jättisuuria, sillä ne eivät ole. Elon Musk sanoi jo vuonna 2016, että ”Kun robotit tekevät yhä suuremman osan töistä, valtion on tarjottava elanto yhä suuremmalle osalle ihmisistä. Se tarkoittaa käytännössä perustuloa.” Ja näki siis myös tämän hyvänä asiana, sillä hänestä se vapauttaa ihmiset tekemään ”muita asioita, monimutkaisempia asioita, kiinnostavampia asioita.”

Raha on yleensä paras motivaattori

Niin ikävältä kuin se kuulostaa niin yhtä totta se taitaa myös olla. Raha olisi helpoin tapa kannustaa ihmisiä terveellisempiin, ympäristöystävällisempiin ja parempiin valintoihin. Monesti kuulee sanottavan, että ”terveellinen ruoka on kallista”, ja tottahan se on, mutta terveydestä maksetaan aina ennemmin tai myöhemmin. Valtio kustannuksilla ja yksilö terveyden menettämisellä. Tanskahan otti n. 10 vuotta sitten (ensimmäisenä?) käyttöön ns. läskiveron, mutta perui sen sittemmin kun ihmiset alkoivat hakea herkkuja toisaalta, joka kertoo suoraan sen, mitä pelkästä kepistä seuraa.

En muista tarkkaan, millä tavalla tai millä summilla sähköautojen hankintaa on tuettu, mutta vaikka juuri puhuin niiden ”ympäristöystävällisyydestä” niin siinä oli kuitenkin ideaa. Tuettaisiin samalla myös vaikka terveellisten ruokien syömistä, ”palkittaisiin” ihmisiä, jotka pysyvät terveinä ja normaalipainoisina eivätkä tupakoi jne. Tehtäisiin julkisilla liikkumisesta järkevää, edullista ja helppoa. Kannustettaisiin siihen teoilla eikä ruoskittaisi niitä, jotka joutuvat syystä tai toisesta omaa autoa käyttämään. Pelkät kehotukset syödä tai toimia terveellisemmin ovat riittämättömiä. Muutoksien hyödyt pitäisi saada näkyviin paljon nopeammin.

En väitä, että tällaiseen ”palkkio-systeemiin” olisi välttämättä resursseja, mutta ainakin ihmisiä motivoi paremmin se, että jostakin saa itselle jotain hyötyä kuin se, että jotakin yritetään rajoittaa tai hankaloittaa.

Ja kyllä valtiokin lopulta jäisi voitolle, sillä terveydenhuollon kustannukset ovat tähtitieteellistä luettavaa. Kaikkiin sairauksiin ja ongelmiin ei tietenkään auta pelkkä ruokavalio, mutta mm. ylipainoon tai siihen liittyviin sairauksiin kylläkin. Normaalipainoisiin verrattuna lihavien henkilöiden sairauksien hoitokulut ovat noin 75 % suuremmat kuin normaalipainoisten. Henkilöä kohden lihavien kulut ovat keskimäärin 2665 ja normaalipainoisten 1527 euroa vuodessa. (Lähde)

Sisältää mainoslinkkejä*

Luonnossa vain yksinkertaisesti rauhoittuu ja unohtaa kaiken ylimääräisen hälinän. Lenkki luonto/järvimaisemissa niin sen jälkeen monet asiat tuntuvat selvinneen kuin itsestään. Olen tänä syksynä viettänyt useamman viikon mökillä. Miljöössä on myös lehmiä (ja karhuja), joten paikka on oikeastaan maatilan ja mökin yhdistelmä. Mökki ei ole omani, mutta vietin samoilla kulmilla lapsena aikaa.

Syksy on myös yksi lempivuodenaikani, josta saan energiaa ja tuntuu, että aina jokin ajanjakso jää taakse. Syksy on myös erinomaista aikaa retkeillä kun pahimmat hyttysajat ovat takana. Mikäli suunnitelmissa on lähteä ruska-aikaan vaeltamaan ja tarvitsisi reissuun varusteita niin *Partioaitan monipuolisesta valikoimasta löytyy vastuullisesti tuotettuja vaatteita, laadukkaita retkeilyvarusteita ja pientä tarpeellista kaikille luonnonystäville.

// In nature, you simply calm down and forget all the extra hustle. Autumn is also my favorite time of year, it gives me energy and feels like some period left behind. Just like it is now.

Bear scratched the tree

(This post is only in finnish, please translate it if you are interested – the topic is related to ”stop-buying”)

En ole koskaan ollut ns. virallisesti ostolakossa, mutta olen kyllä useamman kerran kirjoittanut tänne blogiinkin kuluttamisesta. Vaikka olen minimalisti ja haluan asioiden olevan itselleni merkityksellisiä ja tarpeellisia niin en voi väittää, ettenkö olisi itsekin ostellut asioita, jotka sitten lähtevät parin käyttökerran jälkeen koristamaan siskon kaappeja ja hyllyjä. Eli parantamisen varaa on. Toki se, että minulla ei oikeastaan ole säilytystilaa tai vakituista asuntoa vaikuttaa jo paljon. Minulla ei ole kovin paljoa myöskään vaatteita, sillä en pysty säilömään sellaisia asioita, joita en itse käytä eli ne lähtevät yleensä aika nopeasti kiertoon.

Shoppailua kuitenkin on hillinnyt aika paljon myös se, etten jaksa pyöriä kauppakeskuksissa ja kaupoissa samassa määrin kuin aiemmin. Ahdistun ihmispaljouksista ja sovituskoppijonoista, jotka yleensä skippaan ja ostan vaatteita sovittamatta, jotka tietysti no, ovat toisinaan hyviä ja toisinaan ei-niin-hyviä. Joskus tilaan vaatteita, mikäli sopivaa ei ole muuten löytynyt, mutta siinäkin on oma hommansa ja eipä sekään mitään ympäristöystävällistä ole.

Minua on kuitenkin alkanut ärsyttämään oma toimintani, vaikka mistään ongelmasta ei olekaan kyse. En saa mitään mielihyvää ostamisesta vaan yleensä ajattelen, että jokin asia voisi olla hyvä ja sitten myöhemmin totean, etten kuitenkaan tule käyttäneeksi sitä niin paljon kuin olin ajatellut. Ja palaan taas vanhoihin tapoihini eli vähemmän on enemmän ja vanhassa vara parempi -moodiin.

Syksy on saanut minussa aikaan muutosta ja olenkin tässä siivonnut elämääni mm. jättämällä alkoholin kokonaan, lopettamalla yhteydenpidon sellaisiin ihmisiin, joiden seura ei edistä positiivisia asioita elämässäni, siistinyt ruokavaliota, liikkunut enemmän jne., joten ostolakko ja säästäminen sopii tähän kohtaan oikein hyvin. Vaikka en aloita ostolakkoa rahan säästäminen mielessäni niin pakko sanoa, että monet asiat ovat Suomessa jo sellaisissa hinnoissa, että ei paljoa huvita ostella ostamisen ilosta, kaikella kunnioituksella yrittäjiä kohtaan.

Säännöt ostolakolle

Ostolakko tietysti nimensä veroisesti on sitä, että lopettaa ostamisen. On kuitenkin joitakin asioita, jotka jäävät sen ulkopuolelle kuten hammasharja ja muut tarpeelliset hygieniatuotteet. Urheilen myös tavoitteellisesti, joten mikäli vaikkapa lenkkarini sattuisi hajoamaan niin se olisi sen luokan katastrofi, että uudet olisi ostettava. Myös urheilussa muuten tarvittavat asiat ja maksut jäävät ulkopuolelle (siis välineet ja varusteet, lajimaksut yms.), sillä urheilu on asia, josta en halua tinkiä. Ulkopuolelle jäävät myös nettivalmennukset ja muut itsensä kehittämiseen liittyvät ei-materiaaliset asiat.

Eli lakko tulee koskemaan vaatteita, laukkuja, kenkiä, kosmetiikkaa, lehtiä (en tosin muutenkaan niitä ole ostellut), geelilakkauksia kynsiin, kampaamoita, ja kaikkea ”tarpeetonta”, mitä nyt on mahdotonta yksitellen tähän eritellä, mutta sanotaan nyt vaikka karvanopat autoon ja ylipäätään kaikki sellainen, millä ei ole todellisuudessa mitään oikeaa käyttöä.

Haluan siis tehdä aika radikaalin muutoksen ja tarkastella kriittisesti kaikkea aiemmin ostamaani. En osaa sanoa, teenkö jonkin budjetin, jossa seuraan menoja vai en, mutta uskon, että tulen kirjoittamaan useampia päivityksiä aiheesta. Minulla on myös luonnoksissa rahaan ja kuluttamiseen liittyvä postaus, mikä tulee julki viimeistään parin päivän päästä.

Ostolakon kestoksi olen ajatellut vuotta, mutta luultavasti teen kuitenkin ensin puolen vuoden lakon ja katson siinä kohtaa miten olen edistynyt. Tavoitteena on tietysti muuttaa kulutustottumuksia pysyvästi. Toivottavasti joku innostuu lähtemään mukaan, sillä syksy on loistavaa aikaa tehdä muutoksia.

Olen jälleen Suomessa ja tuttuun tapaan joudun liikkumaan useamassa kaupungissa. Käyn mökillä, tapaan kavereita, perhe, työasiat ja olen vain jotenkin onnistunut hajauttamaan elämäni melko laajalle. Varaan lyhyet majoitukset yleensä bookingin kautta ja olen pitkään katsonut Tampereella muutamaa kivannäköistä asuntoa, jotka eivät kuitenkaan yleensä ole olleet vapaina niinä päivinä, kun siellä suunnalla olen. Nyt kuitenkin sain pariksi yöksi yhden ”suosikkikohteeni”. Tämä postaus ei ole maksettu, mutta enemmän kuin mielelläni asuntoihin ja hotelleihin liittyviä yhteistöitä tekisin, sillä olen lyhytaikaisten majoitusten suurkuluttaja…

Tällä reissulla kävin myös Inbody mittauksessa, josta tulen tekemään oman postauksen. Eilisestä kaatosateesta huolimatta lähdin myös maauimalaan. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta en muista milloin olisin viimeksi ollut niin happy. Pitkästä aikaa ns. sisäallas, tyhjä rata, hyvin kulkenut uinti, sade ja raitis ilma.

Vietän Tampereella nykyisin keskimäärin kolme yötä viikossa. Sanotaan vaikka näin, että sen lisäksi, että lähes kaikki työhöni liittyvät palaverit pidetään siellä, minulla on muitakin syitä käydä kyseisessä kaupungissa. Olen yrittänyt totuttaa itseäni ko. paikkaan, vaihtelevalla menestyksellä. Muutama vuosi sitten minusta oli aina jopa hieman kutkuttavaa majailla siellä, mutta kaikenlaisten uudistusten ja ratikoiden vuoksi kaupunki ei olekaan enää yhtä kiinnostava. En siis rehellisesti sanottuna ymmärrä sen suosiota. Ihmisiin on vaikea tutustua ja autolla ajaminen on kielletty sekä meno- että tulosuuntaan.

// I’m in Finland again and, as usual, I have to move around several cities. I go to the cottage, meet friends, family, work and I’ve just somehow managed to spread my life quite widely. I usually book short stays through booking and I’ve been looking at a few nice-apartments in Tampere for a long time, but they usually haven’t been available on the days I’m there. Now, however, I got one of my favorite for a couple of nights. This post is unpaid, but I would be more than happy to do collaborations with apartments and hotels, because I am a big consumer of short-term accommodation…

On this trip, I also did an Inbody measurement, which I will make own post. Despite yesterday’s haevy rain, I also went to the swim. It may sound bad, but I can’t remember the last time I was this happy. For a long time, the so-called indoor swimming pool (outside), empty track, well-going swimming, rain and fresh air.