Pohdin usein elämän suuria ja pieniä kysymyksiä. Minusta on ihanaa ajatella ja tutkia mieleni maisemaa. Saan itseni usein jopa nauramaan ajatuksillani ja mielikuvillani. En tiedä mistä kaikki se kumpuaa, mutta näin ei ole ollut aina. Aiemmin kulutin huomattavan määrän aikaani sen miettimiseen, mitä minun tulisi tehdä, miten minun tulisi jotakin tehdä, mitä minusta ajatellaan, mitä pitäisi hoitaa, pitäisikö hoitaa jne. Nykyään teen vain sen, mikä minusta tuntuu tekemisen arvoiselta. Rakastan elämääni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Jos elämääni pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi varmaankin hilpeä.
Elämäni voi ulkoapäin katsottuna vaikuttaa siltä, että olisin kymmenen viimeisen vuoden aikana taantunut. Ja ehkä niin on käynytkin, en minä tiedä. Mutta sisäisesti koen olevani vapaampi ja aidompi kuin koskaan aiemmin. Minulla ei ole pakkoa tehdä mitään. En halua asettaa itseäni mihinkään kapeaan malliin, jossa teen asioita, joita muut minulta odottavat. Luotan niin täydellisesti maailmankaikkeuteen, että minut saisi lähettää vaikka aavikolle ilman ruokaa ja juomaa ja olisin silti tyytyväinen. Ja aavikollahan minä tosin nytkin olen, vaikkakin maha täynnä illallisen jäljiltä.
Vaikka mielelläni joskus parantaisin joitakin asioita ja osia elämässäni, minulla ei ole siihen enää tarvittavaa voimaa. Muutoksiin tarvitaan voimaa. Tarvitaan ajatus, kokemus ja tunne siitä, että jokin olisi huonosti. En vain mitenkään pysty löytämään tuota tunnetta enää, vaikka yrittäisin. Vaikka asiat olisivat kuinka huonosti, ne ovat silti aina hyvin. Aina. Monikaan tuskin saa kiinni siitä, mitä tällä tarkoitan, mutta niin se vain on. Aiemmin koko elämäni koostui listoista ja asioista, joita halusin saada tai saavuttaa, mutta nyt ei tulisi mieleenikään alkaa keksimään näitä haluja, jotka useimmiten ovat kuitenkin peräisin vain siitä, mitä luulemme meidän haluavan. Tai mitä media ja some näyttää, että meidän kuuluisi haluta. Kun on sisäisesti tasapainossa, voi vain olla. Ilmainen vinkki: ole tyytyväinen siihen mitä on niin sinulla ei ole enää mitään syytä tehdä mitään.
Teen myös toisinaan pitäviä ja vähemmän pitäviä päätöksiä. Tällä hetkellä teen mielummin lyhyen aikavälin suunnitelmia ja päätöksiä, sillä en ole havainnut vuoden, kolmen tai viiden vuoden suunnitelmien olevan mitenkään erityisen järkeviä. Miksi? Siksi, että kasvamme jatkuvasti. En usko, että olen muutaman vuoden päästä sama henkilö kuin tänään. En tiedä, mitä silloin haluan. Mielummin haluan antaa elämän yllättää minut.
// I often ponder life’s big and small questions. I love to think and explore the landscape of my mind. I often even make myself laugh to my thoughts and imagines. I don’t know where it all comes from, but it hasn’t always been like this. I used to spend a considerable amount of my time thinking about what I should do, how I should do something, what people think of me, what I should take care of, whether I should take care of it, etc. Today, I only do what I feel is worth doing. I love my life in all its simplicity.
From the outside, my life may seem like I’ve regressed in the last ten years. And maybe that has happened, I don’t know. But inside I feel freer and more authentic than ever before. I don’t have to do anything. I don’t want to put myself in any narrow model where I do things that others expect of me. I trust the universe so completely that I could be sent to the desert without food and drink and I would still be satisfied. And in the desert i’m even now, although my stomach is full after dinner.
Even if I would like to improve some things and parts of my life, I no longer have the necessary strength to do so. Change requires strength. You need the thought, experience and feeling that something is wrong. I just can’t seem to find that feeling anymore, no matter how hard I try. No matter how bad things are, they are still always good. Always. Many people hardly catch what I mean by this, but that’s just the way it is. Before, my whole life consisted of lists and things I wanted to have or achieve, but now it wouldn’t even occur to me to start inventing these desires, which most of the time, however, only come from what we think we want. Or what the social media show that we should want. When you are internally balanced, you can only be. Free tip: be happy with what you have and you will have no reason to do anything anymore.
I also sometimes make good and less good decisions. At the moment, I prefer to make short-term plans and decisions, because I haven’t found one-, three- or five-year plans to be particularly sensible. Why? Because we are constantly growing. I don’t think I’ll be the same person in a few years as I am today. I prefer to let life surprise me.
