Category

Ruoka & ravintolat

Category

Lähdin miesystäväni mukaan työreissulle Turkuun ja (puolittaisesti toiveestani) majoituimme Sokos Hotel Seurahuoneella. Mielestäni Seurahuoneilla on vielä aamupalat kohdillaan, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa kaikista hotelleista. On ymmärrettävää, että aamupaloista joutuu karsimaan kustannussyistä, mutta mikäli aamupalaa tarjotaan myös ilman majoitusta niin n. 20e hintaan odottaa saavansa muutakin kuin kaurapuuroa, kuivaa leipää ja oudon makuista munakokkelia. Tosin nyt viimeisintä ei ollut edes tarjolla tässä hotellissa vaan tilalla oli maksullinen omeletti mahdollisuus, mikä sekin aika erikoista. Ensin maksat aamiaisen ja sitten vielä aamiaisella lisää tuotteista. Muuten hotelli on mielestäni ihana ja aamiaisellakin oli paljon hyvää, mm. hapanjuurisämpylää.

Autolla pysäköiminen oli myös oma hommansa. Parkkihallissa sai ajaa ympyrää monta kerrosta, jotta edes paikka löytyi. Sitten etsiä opasteista, kuinka päästä hotelliin. Ensin tästä ovesta, sitten hissillä alas, sitten taas tuonne ja sitten onkin nuoli kadulle. Näin kuivalla kelillä tuo vielä meni, mutta toista olisi varmaan talvella matkalaukun kanssa lumisateessa. Ja hinta tietenkin siitäkin hotellin päälle +20e.

Ja vaikka tästä postauksesta saattaa saada kuvan, että kaikki olisi mennyt jotenkin huonosti niin ei, niin ei käynyt. Tämä(kin) lyhyt reissu oli oikein onnistunut ja ihana, eikä pienet asiat todellakaan pilaa kokonaisuutta.

Säät ovat taas onneksi suosineet ja ulkona tarkeni jo mekko + takki yhdistelmällä. Vaikka olimme vasta seitsemän aikaan illalla perillä niin ehdimme vielä ulos hieman kävelemään ja etsimään illallispaikkaa. Mikä ei sekään mennyt ihan nappiin. Meillä ei ollut kovin isoja kriteerejä vaan toiveissa lähinnä rento paikka, jossa hyvää ruokaa ok hinta-laatusuhteella. Hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa olisi ollut lähinnä parsaa, jota on tässä jo muutaman kerran tullut syötyä niin päätettiin lähteä vain kävelemään ja katsomaan, mikä paikka tulisi eteen. En halua paikkaa tässä mainita, mutta sanotaanko näin, että jos yrittää tehdä italialaista ruokaa, mutta lopputulos on karvakäsipitsa niin kannattaako sitä sitten edes tehdä? Yritin tilata neljän juuston pitsan ilman tomaattikastiketta ja tarjoilija tilausta vastaanottaessa oli sitä mieltä, että kyllä se onnistuu, mutta pöytään tuli kuitenkin aivan toista. En yleensä valita ruuasta, ellei se ole jotenkin oikeasti jollain tavalla epäonnistunutta, mutta tässä tapauksessa sain jotain muuta kuin mitä tilasin. No joo, saihan siitä muutaman euron alennuksen, mutta mikäli olisin saanut lisäksi vielä huonoa palvelua tms. niin tälläkin blogilla ja tietynlaisella hakukoneoptimoinnilla olisi voinut ottaa enemmän kantaa asiaan.

Minulle palautui tästä kokemuksesta mieleen eräs artikkeli, jonka luin joskus. Se oli ravintolakriitikko Anna Paljakan haastattelu, joka löytyy tästä. Siitä tuli mieleen kohta ”Suomalaisravintolat ovat epätasaisia, varsinkin niiden kasvisruoka. Ravintolakulttuurimme on ohutta. Siitä puuttuu rohkeutta, omaleimaisuutta, monipuolisuutta ja oman perinteen kunnioitusta. Ravintolaruoan hinta on ”järkyttävä”. Negatiivista palautetta ei osata ottaa vastaan.”

Erityisesti kommentit ravintolaruoan hinnoista puhuttavat. Jos lasista viiniä ja mauttomasta pitsasta x2 voi pyytää yli 70e, miten ihmisten oletetaan edes käyvän ravintoloissa? Ja mikäli haluaa aidosti hyvää ruokaa niin hinta kahdelta on 200-300e, sillä hyvin usein ruuan kanssa halutaan nauttia myös siihen sopivat viinit. Mikäli edes viinien hintoja saataisiin ravintoloissa hieman alaspäin niin silläkin olisi jo suuri vaikutus. (Tilasin vappuna 2 lasillista Rieslingiä hintaan 42e ja mietin samalla, että todellako tyhmä on se joka maksaa eikä se joka pyytää. Samainen pullo löytyy Etelä-Euroopasta hintaan 3-5e.)

Mutta sellainen avautuminen aiheesta tänään. Ainahan sitä voi kommentoida, että ei ravintoloissa ole pakko käydä jos ei ole varaa, mutta tässä ei ole kyse edes rahasta vaan siitä, että Suomen yleisellä ravintolatasolla ei yksinkertaisesti voida pyytää nykyisenlaisia hintoja. Jos hinnat olisivat kohtuullisempia ja yhä useammalla olisi varaa käydä ulkona syömässä niin Suomenkin ravintolakulttuuri saattaisi alkaa kehittymään vauhdikkaammin, sillä ihmiset alkaisivat arvostamaan parempaa ruokaa sen sijaan, että tilaisi woltista kotisohvalle kebabia laatikossa.

Sain mahdollisuuden tutustua bistro C ravintolaan naistenpäivän kunniaksi. Ja no, paikan valinnassa painoi myös mahdollisuus testata uutta Loimaan Pouta Tyrni lonkeroa, joka ylitti kyllä odotukset. Sitä vaan saa ilmeisen huonosti tällä hetkellä, mutta meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä joimme paikan viimeiset lonkerot…

Omilla verkkosivuillaan paikasta kerrotaan näin: ”Rautatienkadun uusi ravintola, bistro C, on rento kohtaamis- ja illanviettopaikka Tampereella. Suussa sulavat bistroannokset nousevat uusiin ulottuvuuksiin niille paritettujen juomien kera. Voit nauttia vain muutaman annoksen tai pidemmän kaavan mukaan, miten vain aikataulusi antaa myöden.”

Paikka oli viihtyisä, mutta melko pieni. Mikäli varmuudella haluaa pöydän niin se kannattaa ehdottomasti varata etukäteen. Meillä ei varsinaisesti ollut ajatuksena mennä syömään pidemmän kaavan mukaan, joten testasin vain yhden annoksen, joka oli Kyrösjärven kuhaa & rapukastiketta. Oikein hyvää, mutta ihan super-nälkäisenä ei tuonne välttämättä kannata mennä. Paikka sopii mielestäni juurikin rentoon istuskeluun ja juomien suhteen löytyy ainakin hyviä vaihtoehtoja. Lonkeroiden lisäksi joimme puolukkasiideriä ja alkuun sai kolmea erilaista leipää. Nam.

Jostain syystä kuvasaldo jäi vähäiseksi, mutta kaikesta huolimatta kannattaa kokeilla tuota paikkaa jos Tampereella liikkuu. Artikkelikuva täältä.

Kuva

Olin taas vaihteeksi Berliinissä, mutta matka oli kuitenkin erilainen kuin aiemmat visiittini sinne. Tällä kertaa olin oikeasti lomalla ja minulla oli aikaa myös nähtävyyksille. Matkajärjestelyissä sain hoidettavakseni hotellin ja päädyin Precise Tale’n Potsdamer Platzilla. Sijainti hyvä, hotelli kiva, mutta pari miinustakin siitä kyllä löytyi.

Vaikka Berliinissä kevättakilla jo tarkenikin niin uskoisin, että vielä mukavampaa sinne on matkustaa parin kuukauden päästä. Hotellissakin olisi kesäaikaan käytössä myös ns. takapiha, jossa mahdollisuus nauttia aamupalaa ulkosalla. Se ei siis vielä tähän aikaan ollut käytössä ja vaikutti mahdollisesti siihen, että aamupalalla (etenkin klo 9.30 jälkeen) siellä joutui hetken odottamaan vapaata paikkaa. Muut miinukset hotellissa olivat huono äänieristys käytävälle sekä hitaat ja epäkäytännölliset hissit. Hotellin kokoon nähden nuo hissit kaipaisivat pikaista päivitystä, sillä meidänkin huone oli 13. kerroksessa, johon ei nyt suoranaisesti ihan jatkuvasti tee mieli kävellä portaita. Hissejä sai siis odottaa ja ne pysähtyivät tietysti lähes joka kerroksessa, vaikka porukkaa ei enää sisään mahtunutkaan. Onneksi lomalla ei ole kiire, mutta siitä huolimatta, huh.

Huoneemme, josta myös tässä olevat kuvat ovat oli Excelsior-sviitti. Huone itsessään oli kiva ja siinä oli mm. olohuone ja keittiö erikseen, vaikka keittiötä ei nyt pahemmin tullut käytettyäkään. Hyvä sänky, ihana kylppäri ja hienot näkymät.

Nähtävyyksistä kävimme mm. muurimuseossa, tekniikanmuseossa ja televisiotornissa. Viimeksi mainitussa hinta oli mielestäni korkea siihen nähden, että siirtyi hissillä ylös ja katseli vain näköaloja. Hinta taisi olla yhdeltä 27 euron luokkaa. Tekniikanmuseo oli taas itselleni mieluisin paikka vierailla.

Matka oli todella onnistunut ja löysimme jotenkin myös kivoja ruokapaikkoja, vaikka ensimmäisenäkin iltana lähdimme vain kävelemään ”johonkin” ja kysymään, olisiko tilaa. Postauksessa olevat kuvat ovat juurikin siitä ravintolasta ja paikan nimi oli Frederick’s Berlin (josta siis myös tuo yksi onneton pastakuva…). Ravintola oli juuri sellainen, mitä perjantai-illalle toivoo ja ilmeisen suosiossa myös ainakin parien keskuudessa. Eräs drinkki maistui tosin hajuvedelle, vaikka ei sillä, että olisin maistanut. Ravintola jatkoon, drinkki ei.

Artikkelikuva täältä.

Näkymä huoneesta
Lounas Vapianossa
Kuva

Menet kauppaan. Katselet mehuja ja smoothieita, jotka vaikuttavat terveellisiltä vaihtoehdoilta. Ja kukapa ei haluaisi aamiaisella juoda lasillista hyvää mehua. Smoothiet ja mehut ovat itselleni sitä perus-ruokaa, mutta valmiissa tuotteissa on ongelma. Ne ovat pilattu. Mistä on kyse?

Mehulaadut eroavat toisistaan maultaan ja hinnaltaan valmistusmenetelmiensä ja koostumustensa vuoksi. Lainsäädännössä ne on määritelty tarkasti. Valmistustavat vaikuttavat myös mehujen säilyvyyteen.

Täysmehu

Täysmehut ovat sataprosenttisesti hedelmistä, marjoista tai kasviksista valmistettuja. Ne valmistetaan mekaanisilla menetelmillä, ja niihin ei lisätä vettä eikä muita valmistusaineita. Täysmehuja ei enää saa makeuttaa sokerilla, mutta Suomessa tämä ei ole ollut yleensä tapanakaan. Mehuihin voidaan lisätä myös hedelmälihaa ja vitamiineja. Lisäaineiden käyttö on rajoitettua.

Tiivisteestä valmistettu täysmehu

Tiivisteestä valmistetut täysmehut on valmistettu mehutiivisteestä palauttamalla sama määrä vettä kuin tiivistettäessä on poistettu. Samalla voidaan palauttaa tiivistämisprosessissa talteenotettuja hedelmäsoluja, hedelmälihaa tai aromeja takaisin mehuun. Näin valmistetulla mehulla on oltava vähintään vastaavat ominaisuudet kuin keskivertotäysmehulla.

Täysmehutiiviste

Täysmehutiivisteellä tarkoitetaan valmistetta, joka on tehty täysmehusta poistamalla siitä vettä vähintään puolet täysmehun tilavuudesta.

Tuorepuristettu täysmehu

Tuorepuristettu täysmehu on puristettu lähellä sadonkorjuuajankohtaa. Vastapuristettu täysmehu on puristettu lähellä kulutusajankohtaa.

Nektari

Nektarit ovat sellaisenaan nautittavaksi tarkoitettuja juomia, joiden hedelmäpitoisuus vaihtelee 25–50 prosentin välillä raaka-aineiden happamuudesta riippuen. Nektareihin voidaan lisätä vettä, sokeria tai hunajaa (20 prosenttia tuotteen kokonaispainosta) ja happoja, mutta ei säilöntäaineita. Sokerit voidaan korvata osittain tai kokonaan makeutusaineilla.

Mehu

Mehu sisältää täysmehua ja vettä sekä sokereita tai makeutusaineita ja siihen voidaan lisätä maku- ja säilöntäaineita. Mehuihin on merkitty sen täysmehupitoisuus ja tarvittaessa laimennusohje. Mehun täysmehupitoisuutta koskeva vaatimus on poistunut lainsäädännöstä, mutta pitoisuus täytyy edelleen ilmoittaa pakkausmerkinnöissä.

Mehujuoma

Mehujuoma voi olla valmiste, joka ei koostumukseltaan ole täysmehua, nektaria tai mehua. Mehujuoman koostumusta ei ole lainsäädännössä määritelty. Mehujuomat sisältävät mehua, vettä, sokeria sekä säilöntä- ja väriaineita. Täysmehupitoisuutta ja sokerien määrää ei ole rajoitettu. Maku tulee lisätystä hedelmästä tai hedelmästä ja aromista.

Juomat

Juomissa mehupitoisuus voi olla hyvin pieni, ja maunantajana on käytetty lisättyä aromia, jolloin mehupitoisuus ei ole enää olennainen seikka. Jos juoman maku on peräisin vain aromista, esimerkiksi vadelma-aromista, tuotteen nimenä on käytettävä nimitystä vadelmanmakuinen juoma. (Lähde)

Pastörointi – kaikkien mehujen kohtalo

Pastörointi on lämpökäsittely, joka tappaa varastoinnin aikana muodostuvia bakteereita ja mikro-organismeja. En ole ainakaan itse löytänyt (valmista/kaupan hyllystä) laadullisesti hyvää mehua tai smoothieta, jota ei olisi lämpökäsitelty. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä tuotteisiin on pakko saada lisää säilyvyyttä, mutta kuluttajan kannalta tällaisten tuotteiden ostaminen on rahanhukkaa. Jos haluaa suosia terveellisiä valintoja niin kaupoissa on kuin onkin vaihtoehtoja. Nimittäin mehukoneet, jotka puristavat mehun suoraan hedelmistä. Jos haluaa erilaisia terveellisiä mehuja niin silloin kannattaa ostaa kotiin mehupuristin, jolla saa tehtyä mehuja myös vihanneksista. Toki pitkälle pääsee myös jo ihan tavallisella blenderillä. Myös täällä Egyptissä on kaduilla mehubaareja, joista saa mm. appelsiini-, granaattiomena-, sokeriruoko-, ja mangomehuja, mikä on ihanaa.

Edit: Kirjoituksen jälkeen ollut tullut vastaan muutamia korkeapainepastöroituja tuotteita, mutta aihe vaatii lisää perehtymistä, jotta uskaltaisin ottaa siihen syvemmin kantaa. Toripihan sivuilla kuitenkin kerrotaan näin: ”HPP (High Pressure Processing) on menetelmä, jolla käsitellään myyntipakkauksiinsa pakattuja elintarvikkeita. Lopputuloksena tuotteiden säilyvyys moninkertaistuu. HPP-käsittely sopii kosteutta sisältäville tuotteille, jotka on pakattu vesitiiviiseen ja joustavaan pakkaukseen. Tuotteet altistetaan koneellisesti noin 6000 barin vedenpaineelle 3–6 minuutiksi. Käsittely hajottaa pilaajamikrobeja kuten listerian, salmonellan ja noroviruksen sekä monet hiivat ja homeet. Itse tuotteen ominaisuudet säilyvät muuttumattomina.”

Kuulostaa siis järkevältä, mutta tiedetään, että vitamiineihin vaikuttavat (haitallisesti) niin lämpökäsittely, keittomenetelmät kuin säilytystavat. Eri vitamiinit reagoivat eri tavoin lämpöön, veteen ja valoon. Itse siis rohkenen epäillä, että myös korkeapainepastöroinnilla saattaa olla vaikutusta tuotteeseen ja sen ominaisuuksiin.

Alla eriteltynä tarkemmin, kuinka eri vitamiinit reagoivat käsittelyyn:

A-vitamiini

A-vitamiinia saa muun muassa puolukasta ja herukoista. Liiallinen kuumennus, kuten paistaminen tai pitkäaikainen keittäminen, voi kuitenkin tuhota tämän vitamiinin. Myös vääränlainen säilytys voi heikentää A-vitamiinin määrää ruoassa.

B-ryhmän vitamiinit

B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, mikä tarkoittaa, että ne liukenevat helposti veteen. Keittäminen avoimessa astiassa voi johtaa suureen osaan näiden vitamiinien häviämiseen marjoista, kuten tyrni ja mustaherukka.

Erityisesti B1-, B6- ja B12-vitamiini ovat herkkiä lämpökäsittelylle. Höyryttäminen tai hauduttaminen matalammassa lämpötilassa voi auttaa säilyttämään nämä vitamiinit.

C-vitamiini

Lähes kaikissa marjoissa esiintyvä C-vitamiini on erityisen herkkä lämmölle ja hapelle. Liika kuumennus, kuten keittäminen tai paistaminen, voi tuhota suuren osan C-vitamiineista. Raaka-aineiden nopea käsittely ja mahdollisimman lyhyt kypsennysaika auttavat säilyttämään vitamiinin.

D-vitamiini

Valo ja happi ovat D-vitamiinin pahimmat viholliset. Auringonvalo voi nopeasti hajottaa sen, joten ruoan säilyttäminen pimeässä paikassa voi auttaa myös sen D-vitamiinipitoisuuksien säilyttämisessä. Marjoissa ei ole juurikaan D-vitamiinia.

E-vitamiini

E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka voi hajota kuumennettaessa. Hellävarainen kypsennys ja ruoan säilyttäminen viileässä auttavat säilyttämään E-vitamiinin mustikoissa ja tyrnissä.

K-vitamiini

K-vitamiini on myös rasvaliukoinen ja voi hajota liian kovassa lämmössä. Säilytä K-vitamiinipitoisia elintarvikkeita viileässä ja vältä pitkää kypsennysaikaa. Marjoista ei saa K-vitamiinia, vaan se on kasvien lehtivihreässä.

Marjojen pakastaminen on suosittu tapa säilyttää niitä pitkään ilman merkittävää laadun heikkenemistä. Pakastamisen vaikutus vitamiinipitoisuuksiin voi vaihdella, mutta yleisesti ottaen se on yksi parhaista tavoista säilyttää marjojen ravintoarvot. (Lähde)

Pakastemarjat – keittäminen tuhoaa vitamiinit

Evira suosittelee, että ulkomaisia pakastemarjoja kuumennetaan kauttaaltaan vähintään viiden minuutin ajan 90 asteessa tai keitetään kahden minuutin ajan. Tämä kuitenkin tuhoaa marjoissa olevat vitamiinit. Keittämisen jälkeen marjoissa on luultavasti enää vain lähinnä kuituja jäljellä. Miksi tätä tietoa halutaan vähätellä? On hyvin pieni mahdollisuus saada ulkomaisista marjoista jotakin, mutta keittämällä varmuudella pilaa tuotteen täysin. Onneksi voimme kuitenkin valita myös suomalaisia tuotteita tai poimia marjoja luonnosta itse, mikäli kokee ulkomaisten pakastemarjojen heittämisen vaikkapa smoothien joukkoon sellaisenaan arveluttavana.

Terveystietoiset ihmiset, kuten raakavegaanit ja elävän ravinnon (ruokaa ei kuumenneta yli 40 asteen) syöjät tietävät, että ruoka on elinvoimaista vain ilman käsittelyitä ja kuumentamista. On toki olemassa poikkeuksia, mutta ruokavaliosta suurin osa (70%) tulisi olla kypsentämätöntä ja raakaa, mikäli haluaa ylläpitää kehonsa terveyttä.

Muistan kun ensi kerran join kahvia. Se tapahtui yläasteella. Olin nimittäin jättänyt kokeisiin luvun viimeiseen iltaan (kuten tavallista), mutta sillä kertaa ajattelin, että voisin kokeilla olisiko kahvista apua pitämään väsymys poissa. Olihan siitä, piristävä vaikutus oli välitön. Mutta kahvi maistui aivan uskomattoman pahalle, liekö syy siinä, etten osannut varsinaisesti keittää kahvia vai siinä, että se todellakin tottumattoman suuhun maistui melkoiselta. Yhtä kaikki, en jäänyt koukkuun ja joinkin seuraavaksi kahvia vasta vuosien päästä uudelleen.

Tarkkaa ikää en muista, mutta arvelisin olleeni n. 22-23-vuotias kun kahvista tuli osa elämääni. Olin kuitenkin sitä ennen syönyt kofeiinitabletteja (joiden haitat ymmärsin vasta myöhemmin), joten kofeiini ei sinänsä ollut keholleni mikään uusi asia. Energiajuomia tai vastaavia en ole juuri koskaan juonut, koska hampaat ja terveys. Minulle myöskään herääminen ei ole ongelma, joten en tarvinnut kahvia saadakseni itseni aamulla käyntiin vaan siitä tuli jonkinlainen tapa. Minusta oli mullistavaa, että kupillisella kahvia saattoi siirtää nälkää useita tunteja. Ruokavalioni koki tuohon aikaan muutoksen ja se alkoi siirtymään 5 x päivässä syömisestä kohti ”ranskalaisten tapaa syödä”, jossa aamu aloitetaan niukasti (kahvi ja max. croissant -tyyliin). Toki olen sen jälkeen muuttanut ruokavaliota terveellisempään suuntaan, mutta noista päivistä asti olen jatkanut pätkäpaastoa, kevyttä syömistä ja ruoka-aikoja, joiden välissä ei syödä mitään.

Kahvi – mainettaan pahempi

Suomessa saattaa tulla kivitetyksi kun kertoo, ettei kahvi ehkä olekaan niin terveellistä kuin meille halutaan uskotella. En kuitenkaan tässä postauksessa aio luetella kahvin haittoja, mutta mikäli aiheesta haluaa lukea on esimerkiksi Elina Hytösellä aiheesta hyvä kirjoitus, johon pääset tästä. Aiheesta löytyy myös keskusteluita, joissa monet kertovat saaneensa jopa mielenterveytensä kuntoon vain lopettamalla kahvinjuonnin.

Itselläni kahvin kulutus on pysynyt kohtuullisissa määrissä, mutta uskoisin, että niillä joilla kulutus on useita mukillisia päivässä myös haitat lisääntyvät nopeasti. Koska en kaipaa riippuvuuksia elämääni niin olen pitänyt huolen, että pidän säännöllisesti taukoja kahvista ja jätän toisinaan tarkoituksella aamukahvin juomatta. Riippuvuuksista olen kirjoittanut aiemmin oman postauksen, johon pääset tästä.

Toisaalta koen kahvin kuitenkin melko harmittomaksi (kohtuullisessa määrin), mutta samalla kyseenalaistan vaikkapa raskaana olevia tai imettäviä äitejä, jotka painivat unettomien öiden kanssa, samalla juoden useita kupillisia kahvia päivässä. On ymmärrettävää, että katkonaisten unien jälkeen turvautuu helposti kupilliseen, mutta tiedetään, että kofeiinia erittyy myös rintamaitoon, joten tällainen ”pikavippi” saattaa vain pahentaa tilannetta.

Mukavin tapa vieroittautua kahvista

Kaikki paatuneet kahvinjuojat, jotka ovat kokeilleet lopettamista tietävät, että vieroitusoireet saattavat yllättää. Kofeiini on keskushermostoon vaikuttava huumausaine, joka aiheuttaa riippuvuutta. Yleisimpiä vieroitusoireita voivat olla mm. kova päänsärky ja väsymys. Itselläni kahvin lopettaminen aiheuttaa lähinnä jälkimmäistä: 3-4 päivää lopettamisen jälkeen on lähes pakko ottaa päikkärit, vaikka en niitä koskaan muuten harrasta. Monet yrittävätkin päästä kofeiinista eroon lomaviikoilla, mutta toisaalta sellaisen loman jälkeen saattaa tarvita heti uuden loman ensimmäisen perään… Mikäli olet juonut kahvia kuppi kaupalla vuosia, en suosittele kerrasta poikki menetelmää kuin masokisteille. Päänsärky voi olla todella lamauttavaa ja pahimmassa tapauksessa koko lopettamisyritys kaatuu siihen.

Salaisuus kahvista vieroittautumiseen on tietenkin asteittainen vähentäminen. Jos olet juonut aiemmin kolme kupillista päivässä, siirry ensin kahteen kuppiin. Kun tunnet olevasi valmis, jätä taas yksi kupillinen juomatta. Kun olet päässyt tähän vaiheeseen, vähennä. Juo vajaa kupillinen. Puoli kupillista. Ja lopulta enää vain siemaisu. Vaikka kahvista ei päättäisi luopua kokonaan niin kannattaa silti kokeilla olisiko itselle vaikutusta vaikkapa unenlaatuun, virkeyteen, PMS oireisiin, sydämentykytyksiin, vatsaongelmiin tai heräämiseen. Pitkään jatkuneiden tapojen syy-seuraussuhteita ei välttämättä osaa aina tunnistaa ja monille kahvinjuonnin lopetus voi tulla eteen myös vaikkapa raskauden myötä.

Vinkkejä lopettamiseen:

  • Korvaa kahvi yrttiteellä tai sikurilla (älä vaihda mustaan teehen tai muihin kofeiinipitoisiin juomiin kuten energia- tai colajuomat)
  • Vähennä asteittain
  • Motivoi itseäsi lukemalla muiden positiivisia kokemuksia
  • Varaa riittävästi aikaa ja energiaa lopettamiseen; vaikka vähentäisit asteittain saattaa väsymys silti ottaa vallan

Kahvia kulutetaan Suomessa huomattavan paljon ja olenkin miettinyt, voisiko eräs syy sille olla myös valon määrä – tai tässä tapauksessa sen puute. Monet kuitenkin käyttävät kahvia nimenomaan piristyäkseen. Tämän perusteella lopettaminen kannattaisi ajoittaa kevääseen tai kesään, jolloin valon määrä on suurempi.

Oletko lopettanut kahvinjuonnin, millaisia muutoksia koit?