Matkustelu & kulttuuri Yleinen

Päivä Turussa

Tämä postaus on jatkoa edelliselle, jossa taustoitin reissumme syytä ja kommentoin vähemmän kauniiseen sävyyn Suomen ravintolakulttuuria. Tässä sen sijaan minulla on hyvääkin sanottavaa.

Koska miesystävälläni oli työpäivä tänään, sain mahdollisuuden kävellä itsekseni kaupungilla ja ihmetellä elämää. Istuin koneella hotellissa check-outiin asti ja lähdin sen jälkeen ulos. Laitoin varmuudeksi takin, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Jalkani veivät kohti maksimaalista tuhoa eli kenkäkauppaa. Löysin viime vuonna mukavat korkokengät, joten ostin uudet samanlaiset. Suutarillakin olisi voinut käydä, mutta olemme ylihuomenna lähdössä reissuun, joten en viitsinyt lähteä kiikuttamaan kenkiäni mihinkään (eikä ne olisivat edes olleet mukana) tekosyy. Mutta lähestyvä kesä saa minut haaveilemaan mekoista, hameista ja korkokengistä, enkä voi sille mitään. Ja kun joskus löytää korkkarit, jotka pysyvät jaloissa niin silloin ne kannattaa ostaa. Ostamani ja omistamani kengät ovat oikeastaan sandaletit, mutta sopivat monien asujen kanssa. Onkohan muuten vain minun jaloillani ongelma vai kengissä, mutta tavalliset avokkaat eivät vain juma*auta pysy jaloissa. Vaikka minulla olisi korkokengät niin niillä on pakko pystyä myös juoksemaan tarpeen tullen ja harvat korkokengät täyttävät tätä kriteeriä.

Siitä jatkoin matkaa kauppahalliin. Aamiaisesta ei ollut vielä kulunut montaakaan tuntia eli menin sinne ihan vain katselemaan. Jokin ilta olisi tosin kiva, jos joku sattuisi ehdottamaan vaikka kauppahallissa pientä iltapalaa minulle… Kauppahallit ovat mielestäni nimittäin ihanan tunnelmallisia ja tuollakin oli lounasaikaan melko täyttä, vaikka kuvissa ei välitykään tuolla vallinnut lämmin tunnelma.

Oikeasti päädyin viinille Fontanaan, josta heidän omilla verkkosivuillaan sanotaan paikasta seuraavaa: ”Leppoisa kohtaamispaikka ystäville ja valloittava valikoima herkuttelijoille, aivan Turun sydämessä.” Jos paikan ulkopuolella lukee Wine & Tapas on se jo itsessään katseet kiinnittävä. Ja mahdollisuus istua ulkona auringossa on kieltämättä houkutteleva ajatus. Valitettavasti kirjoittaminen ulkosalla ei ole ihan yhtä mukavaa kuin sisällä, mutta paikka oli myös sisältä todella viihtyisä. Yleensä kahvilat ovat ahtaita ja osa jopa epämukavia(!), mutta täällä oli todellakin kiva istua. Suosittelen.

Sen jälkeen kävelin lisää ja kävin vielä parissa kaupassa ja menin lopuksi Torio ravintolaan (torille) lounaalle ennen kuin kyytini saapuisi.

Fontana
Torio

Pitääkö viinilasillista lounasaikaan perustella? Ei, mutta perustelen silti. Hotellin aamiaisella tulee syötyä yleensä hieman enemmän kuin tavallisesti aamuisin, joten nälkä ei kurni vielä lounasaikaan. Menin siis vasta iltapäivällä lounaalle. Kahvia en mielelläni juo kuin aamulla kupillisen poikkeuksia lukuunottamatta, mutta jotain on kiva ottaa kahvilassa kun sinne menee. Makeita limsoja en juo. Enkä juuri teetäkään, paitsi kylmällä ja iltaisin. Viinilasillinen on kuitenkin sen hintainen (josta juuri edellisessä postauksessa valitin), että sen varjolla kehtaa istua tunnin kahvilassa. Ja sitten tärkein: pidän etelä-eurooppalaisesta kulttuurista, jossa on viini ja olut kuuluvat päiviin. Niitä ei juoda tolkuttomasti vaan ruuan kanssa tai iltapäivällä ystävien seurassa. Suomessa juodaan melkoisen eri tavalla siis. Kun joku sanoo lähtevänsä yhdille, se ei yleensä tarkoita yhtä vaan kymmentä. Minusta olisi kiva, jos ihmiset voisivat nauttia työpäivän jälkeen oluita ja viinejään rauhassa. Lapsien olisi hyvä oppia myös kahvilakulttuuria, sillä tavathan opitaan tunnetusti jo kotoa. Mikäli lapsena ei pääse mihinkään eikä opi nauttimaan seuraelämästä uskallan väittää, että se on yksi syy aikuisena syömiseen ja sosiaaliseen elämään liittyviin haasteisiin. Syömisen ja ruuan tulisi olla ennenkaikkea elämän juhlistamista. Yhteisöllistä ja nautinnollista. Monilla syöminen kuitenkin tuottaa lähinnä ahdistusta ja syyllisyyttä, joka johtaa helposti eristäytymiseen. Itse olen vuosia käynyt myös yksin kivoissa ravintoloissa syömässä ja minusta jokaisen kannattaisi kokeilla myös sitä. Silloin voi keskittyä oikeasti ruokaan ja sen makuihin. Pitäisiköhän alkaa kirjoittelemaan tännekin enemmän ravintolakokemuksia ja ruokajuttuja hmm…

By
Matkustelu & kulttuuri Ruoka & ravintolat Yleinen

Turun Seurahuone & palautetta ravintoloille

Lähdin miesystäväni mukaan työreissulle Turkuun ja (puolittaisesti toiveestani) majoituimme Sokos Hotel Seurahuoneella. Mielestäni Seurahuoneilla on vielä aamupalat kohdillaan, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa kaikista hotelleista. On ymmärrettävää, että aamupaloista joutuu karsimaan kustannussyistä, mutta mikäli aamupalaa tarjotaan myös ilman majoitusta niin n. 20e hintaan odottaa saavansa muutakin kuin kaurapuuroa, kuivaa leipää ja oudon makuista munakokkelia. Tosin nyt viimeisintä ei ollut edes tarjolla tässä hotellissa vaan tilalla oli maksullinen omeletti mahdollisuus, mikä sekin aika erikoista. Ensin maksat aamiaisen ja sitten vielä aamiaisella lisää tuotteista. Muuten hotelli on mielestäni ihana ja aamiaisellakin oli paljon hyvää, mm. hapanjuurisämpylää.

Autolla pysäköiminen oli myös oma hommansa. Parkkihallissa sai ajaa ympyrää monta kerrosta, jotta edes paikka löytyi. Sitten etsiä opasteista, kuinka päästä hotelliin. Ensin tästä ovesta, sitten hissillä alas, sitten taas tuonne ja sitten onkin nuoli kadulle. Näin kuivalla kelillä tuo vielä meni, mutta toista olisi varmaan talvella matkalaukun kanssa lumisateessa. Ja hinta tietenkin siitäkin hotellin päälle +20e.

Ja vaikka tästä postauksesta saattaa saada kuvan, että kaikki olisi mennyt jotenkin huonosti niin ei, niin ei käynyt. Tämä(kin) lyhyt reissu oli oikein onnistunut ja ihana, eikä pienet asiat todellakaan pilaa kokonaisuutta.

Säät ovat taas onneksi suosineet ja ulkona tarkeni jo mekko + takki yhdistelmällä. Vaikka olimme vasta seitsemän aikaan illalla perillä niin ehdimme vielä ulos hieman kävelemään ja etsimään illallispaikkaa. Mikä ei sekään mennyt ihan nappiin. Meillä ei ollut kovin isoja kriteerejä vaan toiveissa lähinnä rento paikka, jossa hyvää ruokaa ok hinta-laatusuhteella. Hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa olisi ollut lähinnä parsaa, jota on tässä jo muutaman kerran tullut syötyä niin päätettiin lähteä vain kävelemään ja katsomaan, mikä paikka tulisi eteen. En halua paikkaa tässä mainita, mutta sanotaanko näin, että jos yrittää tehdä italialaista ruokaa, mutta lopputulos on karvakäsipitsa niin kannattaako sitä sitten edes tehdä? Yritin tilata neljän juuston pitsan ilman tomaattikastiketta ja tarjoilija tilausta vastaanottaessa oli sitä mieltä, että kyllä se onnistuu, mutta pöytään tuli kuitenkin aivan toista. En yleensä valita ruuasta, ellei se ole jotenkin oikeasti jollain tavalla epäonnistunutta, mutta tässä tapauksessa sain jotain muuta kuin mitä tilasin. No joo, saihan siitä muutaman euron alennuksen, mutta mikäli olisin saanut lisäksi vielä huonoa palvelua tms. niin tälläkin blogilla ja tietynlaisella hakukoneoptimoinnilla olisi voinut ottaa enemmän kantaa asiaan.

Minulle palautui tästä kokemuksesta mieleen eräs artikkeli, jonka luin joskus. Se oli ravintolakriitikko Anna Paljakan haastattelu, joka löytyy tästä. Siitä tuli mieleen kohta ”Suomalaisravintolat ovat epätasaisia, varsinkin niiden kasvisruoka. Ravintolakulttuurimme on ohutta. Siitä puuttuu rohkeutta, omaleimaisuutta, monipuolisuutta ja oman perinteen kunnioitusta. Ravintolaruoan hinta on ”järkyttävä”. Negatiivista palautetta ei osata ottaa vastaan.”

Erityisesti kommentit ravintolaruoan hinnoista puhuttavat. Jos lasista viiniä ja mauttomasta pitsasta x2 voi pyytää yli 70e, miten ihmisten oletetaan edes käyvän ravintoloissa? Ja mikäli haluaa aidosti hyvää ruokaa niin hinta kahdelta on 200-300e, sillä hyvin usein ruuan kanssa halutaan nauttia myös siihen sopivat viinit. Mikäli edes viinien hintoja saataisiin ravintoloissa hieman alaspäin niin silläkin olisi jo suuri vaikutus. (Tilasin vappuna 2 lasillista Rieslingiä hintaan 42e ja mietin samalla, että todellako tyhmä on se joka maksaa eikä se joka pyytää. Samainen pullo löytyy Etelä-Euroopasta hintaan 3-5e.)

Mutta sellainen avautuminen aiheesta tänään. Ainahan sitä voi kommentoida, että ei ravintoloissa ole pakko käydä jos ei ole varaa, mutta tässä ei ole kyse edes rahasta vaan siitä, että Suomen yleisellä ravintolatasolla ei yksinkertaisesti voida pyytää nykyisenlaisia hintoja. Jos hinnat olisivat kohtuullisempia ja yhä useammalla olisi varaa käydä ulkona syömässä niin Suomenkin ravintolakulttuuri saattaisi alkaa kehittymään vauhdikkaammin, sillä ihmiset alkaisivat arvostamaan parempaa ruokaa sen sijaan, että tilaisi woltista kotisohvalle kebabia laatikossa.

By
Yleinen

Tuli ja meni kevät

Vieläkö voi ihmetellä vapun aurinkoista säätä?! Ensin kevät ei saavu koskaan ja sitten yhtenä päivänä onkin lähemmän 20 astetta. Samalla kun täällä on voitu istuskella terassilla niin talvirenkaat ovat kuitenkin vielä vaihtamatta… Tosin kylmäähän sitä on taas luvattu (tottakai juuri silloin, kun on suunnitellut lähtevänsä mökille), mutta hetkellinen ilo on parempi kuin ei ollenkaan. Vappu meni joka tapauksessa kivasti ja porukkaa tuntui olevan keskusta täynnä.

Tässä on ollut myös vähän muuttohommia. Itse en varsinaisesti ole muuttamassa mihinkään, mutta olen saanut silti tyydyttää siivoilun/järjestelyn tarvetta osallistuessani kumppanini muuttoon. Hämmästyn tosin aina kun näen, mitä kaikkea ihmiset ovat vuosien aikana keränneet ja etenkin säästäneet. Minimalistinen elämäntapa tuntuu yhä oikealta valinnalta itselleni – en nimittäin halua olla tilanteessa, jossa minulla olisi pakettiautoittain tavaraa, jota kuskata paikasta toiseen.

Muille arkea, itselleni juhlaa

Olisiko kukaan, joka on sattunut lukemaan useampia postauksia blogissani voinut välttyä siltä seikalta, että minulla ei ole vakituista asuinpaikkaa? Tänä keväänä olen kuitenkin viettänyt aikaa ennätyksellisen paljon vain parissa osoitteessa ja se on vaihteeksi ollut aika tervetullutta. Siis arki, joka on lähes puuttunut elämästäni viimeiset 8 vuotta. Istua iltaa, makoilla viikonloppuna myöhään sängyssä, tehdä ruokaa, pelata korttia, ilmakiekkoa tai scrabblea. Hengailla terassilla, kahvilla tai käydä kävelyllä ja töissä. Mullistavaa.

Kohta laitan koneen kiinni ja menen ulos, sillä aurinko paistaa yhä, moi!

Hiljaista koirapuistossa
By
Ajatuksia Yleinen

Luovuutta etsimässä

Minulla olisi tällä hetkellä elämässäni aikaa istua koneella ja ahertaa. Luovuus ei kuitenkaan oikein virtaa. Suunnittelen joka päivä ”tänään pidän toimistopäivän”, mutta saan yleensä vain hyvin vähän aikaan, josta seuraa lievää itsesyyttelyä ja stressiä, sillä paljon olisi kuitenkin tehtävää.

Olen myös pikkuisen päästänyt irti siitä, millaiseksi olen halunnut tämän blogin kehittyvän. Minun ei varsinaisesti pitänyt alkaa raapustamaan tänne päiväkirjatyyliin, mutta nyt se tuntuukin yllättävän oikealta. Sen sijaan, että haluaisin näyttää jotakin superelämää matkoineen ja kauniine hotelleineen olenkin alkanut miettimään, ettei se ehkä olekaan minun suuntani. Sellaisia blogeja ja instagram-tilejä kyllä piisaa. Entä sellaisia, jotka uskaltavat olla suoria, vilpittömiä ja aitoja? Tuoda omia mielipiteitään ja aitoa elämäänsä julki? Haluan tästä eteenpäin näyttää tavallista, kaunista ja ihanaa elämääni enkä laittaa itseäni mihinkään kapeaan muottiin, jossa kaikki blogit ovat kuin samasta mallista revittyjä, samoine koriste-esineineen ja mainospostauksineen. Elämäni on sellaista kuin se on, epätäydellisyydessään täydellistä.

Olen ennenkin pohtinut sitä, mitä tällä blogilla voisi olla annettavaa ja olen ehkäpä vihdoin keksinyt asian, jonka olen jostain syystä ymmärtänyt muilla elämäni osa-alueilla, mutta en tällä saralla… Se on nimittäin se, että menestyäkseen ei tarvitse näyttää mallilta tai olla täydellinen, jotta voisi olla rakastettava. Kauniilla ulkonäöllä, rahalla tai maineella voi saavuttaa jonkin verran, mutta ihmisten todellinen kiinnostus kohdistuu kuitenkin ulkokuoren ja julkisuuskuvan takana olevaan henkilöön. Ihmiset haluavat tietää enemmän: kuka tuo tyyppi on – oikeasti? Minua ainakin kiinnostaa seuraamissani henkilöissä lähinnä se, miten he ajattelevat ja elävät eikä se, millaisia vaatteita he ovat tällä viikolla hankkineet ja onko heillä upea meikki vai ei. Ja kyllä, mitä vanhemmaksi tulee sen paremmin tämän ymmärtää. Toisin kuin ennen ajattelin, vähiten kiinnostava asia minussa on ulkonäköni, vaikka tämän ajatuksen vieminen käytäntöön vaatiikin vielä vähän työtä.

Ja näitä ajatuksia onkin viime aikoina ollut hyvä pohtia, sillä pian käsillä oleva kolmenkympin kriisi kolkuttelee ovella. Aineksia totaaliseen ja kaikenkattavaan kriisiin ei onneksi ole, mutta miesystäväni ei ole saanut minua vielä puhuttua ympäri, että juhlisin pyöreitä synttäreitäni, joka kertookin ehkä hieman ongelman vakavuudesta… (Tosin juuri sain puhelun, että lähdemmekin näillä näkymin heti synttäreideni jälkeisenä päivänä reissuun, joten minun ei näin ollen tarvitse järjestää mitään ainakaan Suomessa, sillä kyseinen päivä sattuu viikolle.)

Tänä keväänä olen repinyt henkisesti omia viisaudenhampaitani irti (nuoruuteni rippeiden lisäksi), mutta siitä huolimatta olen kuitenkin valmis uudelle, ihanalle ja elämänmakuiselle elämälle.

By
Kemikaalit Minimalistinen elämäntapa Terveys & hyvinvointi

Kauniit kynnet luonnollisesti

Kynnet ovat itselleni olleet asia, joka on jostain syystä muodostunut yhdeksi eniten harmaita hiuksia aiheuttavaksi asiaksi (kehossa/kauneudenhoidossa). Ajattelin tässä postauksessa kertoa omia oivalluksiani ja ideoita kauniisiin kynsiin luonnollisemmilla tavoilla.

Lapsena purin kynsiä. Sittemmin pääsin siitä tavasta ja kynteni voivat ihan hyvin. (Tästä on kuvatodisteita, joiden aitoutta epäilen joskus itsekin…) Joskus vajaa 10 vuotta sitten tilanne kuitenkin muuttui ja kynsistäni tuli hauraat ja katkeilevat. Aloin myös käyttää geelikynsiä ja -lakkauksia. Pidin niistä, mutta ne ovat tietenkin kaukana luonnollisesta vaihtoehdosta eikä mistään terveellisestä tavasta voida myöskään puhua, sillä kaikki geeli- ja akryylikynsimateriaalit sisältävät herkistäviä yhdisteitä ja lisäksi kynsituotteiden kovettamisessa käytetty UV-valo vahingoittaa ihmissoluja.

Olen myös epäillyt, että jokin muutos ruokavaliossani on aiheuttanut kynsilleni hallaa. Jollakin tavalla tämä kynsien haurastuminen ajoittuu esimerkiksi siihen aikaan, kun olen alkanut juomaan kahvia, mutta sitä en kuitenkaan uskalla sanoa varmaksi vaan haluan tehdä tarkempia tutkimuksia asiasta. Toisaalta, kahvi kyllä haittaa joidenkin vitamiinien, kuten D:n imeytymistä.

Rakennekynsien ”kotipoisto”

Sanon tämän nyt kuin nainen naiselle: älä revi geeli- tai akryylikynsiä irti. Se sattuu ja kynnet vaurioituvat siitä. Oma tekosyyni tälle ikävälle tavalla on ollut esimerkiksi matkustelu: olen ollut useamman viikon reissussa enkä ole uskaltanut mennä paikalliseen studioon poistattamaan kynsiä vaan olen oikaissut oman käden kautta. Löysin kerran lupaavan saippua-öljy-lämmin vesi tyylisen tiktok-ohjeen kynsien poistoon, mutta yhtä heikko tulos seurasi siitäkin kokeilusta. Joten älä kokeile poistaa kynsiä kotona, pliis.

Eroon geelikynsi-kierteestä

Geelikynsi-kierre ei liene virallinen ilmaisu, mutta käytän sitä kuvaamaan tilannetta, jossa muovinen, kova kynsi tuntuu helpolta ratkaisulta, sillä oma kynsi geelin alla on ohutta, vaurioitunutta ja kynsinauhat miten sattuu. Tilanne on joko aiheutettu viilaamalla kynttä liikaa tai liian usein ja näin kynsi tietysti ohenee. Sen lisäksi olen huomannut geelin ja aluslakkojen vaurioittavan kynnen pintaa, vaikka kynnet olisivatkin asianmukaisesti poistettu. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta olen kuullut muidenkin sanovan, että kynnet voivat mennä piloille jo ihan tavallisesta kynsilakasta.

Vinkkejä:

  • Jos olet käyttänyt pitkään geelikynsiä tai -lakkauksia niin kyllä, paluu luonnolliseen voi tuntua aluksi vähän oudolta ja työläältä. Jos kyntesi ovat kuten omani eli kärsineet, katkeilevat ja hauraat niin ainoa vaihtoehto on jättää kaikenlaiset toimenpiteet ja lakat (myös kynsiä ns. vahvistavat yms.) sivuun ja antaa oman kynnen kasvaa kokonaan. Sen sijaan kynsinauhoja ja käsiä kannattaa muuten hoitaa.
  • Totuttele luonnolliseen kynteen. Geelikynnet ja – lakkaukset ovat toki kivoja, sillä lakka pysyy kauniina eikä kulu, mutta alkaakohan muoviset kynnet olemaan kuitenkin pian vähän last season…?
  • Säästät melkoisesti rahaa. Geelilakkauksien hinta pyörii 30-60 eurossa ja geelikynsien 40-90 eurossa. Ja toimenpiteethän on uusittava vähintään 3-4 viikon välein eli vuodessa kynsien hinnaksi voi tulla helposti lähemmäs 1000 euroa vuodessa.
  • Jos luonnollisuus ei tunnu ihan omalta jutulta niin kannattaa katsoa vaikka kuvia huippumallien kynsistä: ei ole juuri pidennyksiä tai näyttäviä muovikynsiä. Omat, max. lakatut kynnet ovat in. Jos haluat hemmottelua, suosi perus manikyyrejä geelien- tai akryylien sijaan.

Olen kirjoittanut luonnollisesta kauneudenhoidosta aiemminkin ja siihen postaukseen pääset tästä. Kannattaa myös muistaa, että vääränlaiset tuotteet ja kemikaalit voivat pahentaa ongelmaa, vaikka erilaisissa mainoksissa niistä sanottaisiin mitä. Eli jos tiskaat tai peset paljon käsiä vahvoilla tuotteilla niin nekin voivat vaikuttaa kynsien kuntoon. Kannattaa siis suosia luonnollisia vaihtoehtoja – kehosi ja ympäristösi kiittävät.

Yhteenvetona: mikäli haluat päästä eroon rakennekynsistä niin välivaihe on vain kestettävä kunnes omat kynnet ovat taas eheät. Lähes poikkeuksetta sanotaan, että geelit eivät vahingoittaisi omia kynsiä, mutta uskallan olla melko eri mieltä asiasta. Kynnen pintaa hiotaan AINA, sillä siitä halutaan saada karhea. Toistettuna tämä näkyy kynsistä selvästi.

Mitä mieltä, ovatkohan rakennekynnet menossa jo pian pois muodista?

By