Valon nopeus on 300 000 km/s. Valo voisi kiertää maapallon seitsemästi sekunnissa. Silti pimeys tuntuu joskus loputtoman pitkältä ja valo loistaa poissaolollaan. Valo on vasta matkalla kunnes jonakin päivänä se näyttää elämän kaikessa kirkkaudessaan ja kauneudessaan.
Menetyksistä ja muutoksista iloon. Uusi alku, uusi aamunkoitto. Valo löytää aina tien, vaikka pimeyden keskellä on olemassa vain pimeys. Valo, kuten ei elämäkään voi koskaan loppua tai kadota. Valo on elämä ja rakkaus itse. Valo merkitsee paljon enemmän kuin tajuammekaan. Ymmärtäessään valon, ymmärtää elämän.
Ajattelematta tunnen ja tiedän mitä olen, vaikka fyysinen maailma ei tarjoa siihen enää sanoja.
Elämästä tulee kevyttä ja helppoa. Mikään vastoinkäyminen ei ole enää vastoinkäyminen. Pitää vain lakata vastustelemasta ja pelkäämästä. Antaa itsensä vajota yhä syvemmällä ja katsoa miten kaikki muut – ystävät, tutut ja perheenjäsenet – jatkavat itsensä kannatteluaan vedessä. Se, että antaa itsensä upota tietämättä mitä tuleman pitää vaatii valtavasti rohkeutta. Pitää olla vapauttanut riittävän monta itsensä osaa, jotta voi päästää irti itsestään. Identiteetistään, jonka on rakentanut huterien, epämääräisten nimikkeiden ja koulutuksien taakse. Kuka minä olen ilman näitä keksittyjä nimikkeitä ja tarinoita? Mitä jää jäljelle kun vähentää kaiken mahdollisen itsestään?
Totuus.
Kaunista ja valoisaa viikkoa.
