Tag

Hyvinvointi

Browsing

Kynnet ovat itselleni olleet asia, joka on jostain syystä muodostunut yhdeksi eniten harmaita hiuksia aiheuttavaksi asiaksi (kehossa/kauneudenhoidossa). Ajattelin tässä postauksessa kertoa omia oivalluksiani ja ideoita kauniisiin kynsiin luonnollisemmilla tavoilla.

Lapsena purin kynsiä. Sittemmin pääsin siitä tavasta ja kynteni voivat ihan hyvin. (Tästä on kuvatodisteita, joiden aitoutta epäilen joskus itsekin…) Joskus vajaa 10 vuotta sitten tilanne kuitenkin muuttui ja kynsistäni tuli hauraat ja katkeilevat. Aloin myös käyttää geelikynsiä ja -lakkauksia. Pidin niistä, mutta ne ovat tietenkin kaukana luonnollisesta vaihtoehdosta eikä mistään terveellisestä tavasta voida myöskään puhua, sillä kaikki geeli- ja akryylikynsimateriaalit sisältävät herkistäviä yhdisteitä ja lisäksi kynsituotteiden kovettamisessa käytetty UV-valo vahingoittaa ihmissoluja.

Olen myös epäillyt, että jokin muutos ruokavaliossani on aiheuttanut kynsilleni hallaa. Jollakin tavalla tämä kynsien haurastuminen ajoittuu esimerkiksi siihen aikaan, kun olen alkanut juomaan kahvia, mutta sitä en kuitenkaan uskalla sanoa varmaksi vaan haluan tehdä tarkempia tutkimuksia asiasta. Toisaalta, kahvi kyllä haittaa joidenkin vitamiinien, kuten D:n imeytymistä.

Rakennekynsien ”kotipoisto”

Sanon tämän nyt kuin nainen naiselle: älä revi geeli- tai akryylikynsiä irti. Se sattuu ja kynnet vaurioituvat siitä. Oma tekosyyni tälle ikävälle tavalla on ollut esimerkiksi matkustelu: olen ollut useamman viikon reissussa enkä ole uskaltanut mennä paikalliseen studioon poistattamaan kynsiä vaan olen oikaissut oman käden kautta. Löysin kerran lupaavan saippua-öljy-lämmin vesi tyylisen tiktok-ohjeen kynsien poistoon, mutta yhtä heikko tulos seurasi siitäkin kokeilusta. Joten älä kokeile poistaa kynsiä kotona, pliis.

Eroon geelikynsi-kierteestä

Geelikynsi-kierre ei liene virallinen ilmaisu, mutta käytän sitä kuvaamaan tilannetta, jossa muovinen, kova kynsi tuntuu helpolta ratkaisulta, sillä oma kynsi geelin alla on ohutta, vaurioitunutta ja kynsinauhat miten sattuu. Tilanne on joko aiheutettu viilaamalla kynttä liikaa tai liian usein ja näin kynsi tietysti ohenee. Sen lisäksi olen huomannut geelin ja aluslakkojen vaurioittavan kynnen pintaa, vaikka kynnet olisivatkin asianmukaisesti poistettu. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta olen kuullut muidenkin sanovan, että kynnet voivat mennä piloille jo ihan tavallisesta kynsilakasta.

Vinkkejä:

  • Jos olet käyttänyt pitkään geelikynsiä tai -lakkauksia niin kyllä, paluu luonnolliseen voi tuntua aluksi vähän oudolta ja työläältä. Jos kyntesi ovat kuten omani eli kärsineet, katkeilevat ja hauraat niin ainoa vaihtoehto on jättää kaikenlaiset toimenpiteet ja lakat (myös kynsiä ns. vahvistavat yms.) sivuun ja antaa oman kynnen kasvaa kokonaan. Sen sijaan kynsinauhoja ja käsiä kannattaa muuten hoitaa.
  • Totuttele luonnolliseen kynteen. Geelikynnet ja – lakkaukset ovat toki kivoja, sillä lakka pysyy kauniina eikä kulu, mutta alkaakohan muoviset kynnet olemaan kuitenkin pian vähän last season…?
  • Säästät melkoisesti rahaa. Geelilakkauksien hinta pyörii 30-60 eurossa ja geelikynsien 40-90 eurossa. Ja toimenpiteethän on uusittava vähintään 3-4 viikon välein eli vuodessa kynsien hinnaksi voi tulla helposti lähemmäs 1000 euroa vuodessa.
  • Jos luonnollisuus ei tunnu ihan omalta jutulta niin kannattaa katsoa vaikka kuvia huippumallien kynsistä: ei ole juuri pidennyksiä tai näyttäviä muovikynsiä. Omat, max. lakatut kynnet ovat in. Jos haluat hemmottelua, suosi perus manikyyrejä geelien- tai akryylien sijaan.

Olen kirjoittanut luonnollisesta kauneudenhoidosta aiemminkin ja siihen postaukseen pääset tästä. Kannattaa myös muistaa, että vääränlaiset tuotteet ja kemikaalit voivat pahentaa ongelmaa, vaikka erilaisissa mainoksissa niistä sanottaisiin mitä. Eli jos tiskaat tai peset paljon käsiä vahvoilla tuotteilla niin nekin voivat vaikuttaa kynsien kuntoon. Kannattaa siis suosia luonnollisia vaihtoehtoja – kehosi ja ympäristösi kiittävät.

Yhteenvetona: mikäli haluat päästä eroon rakennekynsistä niin välivaihe on vain kestettävä kunnes omat kynnet ovat taas eheät. Lähes poikkeuksetta sanotaan, että geelit eivät vahingoittaisi omia kynsiä, mutta uskallan olla melko eri mieltä asiasta. Kynnen pintaa hiotaan AINA, sillä siitä halutaan saada karhea. Toistettuna tämä näkyy kynsistä selvästi.

Mitä mieltä, ovatkohan rakennekynnet menossa jo pian pois muodista?

Menikö elämä kuten suunnittelit? Harvalla on tainnut mennä. Onneksi voimme kuitenkin luottaa siihen, että kaikki tapahtuu parhaaksemme. Joskus asioiden merkityksen ymmärtää vasta paljon tapahtumien jälkeen.

Vaikka olisi nukkunut hyvät yöunet, joisi aamukahvia sängyssä ja kaikki olisi hyvin, elämä saattaa silti yllättää. Se antaa pohdiskeltavaa ja muistuttaa pienuudestamme. Tämän aamun pohdintoja:

  • Olemme vastuussa omista tunteistamme, sillä me luomme ne. Eivät muut ihmiset tai tapahtumat.
  • Valitsemme itse pitää asioita joko negatiivisina tai positiivisina – tapahtumat ja asiat eivät itsessään ole hyviä tai pahoja.
  • Menneisyytemme ja kokemuksemme toistavat itseään niin kauan, kunnes olemme oppineet niiden tarjoaman läksyn.
  • Hyväksymällä asiat sellaisena kuin ne ovat, välttää monta kriisiä.
  • Vaikka tilanne olisi kuinka paha, kannattaa odottaa päivä tai kaksi. Asiat ja tunnetilat selviävät joskus myös itsestään.

Teen paljon ajatustyötä ja haluan tietoisesti mennä eteenpäin ja olla parempi versio itsestäni tänään kuin eilen (vaikka on selvää, ettei se todellakaan ole niin suoraviivaista). Mutta halu kehittyä ja oppia uutta kantaa silti pitkälle.

Joskus tunteet kuitenkin yllättävät. Se, miten reagoimme niihin vaikuttaa tietenkin myös koettuun asiaan. Voimme jokainen valita suhtautua asioihin eri tavalla. Entä jos tällä kertaa en reagoisi niin, kuin aina ennen? Entä jos hengittäisin syvään ja muistuttaisin itseäni siitä, että voin valita nähdä tämän asian uusin silmin? Entä jos tällä kertaa valitsisin rakkauden pelon sijaan?

Ajattelutapamme, reaktiomme ja uskomuksemme ovat opittuja ja voimme oppia niistä myös pois. Ketään ei palvele se, että jarrutamme elämäämme pitämällä haitallisia ajatusmalleja yllä. Antamalla anteeksi katkeruuden sijaan teemme valinnan, joka vapauttaa ennenkaikkea meidät itsemme. Anteeksiantoon ei tarvitse edes toiselta ihmiseltä sanoja vaan voimme tehdä sen mielessämme. Eikä anteeksianto tarkoita sitä, että hyväksyisimme kaiken sen, mitä on tapahtunut tai tehty vaan se on vain valinta katsoa eteenpäin. Jos anteeksianto tuntuu erityisen vaikealta, kannattaa pohdiskella ajatusta siitä, millaista olisi lähteä tästä maailmasta tietäen, että olisi voinut antaa anteeksi, mutta ei tehnyt niin.

Menet kauppaan. Katselet mehuja ja smoothieita, jotka vaikuttavat terveellisiltä vaihtoehdoilta. Ja kukapa ei haluaisi aamiaisella juoda lasillista hyvää mehua. Smoothiet ja mehut ovat itselleni sitä perus-ruokaa, mutta valmiissa tuotteissa on ongelma. Ne ovat pilattu. Mistä on kyse?

Mehulaadut eroavat toisistaan maultaan ja hinnaltaan valmistusmenetelmiensä ja koostumustensa vuoksi. Lainsäädännössä ne on määritelty tarkasti. Valmistustavat vaikuttavat myös mehujen säilyvyyteen.

Täysmehu

Täysmehut ovat sataprosenttisesti hedelmistä, marjoista tai kasviksista valmistettuja. Ne valmistetaan mekaanisilla menetelmillä, ja niihin ei lisätä vettä eikä muita valmistusaineita. Täysmehuja ei enää saa makeuttaa sokerilla, mutta Suomessa tämä ei ole ollut yleensä tapanakaan. Mehuihin voidaan lisätä myös hedelmälihaa ja vitamiineja. Lisäaineiden käyttö on rajoitettua.

Tiivisteestä valmistettu täysmehu

Tiivisteestä valmistetut täysmehut on valmistettu mehutiivisteestä palauttamalla sama määrä vettä kuin tiivistettäessä on poistettu. Samalla voidaan palauttaa tiivistämisprosessissa talteenotettuja hedelmäsoluja, hedelmälihaa tai aromeja takaisin mehuun. Näin valmistetulla mehulla on oltava vähintään vastaavat ominaisuudet kuin keskivertotäysmehulla.

Täysmehutiiviste

Täysmehutiivisteellä tarkoitetaan valmistetta, joka on tehty täysmehusta poistamalla siitä vettä vähintään puolet täysmehun tilavuudesta.

Tuorepuristettu täysmehu

Tuorepuristettu täysmehu on puristettu lähellä sadonkorjuuajankohtaa. Vastapuristettu täysmehu on puristettu lähellä kulutusajankohtaa.

Nektari

Nektarit ovat sellaisenaan nautittavaksi tarkoitettuja juomia, joiden hedelmäpitoisuus vaihtelee 25–50 prosentin välillä raaka-aineiden happamuudesta riippuen. Nektareihin voidaan lisätä vettä, sokeria tai hunajaa (20 prosenttia tuotteen kokonaispainosta) ja happoja, mutta ei säilöntäaineita. Sokerit voidaan korvata osittain tai kokonaan makeutusaineilla.

Mehu

Mehu sisältää täysmehua ja vettä sekä sokereita tai makeutusaineita ja siihen voidaan lisätä maku- ja säilöntäaineita. Mehuihin on merkitty sen täysmehupitoisuus ja tarvittaessa laimennusohje. Mehun täysmehupitoisuutta koskeva vaatimus on poistunut lainsäädännöstä, mutta pitoisuus täytyy edelleen ilmoittaa pakkausmerkinnöissä.

Mehujuoma

Mehujuoma voi olla valmiste, joka ei koostumukseltaan ole täysmehua, nektaria tai mehua. Mehujuoman koostumusta ei ole lainsäädännössä määritelty. Mehujuomat sisältävät mehua, vettä, sokeria sekä säilöntä- ja väriaineita. Täysmehupitoisuutta ja sokerien määrää ei ole rajoitettu. Maku tulee lisätystä hedelmästä tai hedelmästä ja aromista.

Juomat

Juomissa mehupitoisuus voi olla hyvin pieni, ja maunantajana on käytetty lisättyä aromia, jolloin mehupitoisuus ei ole enää olennainen seikka. Jos juoman maku on peräisin vain aromista, esimerkiksi vadelma-aromista, tuotteen nimenä on käytettävä nimitystä vadelmanmakuinen juoma. (Lähde)

Pastörointi – kaikkien mehujen kohtalo

Pastörointi on lämpökäsittely, joka tappaa varastoinnin aikana muodostuvia bakteereita ja mikro-organismeja. En ole ainakaan itse löytänyt (valmista/kaupan hyllystä) laadullisesti hyvää mehua tai smoothieta, jota ei olisi lämpökäsitelty. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä tuotteisiin on pakko saada lisää säilyvyyttä, mutta kuluttajan kannalta tällaisten tuotteiden ostaminen on rahanhukkaa. Jos haluaa suosia terveellisiä valintoja niin kaupoissa on kuin onkin vaihtoehtoja. Nimittäin mehukoneet, jotka puristavat mehun suoraan hedelmistä. Jos haluaa erilaisia terveellisiä mehuja niin silloin kannattaa ostaa kotiin mehupuristin, jolla saa tehtyä mehuja myös vihanneksista. Toki pitkälle pääsee myös jo ihan tavallisella blenderillä. Myös täällä Egyptissä on kaduilla mehubaareja, joista saa mm. appelsiini-, granaattiomena-, sokeriruoko-, ja mangomehuja, mikä on ihanaa.

Edit: Kirjoituksen jälkeen ollut tullut vastaan muutamia korkeapainepastöroituja tuotteita, mutta aihe vaatii lisää perehtymistä, jotta uskaltaisin ottaa siihen syvemmin kantaa. Toripihan sivuilla kuitenkin kerrotaan näin: ”HPP (High Pressure Processing) on menetelmä, jolla käsitellään myyntipakkauksiinsa pakattuja elintarvikkeita. Lopputuloksena tuotteiden säilyvyys moninkertaistuu. HPP-käsittely sopii kosteutta sisältäville tuotteille, jotka on pakattu vesitiiviiseen ja joustavaan pakkaukseen. Tuotteet altistetaan koneellisesti noin 6000 barin vedenpaineelle 3–6 minuutiksi. Käsittely hajottaa pilaajamikrobeja kuten listerian, salmonellan ja noroviruksen sekä monet hiivat ja homeet. Itse tuotteen ominaisuudet säilyvät muuttumattomina.”

Kuulostaa siis järkevältä, mutta tiedetään, että vitamiineihin vaikuttavat (haitallisesti) niin lämpökäsittely, keittomenetelmät kuin säilytystavat. Eri vitamiinit reagoivat eri tavoin lämpöön, veteen ja valoon. Itse siis rohkenen epäillä, että myös korkeapainepastöroinnilla saattaa olla vaikutusta tuotteeseen ja sen ominaisuuksiin.

Alla eriteltynä tarkemmin, kuinka eri vitamiinit reagoivat käsittelyyn:

A-vitamiini

A-vitamiinia saa muun muassa puolukasta ja herukoista. Liiallinen kuumennus, kuten paistaminen tai pitkäaikainen keittäminen, voi kuitenkin tuhota tämän vitamiinin. Myös vääränlainen säilytys voi heikentää A-vitamiinin määrää ruoassa.

B-ryhmän vitamiinit

B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, mikä tarkoittaa, että ne liukenevat helposti veteen. Keittäminen avoimessa astiassa voi johtaa suureen osaan näiden vitamiinien häviämiseen marjoista, kuten tyrni ja mustaherukka.

Erityisesti B1-, B6- ja B12-vitamiini ovat herkkiä lämpökäsittelylle. Höyryttäminen tai hauduttaminen matalammassa lämpötilassa voi auttaa säilyttämään nämä vitamiinit.

C-vitamiini

Lähes kaikissa marjoissa esiintyvä C-vitamiini on erityisen herkkä lämmölle ja hapelle. Liika kuumennus, kuten keittäminen tai paistaminen, voi tuhota suuren osan C-vitamiineista. Raaka-aineiden nopea käsittely ja mahdollisimman lyhyt kypsennysaika auttavat säilyttämään vitamiinin.

D-vitamiini

Valo ja happi ovat D-vitamiinin pahimmat viholliset. Auringonvalo voi nopeasti hajottaa sen, joten ruoan säilyttäminen pimeässä paikassa voi auttaa myös sen D-vitamiinipitoisuuksien säilyttämisessä. Marjoissa ei ole juurikaan D-vitamiinia.

E-vitamiini

E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka voi hajota kuumennettaessa. Hellävarainen kypsennys ja ruoan säilyttäminen viileässä auttavat säilyttämään E-vitamiinin mustikoissa ja tyrnissä.

K-vitamiini

K-vitamiini on myös rasvaliukoinen ja voi hajota liian kovassa lämmössä. Säilytä K-vitamiinipitoisia elintarvikkeita viileässä ja vältä pitkää kypsennysaikaa. Marjoista ei saa K-vitamiinia, vaan se on kasvien lehtivihreässä.

Marjojen pakastaminen on suosittu tapa säilyttää niitä pitkään ilman merkittävää laadun heikkenemistä. Pakastamisen vaikutus vitamiinipitoisuuksiin voi vaihdella, mutta yleisesti ottaen se on yksi parhaista tavoista säilyttää marjojen ravintoarvot. (Lähde)

Pakastemarjat – keittäminen tuhoaa vitamiinit

Evira suosittelee, että ulkomaisia pakastemarjoja kuumennetaan kauttaaltaan vähintään viiden minuutin ajan 90 asteessa tai keitetään kahden minuutin ajan. Tämä kuitenkin tuhoaa marjoissa olevat vitamiinit. Keittämisen jälkeen marjoissa on luultavasti enää vain lähinnä kuituja jäljellä. Miksi tätä tietoa halutaan vähätellä? On hyvin pieni mahdollisuus saada ulkomaisista marjoista jotakin, mutta keittämällä varmuudella pilaa tuotteen täysin. Onneksi voimme kuitenkin valita myös suomalaisia tuotteita tai poimia marjoja luonnosta itse, mikäli kokee ulkomaisten pakastemarjojen heittämisen vaikkapa smoothien joukkoon sellaisenaan arveluttavana.

Terveystietoiset ihmiset, kuten raakavegaanit ja elävän ravinnon (ruokaa ei kuumenneta yli 40 asteen) syöjät tietävät, että ruoka on elinvoimaista vain ilman käsittelyitä ja kuumentamista. On toki olemassa poikkeuksia, mutta ruokavaliosta suurin osa (70%) tulisi olla kypsentämätöntä ja raakaa, mikäli haluaa ylläpitää kehonsa terveyttä.

Muistan kun ensi kerran join kahvia. Se tapahtui yläasteella. Olin nimittäin jättänyt kokeisiin luvun viimeiseen iltaan (kuten tavallista), mutta sillä kertaa ajattelin, että voisin kokeilla olisiko kahvista apua pitämään väsymys poissa. Olihan siitä, piristävä vaikutus oli välitön. Mutta kahvi maistui aivan uskomattoman pahalle, liekö syy siinä, etten osannut varsinaisesti keittää kahvia vai siinä, että se todellakin tottumattoman suuhun maistui melkoiselta. Yhtä kaikki, en jäänyt koukkuun ja joinkin seuraavaksi kahvia vasta vuosien päästä uudelleen.

Tarkkaa ikää en muista, mutta arvelisin olleeni n. 22-23-vuotias kun kahvista tuli osa elämääni. Olin kuitenkin sitä ennen syönyt kofeiinitabletteja (joiden haitat ymmärsin vasta myöhemmin), joten kofeiini ei sinänsä ollut keholleni mikään uusi asia. Energiajuomia tai vastaavia en ole juuri koskaan juonut, koska hampaat ja terveys. Minulle myöskään herääminen ei ole ongelma, joten en tarvinnut kahvia saadakseni itseni aamulla käyntiin vaan siitä tuli jonkinlainen tapa. Minusta oli mullistavaa, että kupillisella kahvia saattoi siirtää nälkää useita tunteja. Ruokavalioni koki tuohon aikaan muutoksen ja se alkoi siirtymään 5 x päivässä syömisestä kohti ”ranskalaisten tapaa syödä”, jossa aamu aloitetaan niukasti (kahvi ja max. croissant -tyyliin). Toki olen sen jälkeen muuttanut ruokavaliota terveellisempään suuntaan, mutta noista päivistä asti olen jatkanut pätkäpaastoa, kevyttä syömistä ja ruoka-aikoja, joiden välissä ei syödä mitään.

Kahvi – mainettaan pahempi

Suomessa saattaa tulla kivitetyksi kun kertoo, ettei kahvi ehkä olekaan niin terveellistä kuin meille halutaan uskotella. En kuitenkaan tässä postauksessa aio luetella kahvin haittoja, mutta mikäli aiheesta haluaa lukea on esimerkiksi Elina Hytösellä aiheesta hyvä kirjoitus, johon pääset tästä. Aiheesta löytyy myös keskusteluita, joissa monet kertovat saaneensa jopa mielenterveytensä kuntoon vain lopettamalla kahvinjuonnin.

Itselläni kahvin kulutus on pysynyt kohtuullisissa määrissä, mutta uskoisin, että niillä joilla kulutus on useita mukillisia päivässä myös haitat lisääntyvät nopeasti. Koska en kaipaa riippuvuuksia elämääni niin olen pitänyt huolen, että pidän säännöllisesti taukoja kahvista ja jätän toisinaan tarkoituksella aamukahvin juomatta. Riippuvuuksista olen kirjoittanut aiemmin oman postauksen, johon pääset tästä.

Toisaalta koen kahvin kuitenkin melko harmittomaksi (kohtuullisessa määrin), mutta samalla kyseenalaistan vaikkapa raskaana olevia tai imettäviä äitejä, jotka painivat unettomien öiden kanssa, samalla juoden useita kupillisia kahvia päivässä. On ymmärrettävää, että katkonaisten unien jälkeen turvautuu helposti kupilliseen, mutta tiedetään, että kofeiinia erittyy myös rintamaitoon, joten tällainen ”pikavippi” saattaa vain pahentaa tilannetta.

Mukavin tapa vieroittautua kahvista

Kaikki paatuneet kahvinjuojat, jotka ovat kokeilleet lopettamista tietävät, että vieroitusoireet saattavat yllättää. Kofeiini on keskushermostoon vaikuttava huumausaine, joka aiheuttaa riippuvuutta. Yleisimpiä vieroitusoireita voivat olla mm. kova päänsärky ja väsymys. Itselläni kahvin lopettaminen aiheuttaa lähinnä jälkimmäistä: 3-4 päivää lopettamisen jälkeen on lähes pakko ottaa päikkärit, vaikka en niitä koskaan muuten harrasta. Monet yrittävätkin päästä kofeiinista eroon lomaviikoilla, mutta toisaalta sellaisen loman jälkeen saattaa tarvita heti uuden loman ensimmäisen perään… Mikäli olet juonut kahvia kuppi kaupalla vuosia, en suosittele kerrasta poikki menetelmää kuin masokisteille. Päänsärky voi olla todella lamauttavaa ja pahimmassa tapauksessa koko lopettamisyritys kaatuu siihen.

Salaisuus kahvista vieroittautumiseen on tietenkin asteittainen vähentäminen. Jos olet juonut aiemmin kolme kupillista päivässä, siirry ensin kahteen kuppiin. Kun tunnet olevasi valmis, jätä taas yksi kupillinen juomatta. Kun olet päässyt tähän vaiheeseen, vähennä. Juo vajaa kupillinen. Puoli kupillista. Ja lopulta enää vain siemaisu. Vaikka kahvista ei päättäisi luopua kokonaan niin kannattaa silti kokeilla olisiko itselle vaikutusta vaikkapa unenlaatuun, virkeyteen, PMS oireisiin, sydämentykytyksiin, vatsaongelmiin tai heräämiseen. Pitkään jatkuneiden tapojen syy-seuraussuhteita ei välttämättä osaa aina tunnistaa ja monille kahvinjuonnin lopetus voi tulla eteen myös vaikkapa raskauden myötä.

Vinkkejä lopettamiseen:

  • Korvaa kahvi yrttiteellä tai sikurilla (älä vaihda mustaan teehen tai muihin kofeiinipitoisiin juomiin kuten energia- tai colajuomat)
  • Vähennä asteittain
  • Motivoi itseäsi lukemalla muiden positiivisia kokemuksia
  • Varaa riittävästi aikaa ja energiaa lopettamiseen; vaikka vähentäisit asteittain saattaa väsymys silti ottaa vallan

Kahvia kulutetaan Suomessa huomattavan paljon ja olenkin miettinyt, voisiko eräs syy sille olla myös valon määrä – tai tässä tapauksessa sen puute. Monet kuitenkin käyttävät kahvia nimenomaan piristyäkseen. Tämän perusteella lopettaminen kannattaisi ajoittaa kevääseen tai kesään, jolloin valon määrä on suurempi.

Oletko lopettanut kahvinjuonnin, millaisia muutoksia koit?

Olen aina nauttinut kulkemisesta vastavirtaan. Olen myös hirveän itsepäinen, mutta onneksi nämä kaksi piirrettä täydentävät toisiaan hyvin. En ole ihminen joka toimii ohjeiden mukaan. Toimin sen mukaan, mikä minusta tuntuu oikealta. Olen tosin vuosien aikana harjaantunut sen suhteen, milloin kyse on oikeasti sisäisestä ohjauksesta ja milloin vaikkapa turhamaisuudesta.

Palatakseni hieman ajassa taaksepäin, n. kymmenen vuotta, olin salihirmu. Kävin salilla ennen koulua ja toisinaan lisäksi myös koulun jälkeen. Alani vaati voimaa ja tuolloin ihailin toki myös lihaksikasta naisvartaloa. Päästyäni tästä androgyyni vaiheesta, nautin yhä liikunnasta ja myös salilla käymisestä, mutta en enää kaivannut isompia ja näkyvämpiä lihaksia. Minusta alkoi jopa tuntumaan, että tuhlasin energiaani salilla – mitä kaikkea hyödyllistä olisinkaan tuolla voimalla ja energialla voinut saada aikaan. Ja en nyt sano, ettei salilla käyminen olisi hyödyllistä, sillä tietenkin kaikenlainen liikunta on hyväksi keholle ja terveydelle, mutta omalla kohdallani sali ei tuonut oikein enää haastetta. En halunnut voimanostajaksi, joten siinä mielessä tulokset olivat merkityksettömiä. Kaipasin lajia, jossa voisi kehittyä taidollisesti enemmän. Ja no, salilla käynti ei oikein tunnu enää sellaiselta Rocky-elokuvatyyliseltä vaan enemmänkin koen, että salilla käymiseen tarvitaan kaikenlaista oheistoimintaa rakennekynsistä palautusjuomiin. Viimeisin hyvä salikokemus oli joskus 2019 vuonna kun minulla oli vielä Lohjalla mökki. Kävin silloin Forssassa kuntosalilla ja se sali oli hyvällä tavalla jäänyt 80-luvulle. 😀

Ja nyt, 2024 tammikuussa en missään tapauksessa ole menossa salille.

Vapaamielistä liikuntaa

Kuten sanottu, pidän liikunnasta ja urheilusta. Harrastin nuorempana muodostelmaluistelua SM-tasolla, sen jälkeen kokeilin mm. nyrkkeilyä ja painia. Nykyiseen elämäntyyliini moiset lajit tuskin sopisivat, sillä olen Suomessa vain lyhyitä pätkiä. Sen sijaan olen innostunut vapaasukelluksesta, jota voin harrastaa sekä Suomessa, että Egyptissä. En tosin ole päässyt vielä kunnolla lajin makuun, vaikka olenkin asunut pian neljä vuotta sukeltajien mekassa…

Liikuntaa voi onneksi harrastaa monella tavalla. Villeissä kuvitelmissani asun Australian sademetsässä ja kuntoilen kiipeilemällä puihin ja hakkaamalla alkeellisilla työkaluilla kookospähkinöitä auki. Kunhan vain saan tämän postauksen valmiiksi niin alan varmaankin etsimään lentoja.

Mukavaa tammikuuta!