Tag

Kemikaalit

Browsing

Kynnet ovat itselleni olleet asia, joka on jostain syystä muodostunut yhdeksi eniten harmaita hiuksia aiheuttavaksi asiaksi (kehossa/kauneudenhoidossa). Ajattelin tässä postauksessa kertoa omia oivalluksiani ja ideoita kauniisiin kynsiin luonnollisemmilla tavoilla.

Lapsena purin kynsiä. Sittemmin pääsin siitä tavasta ja kynteni voivat ihan hyvin. (Tästä on kuvatodisteita, joiden aitoutta epäilen joskus itsekin…) Joskus vajaa 10 vuotta sitten tilanne kuitenkin muuttui ja kynsistäni tuli hauraat ja katkeilevat. Aloin myös käyttää geelikynsiä ja -lakkauksia. Pidin niistä, mutta ne ovat tietenkin kaukana luonnollisesta vaihtoehdosta eikä mistään terveellisestä tavasta voida myöskään puhua, sillä kaikki geeli- ja akryylikynsimateriaalit sisältävät herkistäviä yhdisteitä ja lisäksi kynsituotteiden kovettamisessa käytetty UV-valo vahingoittaa ihmissoluja.

Olen myös epäillyt, että jokin muutos ruokavaliossani on aiheuttanut kynsilleni hallaa. Jollakin tavalla tämä kynsien haurastuminen ajoittuu esimerkiksi siihen aikaan, kun olen alkanut juomaan kahvia, mutta sitä en kuitenkaan uskalla sanoa varmaksi vaan haluan tehdä tarkempia tutkimuksia asiasta. Toisaalta, kahvi kyllä haittaa joidenkin vitamiinien, kuten D:n imeytymistä.

Rakennekynsien ”kotipoisto”

Sanon tämän nyt kuin nainen naiselle: älä revi geeli- tai akryylikynsiä irti. Se sattuu ja kynnet vaurioituvat siitä. Oma tekosyyni tälle ikävälle tavalla on ollut esimerkiksi matkustelu: olen ollut useamman viikon reissussa enkä ole uskaltanut mennä paikalliseen studioon poistattamaan kynsiä vaan olen oikaissut oman käden kautta. Löysin kerran lupaavan saippua-öljy-lämmin vesi tyylisen tiktok-ohjeen kynsien poistoon, mutta yhtä heikko tulos seurasi siitäkin kokeilusta. Joten älä kokeile poistaa kynsiä kotona, pliis.

Eroon geelikynsi-kierteestä

Geelikynsi-kierre ei liene virallinen ilmaisu, mutta käytän sitä kuvaamaan tilannetta, jossa muovinen, kova kynsi tuntuu helpolta ratkaisulta, sillä oma kynsi geelin alla on ohutta, vaurioitunutta ja kynsinauhat miten sattuu. Tilanne on joko aiheutettu viilaamalla kynttä liikaa tai liian usein ja näin kynsi tietysti ohenee. Sen lisäksi olen huomannut geelin ja aluslakkojen vaurioittavan kynnen pintaa, vaikka kynnet olisivatkin asianmukaisesti poistettu. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta olen kuullut muidenkin sanovan, että kynnet voivat mennä piloille jo ihan tavallisesta kynsilakasta.

Vinkkejä:

  • Jos olet käyttänyt pitkään geelikynsiä tai -lakkauksia niin kyllä, paluu luonnolliseen voi tuntua aluksi vähän oudolta ja työläältä. Jos kyntesi ovat kuten omani eli kärsineet, katkeilevat ja hauraat niin ainoa vaihtoehto on jättää kaikenlaiset toimenpiteet ja lakat (myös kynsiä ns. vahvistavat yms.) sivuun ja antaa oman kynnen kasvaa kokonaan. Sen sijaan kynsinauhoja ja käsiä kannattaa muuten hoitaa.
  • Totuttele luonnolliseen kynteen. Geelikynnet ja – lakkaukset ovat toki kivoja, sillä lakka pysyy kauniina eikä kulu, mutta alkaakohan muoviset kynnet olemaan kuitenkin pian vähän last season…?
  • Säästät melkoisesti rahaa. Geelilakkauksien hinta pyörii 30-60 eurossa ja geelikynsien 40-90 eurossa. Ja toimenpiteethän on uusittava vähintään 3-4 viikon välein eli vuodessa kynsien hinnaksi voi tulla helposti lähemmäs 1000 euroa vuodessa.
  • Jos luonnollisuus ei tunnu ihan omalta jutulta niin kannattaa katsoa vaikka kuvia huippumallien kynsistä: ei ole juuri pidennyksiä tai näyttäviä muovikynsiä. Omat, max. lakatut kynnet ovat in. Jos haluat hemmottelua, suosi perus manikyyrejä geelien- tai akryylien sijaan.

Olen kirjoittanut luonnollisesta kauneudenhoidosta aiemminkin ja siihen postaukseen pääset tästä. Kannattaa myös muistaa, että vääränlaiset tuotteet ja kemikaalit voivat pahentaa ongelmaa, vaikka erilaisissa mainoksissa niistä sanottaisiin mitä. Eli jos tiskaat tai peset paljon käsiä vahvoilla tuotteilla niin nekin voivat vaikuttaa kynsien kuntoon. Kannattaa siis suosia luonnollisia vaihtoehtoja – kehosi ja ympäristösi kiittävät.

Yhteenvetona: mikäli haluat päästä eroon rakennekynsistä niin välivaihe on vain kestettävä kunnes omat kynnet ovat taas eheät. Lähes poikkeuksetta sanotaan, että geelit eivät vahingoittaisi omia kynsiä, mutta uskallan olla melko eri mieltä asiasta. Kynnen pintaa hiotaan AINA, sillä siitä halutaan saada karhea. Toistettuna tämä näkyy kynsistä selvästi.

Mitä mieltä, ovatkohan rakennekynnet menossa jo pian pois muodista?

Monet kemikaaleista ovat haitallisia ympäristölle ja eliöille. Vaikka haitallisten kemikaalien käyttöä rajoitetaan, niitä päätyy ympäristöön edelleen monista lähteistä. 

Kemikaalien ominaisuuksissa on paljon eroja ja osa voi aiheuttaa ympäristölle ja terveydelle merkittävää haittaa.

Kemikaaleissa käytettävät varoitusmerkinnät ovat: 

  • Terveyshaitta
  • Syövyttävä
  • Syttyvä
  • Ympäristövaarat
  • Krooninen terveyshaitta
  • Hapettava
  • Välitön myrkyllisyys
  • Paineen alaiset kaasut
  • Räjähde

Kemikaaleista aiheutuvia riskejä ja haittoja pyritään hallitsemaan lainsäädännöllisin, taloudellisin sekä vapaaehtoisuuteen perustuvin keinoin. 

Kemikaalien riskinarvioinnissa tutkitaan yksittäisten aineiden haittavaikutuksia, mutta eri kemikaalien yhteisvaikutuksia ei tunneta riittävästi. Yhteisvaikutusten on arveltu olevan monien ympäristö- ja terveyshaittojen syy. 

Vaikka yksittäisten aineiden pitoisuudet olisivat ns. haitattomiksi tunnetuilla pitoisuustasoilla, voi eri yhdisteiden toisiaan vahvistava yhteisvaikutus silti johtaa haittavaikutusten ilmenemiseen. Lisäksi yhteisvaikutusten arvioimisesta tekee erityisen hankalaa se, että altistusta aiheuttavien kemikaalien eri yhdistelmiä voi olla lukemattomia. 

Vaaralliseksi luokiteltu kemikaali voi olla esimerkiksi syttyvä, välittömästi myrkyllinen tai vesieliöille vaarallinen. Monet pyykinpesu- ja siivousaineet, maalit, lasinpesunesteet, viemärinaukaisuaineet, bensiini ja grillinsytytysnesteet ovat vaarallisia kemikaaleja.

Rajoituksista huolimatta haitallisia kemikaaleja päätyy ympäristöön monista lähteistä ja useita reittejä pitkin.

Joillakin kemikaaleilla on jo pieninä pitoisuuksina haitallisia vaikutuksia eliöihin. Osa taas aiheuttaa merkittäviä haittoja vasta, kun niiden pitoisuudet kertyvät ravintoketjujen huipulle.

Kemikaaleja voi päätyä ympäristöön kaikista niiden elinkaaren vaiheista (valmistus, käyttö, hävitys). Ihmiset voivat altistua erilaisille kemikaaleille ihon, ravinnon ja hengitysilman kautta. Myös eläimet altistuvat kemikaaleille pääasiassa ravinnon ja veden kautta.

Ympäristön kannalta erityisen ongelmallisia ovat pysyvät, biokertyvät ja myrkylliset eli ns. PBT-aineet (Persistent, Bioaccumulative and Toxic). PBT-aineet hajoavat luonnossa hyvin hitaasti ja niille altistuminen voi jatkua vielä pitkään varsinaisten päästöjen loputtua. 

Ympäristölle haitallisia kemikaaleja voivat olla esimerkiksi:

  • kasvinsuojeluaineet
  • polttoaineet
  • liuottimet
  • valkaisu- ja desinfiointiaineet
  • kosmetiikka- ja kodinhoitotuotteiden säilöntäaineet

Mihin kaikkeen mm. käytämme kemikaaleja: 

Terveydelle vaaralliset kemikaalit

Vaaraluokat:

  • Välitön myrkyllisyyys (suu, iho, hengitystie)
  • Ihosyövyttävyys / ihoärsytys
  • Vakava silmävaurio / silmä-ärsytys
  • Herkistävyys (hengitystiet, iho)
  • Sukusolujen perimävauriot
  • Syöpävaarallisuus
  • Vaarallisuus lisääntymiselle
  • Elinkohtainen myrkyllisyys (STOT)
  • Aspiraatiovaara

Syöpävaaralliset, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet

Nämä kemikaalit ovat erittäin vaarallisia ihmisen terveydelle. Ne voivat vaikuttaa geeniperimäämme muuttamalla sitä ja aiheuttamalla hallitsematonta solujen kasvua aiheuttaen syöpää.

Lisääntymiselle vaaralliset aineet voivat vähentää hedelmällisyyttä tai aiheuttaa kehityshäiriöitä sikiössä.

Herkistävät aineet

Herkistävät aineet eli allergeenit voivat aiheuttaa ihon ja/tai hengitysteiden herkistymistä. Hengitysteiden herkistymisen oireet ilmenevät tavallisesti nuhana, astmana, sidekalvotulehduksena tai keuhkorakkuloiden tulehduksena.

Iholla herkistävät aineet aiheuttavat allergista ihottumaa, joka ilmenee yleisemmin ihon punoituksena, kutinana, hilseilynä tai turvotuksena. Herkistäviä aineita voi olla muun muassa kosmetiikassa, hiusväreissä, pesuaineissa ja leluissa.

Hormonitoimintaa häiritsevät aineet

Hormonijärjestelmät ohjaavat ihmisten ja eläinten kehitystä, kasvua, lisääntymistä, käyttäytymistä, aineenvaihduntaa ja vastustuskykyä.

Elimistön luonnolliset hormonit (esim. testosteroni, estrogeeni, kilpirauhashormoni, insuliini) ovat kemiallisia aineita, ja ne muodostavat monimutkaisen ja herkän järjestelmän. 

Ihmisen valmistamat ja luonnosta peräisin olevat kemialliset aineet saattavat eri tavoin häiritä luonnollisten hormonijärjestelmien toimintaa ja aiheuttaa haitallisia vaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle. Tällaisia aineita kutsutaan hormonitoimintaa häiritseviksi aineiksi.

Luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevaan CLP-asetukseen (EY N:o 1272/2008) on lisätty EU komission delegoidulla asetuksella (EU) 2023/707 uusia vaaraluokkia. 

Uudet vaaraluokat ovat:

  1. Hormonitoimintaa häiritseviä ihmisen terveydelle. Hormonitoiminnan häiriöt voivat aiheuttaa ihmisille häiriöitä, kuten synnynnäisiä epämuodostumia, kehityshäiriöitä, lisääntymishäiriöitä, neurologisia kehityshäiriöitä, syöpää, diabetesta ja liikalihavuutta. Nämä häiriöt ovat yleistymässä sekä lapsilla että aikuisilla. 
  2. Hormonitoimintaa häiritseviä ympäristön suhteen. Hormonitoimintaa häiritsevät aineet tai seokset voivat vaikuttaa haitallisesti eläinpopulaatioihin ympäristössä. Luonnonpopulaatioissa on havaittu eri puolilla maailmaa vaikutuksia (mm. lisääntymishäiriöitä), jotka saattavat johtua hormonitoiminnan häiriintymisestä. 
  3. Hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä (PBT) tai erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin biokertyviä (vPvB).Tällaiset aineet ja seokset hajoavat hitaasti ja kertyvät ympäristöön, minkä takia pidemmän aikavälin vaikutuksia ja altistuksen suuruutta on vaikea ennustaa riskinarvioinnissa. Vaaraominaisuuksien arvioinnissa käytettyjen kriteerien perustana ovat REACH-asetuksessa (EU) 1907/2006 olevat PBT/vPvB-kriteerit. 
  4. Hitaasti hajoavia, kulkeutuvia ja myrkyllisiä (PMT) tai erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin kulkeutuvia (vPvM).Hitaasti hajoavat ja kulkeutuvat aineet ja seokset voivat saastuttaa Euroopan juomavesivarantoja, sillä ne voivat kulkeutua laajalle vesiympäristössä, ja niitä on vaikea poistaa vedenkäsittelylaitosten puhdistusprosesseissa. Hitaan hajoamisen ja myrkyllisyyden kriteerit ovat vastaavat kuin PBT/vPvB vaaraominaisuuksien arvioinnissa. Kulkeutuvuuden (M/vM) arviointi perustuu aineen tai seoksen taipumukseen sitoutua (adsorptoitua) esimerkiksi maaperän orgaaniseen ainekseen.

(Lähteet: tukes.fi, thl.fi ja ymparisto.fi)

Osa kemikaaleista on tarpeellisia ja tärkeitä eikä elämää tarvitse kemikaalien takia jättää elämättä.

On kuitenkin hyvä tiedostaa, missä kaikkialla ja millaisille kemikaaleille altistaa itsensä tai lapsensa, sillä monet valintamme siirtyvät esimerkiksi äidistä lapseen ja voivat vaikuttaa myös pitkällä aikavälillä. 

Kuulostaako tutulta: ensin käydään kuumassa suihkussa klooratussa ja/tai desinfioidussa vedessä, käytetään useita eri tuotteita ja vartalonpesuaineita, sheivataan sääret ja todetaan, että onpas iho kuiva suihkun jälkeen. Jalat kutisevat ja naama alkaa hilseillä. Sitten levitetään kosteusvoidetta, joka pelastaa tilanteen, josta tehdään tietenkin johtopäätös: iho tarvitsee kosteusvoidetta. Ihon kosteuttamista pidetäänkin yleensä ihonhoidon perustana ja kosteusvoiteiden myynti kattaa jopa 50% ihonhoitotuotteiden myynnistä.

Kun kosteusvoidetta käyttää, se opettaa ihon siihen, että sen ei tarvitse itse kosteuttaa itseään, minkä seurauksena iho kuivuu. Ja mitä enemmän kosteuttaa, sen kuivemmaksi iho käy. 

Voiteissa on usein kemikaalien lisäksi myös alkoholia, joka kuivattaa ihoa entisestään. Eikä luonnonkosmetiikan suhteen ole juuri myöskään juhlimista.

Kosmetiikan sisältämät kemikaalit imeytyvät ihon kautta verenkiertoon, vaikka lain mukaan näin ei saisi olla. Lukuisissa tutkimuksissa on löydetty verestävirtsasta ja äidinmaidosta mm. säilöntäaineita (kuten parabeeneja), ftalaatteja (Diethyl phtalate, Dibutyl phtalate), bisfenolia, UV-filttereitä (mm. Oxybenzone, Octyl methoxycinnamate, Benzophenone-3) ja hajusteita.

Näillä aineilla on todettu olevan mm. hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksiasyöpää aiheuttavia vaikutuksia (erityisesti rintasyöpää) ja lisääntymisongelmia aiheuttavia vaikutuksia – eikä kaikkia vaikutuksia edes tunneta vielä. Mineraaliöljystä (myös nimillä Paraffin, Liquid Paraffin, Liquid Petroleum, Paraffin Oil, Petroleum Oil, Petrolatum (Vaseliini)) löytyy myös tutkimuksia, jossa sitä on todettu päätyvän erityisesti kehon rasvakudokseen esimerkiksi huulirasvojen ja käsivoiteiden kautta. 

Iholle levitettävät kemikaalit vaikuttavat myös mikrobiomiin.

Lopeta kosteusvoiteet – ihon toiminnot normalisoituvat kolmessa viikossa

Jos iho on tottunut kosteusvoiteeseen, sen lopettaminen voi olla vaikeaa. Kannattaa jättää ensin kerrasta kaikki vartalonpesuaineet, kuorinta-aineet, sheivausvaahdot ja kosteusvoiteet ja katsoa, miten vartalon iho reagoi. Monilla iho toipuu nopeasi ja palautuu normaaliksi jo 1-3 viikossa. Ihoa ei myöskään kannata hangata voimakkaasti pyyhkeellä suihkun jälkeen vaan mielummin taputella kuivaksi.

Terve, hyvinvoiva iho ei tarvitse ulkoapäin tulevaa kosteutusta lainkaan, mutta ihon kuntoon vaikuttavat tietysti myös mm. elintavat ja ilmasto.

Jos käytät meikkiä, tilanne on ongelmallisempi. Silloin meikki täytyy puhdistaa ja ennen meikkausta iholle on lähes pakko levittää jotakin tai muuten meikkivoide saattaa kiristää ja pahentaa kuivia kohtia ihossa. Meikkiä kannattaisikin käyttää vain sellaisina päivinä kun se oikeasti ”tarpeen”. 

On ihanaa näyttää hyvältä, kauniit kynnet, puhdas iho ja kampaajallakin käyty tämän vuosikymmenen puolella. Ehkä monilla pakettiin kuuluu vielä tuuheat voluumiripset, kulmien kestopigmentointi, ihonpuhdistus, ihokarvojen sokerointi ja suihkurusketus talvikuukausina. Entäpä kaikki tuotteet, pitäähän naisella olla oman ihotyyppinsä mukaiset tuotteet kuten päivä- ja yövoide, kasvovesi, seerumi, kuorintavoide, hoitoöljy, silmänympärysvoide, käsivoide, vartalovoide, lisäksi meikkejä ja niin edelleen. Hiuksille käytössä kalliit tuotteet, joiden pitäisi pelastaa liiallisesta käsittelystä aiheutuneet tuhot. Tällaiseen lystiin saa menemään vuodessa helposti tuhansia. Eikä kaikilla kauneuden tavoittelu rajoitu edes näihin vaan osa on valmiita korjailemaan ulkonäköään myös veitsen alla tai erilaisilla täyteaineilla. Enää ei riitä juhliin ammattilaisen tekemä kampaus vaan odotukset naisia kohtaan ovat koventuneet.

Ääripäät korostuvat

Yhä useammin törmää hätkähdyttävän ”korjailtuihin” ulkonäköihin. Osaa ei edes haittaa, että lookista luonnollisuus katosi jo ajat sitten. Mutta teemmekö todella näitä toimenpiteitä ja ”kaikkea tätä” ihan vain itsemme vuoksi? Maksamme tuhansia euroja vuodessa vain näyttääksemme hieman paremmilta eikä monikaan toimenpide ole edes pysyvä, vaan uusittava säännöllisesti. Taitaa olla luonnonlaki, että kaikki hakeutuu lopulta alkuperäiseen muotoonsa.

Jokainen saa tietysti tehdä kuten parhaakseen näkee, mutta kuinka moni pysähtyy miettimään miksi tekee? Miksi ei kelpaa sellaisena kuin on? Luonto ei tee virheitä, ihmiset tekevät. En halua alkaa selittämään tässä nyt sisäisestä kauneudesta ja siitä, että eihän kukaan mitään tuotteita tarvitse, mutta luulen, että monet yrittävät ostaa itseään paremmiksi. Mutta ihmisarvo – tai tässä tapauksessa naisen arvo – ei ole kuitenkaan ostettavissa.

Olemme usein säälimättömiä itseämme kohtaan; luulemme näyttävämme ilman meikkiä kummajaiselta, vaikka muissa ihmisissä emme juuri edes huomaa eroa meikittömän ja meikillisen naaman välillä. Monet suuttuvat kun heille sanoo, ettei ihoa tarvitse hoitaa ja puolustautuvat sillä, että heidän ihonsa tarvitsee heti suihkun jälkeen runsaasti kosteutusta jne., mutta tajuamatta sitä, että ovat itse toiminnallaan tehneet ihonsa riippuvaiseksi ulkoapäin tulevasta kosteutuksesta. Tällaiset tuotteet aiheuttavat riippuvuutta ja se on niiden tarkoitus – saada kuluttaja ostamaan lisää.

Markkinoinnin uhrista kohti luonnollista kauneudenhoitoa

Nyt otsikon lupaamaan tuhansien eurojen säästöön. Laskin nopeasti, millaisia summia olen itse käyttänyt aiemmin erilaisiin toimenpiteisiin ja tunnustan synneikseni: geelikynnet/geelilakkaus (minua ärsytti katkeilevat kynnet, jotka itseasiassa johtuivat liian ohuiksi hiotuista kynsistä eli olin päätynyt ”geelikynsi-kierteeseen” sekä hiustenvärjäys kampaajalla, jonka jälkeen lähes poikkeuksetta pettymyksen maku suussa, katkenneet hiukset päässä ja lompakko pari sataa euroa kevyempänä. Nämä olivat pääsyntini, mutta olen saattanut satunnaisesti käydä myös esimerkiksi lomamatkoilla kasvohoidoissa. Jo pelkästään näistä toimenpiteistä on kertynyt huomattavia summia vuositasolla.

Myönnän tuntevani oloni hieman tyhmäksi ja huijatuksi, mutta nyt kun voi katsoa tapahtunutta jo hieman kauempaa niin näkee ja ymmärtää, etteivät nuo toimenpiteet ole todellakaan tuoneet mitään lisäarvoa elämääni tai ulkonäkööni. Päinvastoin. Jokaiselle tekisi hyvää laskea vuoden ajalta kaikkien kauneuteen liittyvien tuotteiden, palveluiden ja toimenpiteiden hinta. Eikä hinta rajoitu edes rahaan vaan lisäksi hinta ympäristölle jne.

Itsestä huolehtiminen ei tarkoita satojen eurojen tuotteita

Markkinoinnilla vedotaan myös tähän: sehän on itsestä huolehtimista. Osta luksusta ja voit tuntea itsesi arvokkaaksi. Kyllähän sinä sen ansaitset! Oli sisäinen kauneus totta tai ei, sillä mitä laitamme suuhumme on enemmän vaikutusta kuin yhdelläkään tuotteella. Se mitä syömme, heijastuu ulospäin. Laadukas ruokavalio, liikunta ja positiiviset ihmissuhteet ovat itsestä huolehtimista, ei kalliit kemikaalit. Monet toimenpiteet ovat kaiken lisäksi kivuliaita, joka on lähinnä itsestä huolehtimisen irvikuva.

Tulen tekemään oman postauksen siitä, mitä tuotteita tällä hetkellä käytän, koska uskon sen kiinnostavan monia, mutta kerrottakoon sen verran, että ne ovat pitkälti luokkaa kookosöljy, sheavoi, mineraalisuola ja vesi.

Kaikkia tuotteita ei tarvitse kerrasta heittää pois ja siirtyä eko-elämään, vaan nykyisten tuotteiden loputtua vaihtaa luonnonmukaisempiin vaihtoehtoihin. Monet epäilevät luonnonmukaisempien vaihtoehtojen tehoa, mutta mielestäni ne pesevät kemikaali-myrkyt myös sen suhteen.

POP-yhdisteillä eli pysyvillä orgaanisilla ympäristömyrkyillä on havaittu yhteys maksasairauksiin Suomessa. POP-yhdisteitä ovat muun muassa dioksiinit, polyklooratut bifenyylit (PCB), organoklooritorjunta-aineet (OCP) sekä per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS). 

Pysyvillä orgaanisilla yhdisteillä on monia tunnettuja haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. 

Aiemmissa solu- ja eläinkokeissa on osoitettu POP-yhdisteiden suurten altistusten aiheuttavan erilaisia maksan toimintahäiriöitä. Ihmiset altistuvat näille ympäristömyrkyille pääosin ravinnon, kuten kalan, hedelmien ja liha- ja maitotuotteiden, kautta.

Erilaisissa teollisissa tuotteissa aiemmin käytetyt PCB:t ja maataloudessa käytetyt OCP:t on enimmäkseen kielletty 1970–1980-luvuilla, mutta niiden erittäin suuren pysyvyyden takia ne kiertävät edelleen ympäristössä vanhojen päästöjen seurauksena.

PFAS-yhdisteet taas ovat erittäin moninainen joukko kemikaaleja, joita on käytetty ja käytetään edelleen hyvin laajasti erilaisissa käyttökohteissa.

Tutkimuksessa selvisi, että verestä mitattujen POP-yhdisteiden pitoisuuksilla oli yhteys maksan heikentyneestä kunnosta kertovien merkkiaineiden pitoisuuksiin. Lisäksi POP-pitoisuusmittausten jälkeisellä noin kahdeksan vuoden seurantajaksolla havaittiin näiden ympäristömyrkkyjen yhteys kohonneeseen riskiin joutua maksasairaudesta johtuvaan sairaalahoitoon, sairastua maksasyöpään tai kuolla maksasairauteen.

Yhteys korkeiden POP-pitoisuuksien ja myöhemmän maksasairauden välillä oli selkein niillä tutkituilla, joilla oli myös muita maksasairauden riskitekijöitä, kuten ylipainoa, suurta alkoholinkulutusta tai joiden maksan kunto oli jo valmiiksi heikentynyt. 

Monien POP-yhdisteiden yhteys maksavaurioon säilyi kuitenkin myös silloin, kun maksasairauksiin tyypillisesti liittyvien terveysongelmien, kuten ylipainon, diabeteksen ja tupakoinnin vaikutus pyrittiin sulkemaan pois.

Tulos saatiin maksasairauksiin erikoistuneiden lääkäreiden, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen sekä THL:n yhteistutkimuksessa. (Lähde)